naapurikyttäystä ja Tonavanrantaa, sekä ruokaa

Juhannusaatto Unkarissa ei tunnu aivan samalta kuin kotonurkissa. Mutta menee se täälläkin, se tiedettiin jo kokemuksesta. Ilma viileni, joten jotain yhtäläistä.

Mulle oli edellispäivälle varattu aika jalkahoitoon ja kasvohoitoon, mutta jostain syystä tiedonkulku oli pätkinyt ja aika siirtyi tähän juhannusaattoon, joka on täällä Unkarissa ihan tavallinen päivä. Usein tulee hoidoissa täällä käytyä, hinta kun on ihan eri tasoa, kuin Suomessa.

Tykkään kytätä taloja, puutarhoja ja ihmisiä. Sen verran sentään maltan, että ihmisiä en kuvaa, mutta taloja kadunvarsilla kylläkin. Tässä alla ei niin hieno sisäänkäynti ja kukassa malvapuu, näitä on nyt runsaasti eri väreissä. Tyypillisesti lukittavat portit on taloissa.

 Ajeltiin keskustaan, koska halusin lankakauppaan. Husbend on täällä ruuhkassa ja vilinässä täydellinen kuski, jostain syystä hänen aggressiivinen keskiseurooppalainen ajotyylinsä on sopivaa ;) No kyllä mäkin ajan tietysti.

 Lankoja vähän ostin, lupaan kuvata ne myöhemmin.

Päätettiin mennä katsomaan uudehko Valas, rakennus joka on Tonavan rannalla. Tonavassa oli parhaillaan lentonäytös, joten matelimme autolla ja ihmettelimme taitavaa lentoa.

 

 Savuraita vain tallentui kuvaan, koneet lensivät hyvin matalalla tolppien välistä ja nousivat ylös vauhdilla ennen siltoja, kaartaakseen vaan takaisin alas. Hurjaa menoa. Taustalla mm kuninkaanlinna.

Vapaudensilta, Citadellan kukkula ja Gellert. Istuimme ravintolan terassille vastapäätä.

 Ja sitten me taas syötiin! Yllä Husbendin Jókai bableves, papukeitto, jossa on lisäksi lihanpaloja ja makkaraa. Seurana tietysti vaaleaa leipää. Alla mun unkarinlemppari, paprikakanaa ja nuudeleita, sekä smetanaa. Salaatteja täällä ei annoksiin kuulu, vaan ne tilataan erikseen. 

Olen viimeisen vuoden syönyt kasvisruokaa, pääosin vegaanista paitsi jäätelö, mutta nyt jo ennalta tiesin täällä asioiden olevan toisin. Kyläillessä en halua tuottaa erityistä vaivaa ja ravintoloissa kasvisruokia on hyvin nihkeesti saatavilla, kun haluamme suosia paikallisten ravintoloita.

 Valaassa on erilaisia kulttuuritiloja, sekä pieniä kädentaitajien puoteja, vintagejuttuja ja ravintoloita.

 Ja samana päivänä illalla vielä anopin ruokien äärelle.

 Alkupalaksi oli munia, hapankurkkuja, juustoja sekä Husbendille erilaisia lihoja. Kuten tuo lihalla täytetty liha.

 Alla meidän toiveruoka, lecsó. Sipulia, tomaattia ja valkoista tv-paprikaa haudutettuna pitkään. Olis kasvisruoka jos olis, mutta anoppi käyttää paistamiseen perinteisesti ihraa. Maukasta pataa, vain rippunen meiltä jäi. Lecsóa tehdään tietysti myös makkara- ja munaversioina.

 Kuulumiset on vaihdettu, kakkukahvit juotu ja tuliaiset ihmetelty. Ajelemme kotiin Tonavan rantaa.

 Nyt Valas -kompleksi näkyy hyvin täältä vastarannalta kuvattuna.

 

Kelpaa näitä maisemia ajella. Huomenna lähdetään maaseudulle!