kissat ja puutarha; ihana olla omassa kotona

Kotiuduimme Unkarista torstaina, ja viimepäivät on menneet pääosin kissojen silittelyyn, pyykinpesuun ja toipumiseen lomailusta ja olipa meillä mahtavat ystävän synttärijuhlatkin viikonloppuna. Mutta aivan ihanaa on olla kotona, niin kivaa kuin Unkarissakin oli! Unkarinkuvapostauksia on vielä tulossa muutama; häät, eteläinen Unkari ja piipahdus Kroatian jalkapallohumussa, sekä tuliaiset.

Puutarhasta oli kissojen hoitajat pitäneet myös hyvää huolta. Etukäteen, ennen lähtöä kahtena iltana, teimme perusteellisen kasteluoperaation ja keräsimme vettä isoihin saaveihin ja vesikannuihin, jotta hoitajilla olisi helpompi homma. 

 Sammarit kukkivat upeesti, nämä tumman syvän oranssit on suosikeitani aina vaan. Ja mosaiikkiruukut olen tehnyt nimenomaan näille, tuo ikivanha mummuni kattila sopii värisarjaan hyvin.

Lilja Buff Pixie kukii komeasti.
Toissatalvi tappoi kaikki muut liljani, onneksi edes tämä herkku säilyi.

Vanhat varikset siellä vaan jaksavat vartioida, samalla kun suukottelevat toisiaan <3

 Pientä sälää, joka niin ilahduttaa sekin. Allaolevan kuvan vasemman reunan maksaruoho on menettänyt tumman komean värinsä, samoin puolisonsa kaksivärinen tekee enenevässä määrin yksiväristä lehteä nykyisin. Harmi.

 Viimekesän virontuliainen Postman´s Pride on hienon tummana.

 ´

 Kärhöportti toiseen suuntaan. Keväällä kaikki kärhöt olivat syöty pupunkorkeudelle ja tarkoituksena oli silloin vaihtaa tämä kaari puiseen, vähän tukevamampaan. Ei heti aloitettu hommaa ja nyt tilanne on tämä, ihan uutena vihreänä ja vehreänä kärhöt taas kasvavat, joten eihän niitä raski enää häiritä...

 Kasvua on tapahtunut, tykkään kun nuo polut vähän piilottuvat kangasajuruohojen syliin.

 Meidän oma laventelipelto ;) ja kasvarissa appelsiinisamettikukkia vauhdissa.

Matkan vuoksi kasvariin ei paljon mitään ole laitettu, kuinpakolliset yrtit, yllä kuitenkin kesäkurpitsat jotka voivat hyvin, mutta kärsivät vähän kasvupaikalleen pääsemisen viivästymisestä...

 Tätä hommaa on harrastettu viimepäivinä. Sohvalla makoilua oman kissan alla.

 Kissojen katselua, hellittelyä ja höpöttelyä.

 Ennen matkalle lähtöä Nipsu suhisi joskus Jesselle ja Gebsu suhisi Jesselle tosi usein, päivittäin, ja selvästi lähti pikkuveljeä välillä karkuun. Nyt on jotakin ihmeellistä ja ihanaa tapahtunut, suhunoita ei ole kuultu kertaan sitten paluumme.

Anteeksi edellisen postauksen kommenttien vastaamattomuuteen. 

Henna kyseli kissojemme hoidosta matkan aikana ja meillä se hoituu ainan kotiin tulevilla hoitajilla. Tälle reilun kahden viikon reissulle ei naapurin nuorimies ekalle viikolle saanut hoitoja sopimaan, mutta onneksi ystäväni joka muutti lähistölle, tämän ekan viikon pelasti. Neljän kissan vieminen johonkin hoitolaan ei ole vaihtoehto, vaan kotona on kissojen saatava olla turvallisesti ja tutusti. Myös ulkoilut omassa catiossa on päästävä välillä tekemään. Tähän asti hoitaja on aina löytynyt, koitamme pestiä pehmentää hyvällä korvauksella.

kokeilin kukkiensidontaa

Kaikkea täytyy kokeilla, kun on luonteeltaan kiinnostunut ja utelias. Pitkäaikainen haave kukkiensidonnasta toteutui viikonloppuna Kukkahuone Rönsyn Workshopissa. Rönsyn Riikka on entinen työkaveri, tiesin jo makunsa tuntien että hieno sessio on takuulla tulossa. Ystäväni Lempoakka M lähti hyvin pienellä houkuttelulla seurakseni.

Jokainen sai käyttöönsä seuraavat kukat:

1 hortensia

4 valkoista ruusua

4 neilikkaa

3 lemmikkiä

3 kuunliljan lehteä

1 vadelman oksa

karhuheinää

koiranputkea 

salalia

Sain heti päähäni vision, että olohuoneen pöydälle näistä rakentuisi kimppu, jonka ilme muuttuu näkökulman myötä.  Kimppu olisi passeli neliskanttiseen Wirkkalan vanhaan lasivaasiin.

Hämmästyin ensin näiden neilikoiden sävystä, joka vei mut epämukavuusalueelle,
mutta lopussa pääset kurkistamaan täydellistä sopivuutta!

Sormia kramppaa välillä, kukkia spiraaliin asetellessa jännitän ihan liikaa.
Tavoitteeni ei ole symmetriä, vaan jonkinlainen kaaos.

Riikka tarjoili kukat meille esikäsiteltynä, mm ruusuista oli piikit napsittu pois. Hän oli myös hakenut materiaaleja luonnosta, niillä saisi mukaan kivaa ilmeikkyyttä. 

Hortensia toimii kimpun pohjana ja kukat laitetaan spiraalimuotoon, jotta ne asettuvat kauniin ilmavasti, myös vaasinäkymä on tällöin kaunis.  Asettelun jälkeen opimme, miten kimppu sidotaan, leikataan varret veitsellä (tää oli pelottavaa) ja paketoidaan kosteaan sekä paperien suojiin.

Yksityiskohta valmiista kimpusta.

Valmis kimppu "julkinen näkymä".

Valmis kimppu, privaattinäkymä Husbendin sohvalta.

Hänet on pakattu silkkeihin ja papereihin.
Tämän yläilmakuvakulman ansiosta nappasin neljännen ruusun pois kotiinpäästyä.

 Huomasimme aiemmilla kursseilla käyneillä jo otteissaan ihan erilaista varmuutta, kuin meillä untuvikoilla.  Seuraava Workshop on elokuussa, sinne taidamme taas ystävän kanssa suunnata.
Kiitos Riikka kivasta kurssista <3

Täydellinen värimätsäys. En koskaan, ikinä, millonkaaan olisi oivaltanut,
että neilikan sävy on kuin tehty ryijyn pariksi.

helmikuu heilahti

 Heilahti helmikuu niin, etten juuri huomannut. Mutta pakkaset sentään tunsin.
 

 *Kissa- suosikki
Uljas Béla.

 *Kirjaelämys
Herman Koch ja Pormestari.

*Kädentaidot 
Tein työpaikalle Kukkapelto-maton virkaten, se on hurmaava! Työhuoneen ikkunalle valmistui muutama pieni keramiikkaruukku. Kun vielä saan muutamat ruukut lasituspoltosta, esittelen koko työhuoneeni. Kotiin, makuuhuoneeseen aloitin Galadriel-peittoa, tämä on Arteenin cal. Kollaasin kukkaset ovat osa peiton tulevia ruutuja.

*Puutarhassa 
Vanha kärsivä kirsikkapuu poistettiin, nyt pitäisi keksi mitä kivaa sen paikalle voisi laittaa. Ainakin keinun takaa koivuangervot muuttavat siihen, mutta joku mahdollisesti riippuva pikkupuu myös sopisi paikalle. Ja koko alue pitäisi rajata ja kohottaa kunnolla kivitiilillä. Ajatukset ihanasti jo harhautuu tulevaan puutarhakesään.

*Arkielämys
Uusi työ tuntuu vieläkin elämykseltä. Innostavaa, kiinnostavaa, omanlaistani, ihana työympäristö ja työkaverit. Lisää julkisuutta! Kuluneella viikolla ilmestyneessä Kotiblogit -lehdessä on juttuni Budapestin keväästä. Blogin oikeassa reunassa linkki juttuni tiedostoon.

*Matka  Suomen joogaopistolle Saarijärvelle hyvän ystävän kanssa. Talven kauneus ja jooga helli, mutta osa kurssista meni ohi flunssailun vuoksi. Mulla on neljä kertaa tänä talvena yrittänyt flunssa päästä päälle, mutta on tainnut jäädä päivän sairasteluksi aina. Nyt on jo toista viikkoa ollut puolikuntoisuutta ja vaihtelevaa oiretta lähes joka päivä. Saas nähdä, pystynkö vastustamaan.

huhtikuun tärkeimmät kevään merkit -haaste

Tiiu Puutarhahetki –blogista haastoi mut jo aikoja sitten mukaan tähän kivaan juttuun, jossa tarkoituksena on pohtia viittä itselle tärkeintä ja sykähdyttävintä keväänmerkkiä huhtikuulta. Onneksi ihana huhtikuu on vielä edessä ja keväinen haaste tuntuu nyt erityisen kivalta.  Kiitos Tiiu haasteesta!

• Ensimmäiset uskalikot, jotka nostavat päänsä talven jälkeen maasta ylöspäin, kasvuun.
• Kun kissat viihtyvät catiossa aina pidempään ja pidempään, se tarkoittaa kevättä.

• Kevään ensimmäiset kukkijat omassa puutarhassa ja sydämeni sykähtää.

• Kun puutarhan erikoistärkeät kasvit kuten kuvan riippajapaninlehtikuusi ja peikonpähkinä osoittavat elonmerkkejä.

•  Kun asuin toisella puolella Tamperetta, kuljin aina golfkentän ohi ja huomasin, että 10.04 kenttä on jokaisena keväänä käytössä. Siitä päivämäärästä tuli erityinen, viimeistään silloin pärjää kesäkengillä.

Haasteen säännöt:

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:

 1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

Minä haastan mukaan tähän ihanaan keväthekumointiin kaikki, ketkä vielä eivät ole haasteeseen osaa ottaneet :)

kukkaterapiaa tropiikista

 

 Jos ei aika ja tai rahat riitä, pääsee Kasvitieteellisessä puutarhassa nopeasti eteläisiin fiiliksiin. Ainakin tälläinen kukka -ja kasvihöperö ihminen, jolle kasvit tuovat mieleen (ikuisen) kesän.

 Kostean lämpöisissä kasvihuoneissa kierrellessä unohtuu ikkunan takana olevat lumikasat ja kylmyys. Ja niin sen pitää ollakin, että tälläisellä visiitillä pääsee hetkeksi irtautumaan arjesta. Ja talvesta.

 Tämä oli ensimmäinen vierailuni Ruissalon Kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta varmasti ei se viimeinen. Paljon on kotimaassakin upeita kohteita.

 

 Lumi ja Pyry olivat täällä nähtävillä, ruokakupissaan ;) Me nautimme kahviossa maittavat kalakeitot ja kotiinviemisiksi löytyi kasveja.