pitkäkorvaiset lapsenlapset

Viime viikonlopun toimimme pupuhoitolana Pojan ja Tyttönsä Nupulle ja Papulle. Kun nuoripari matkusti, saivat mummu ja faffa nauttia puputtimista monta päivää.

Jo edellisenä viikonloppuna rakentui pupuille aitaukset kompostikehikoista nippusiteiden avulla. Faffa rakensi kameravalvonnan, netin kautta myös nuoripari sai katsella Nuppua ja Papua koska vaan. Kamera oli hoitajillekin kätevä, kissojen takia pupujen huoneen ovi oli vielä varmistusteipattu yön ajan. Yhtenä yönä huoneesta kuului kummallista ääntä -Papu pureskeli mattoaan, joka välillä läpsähti maahan.

 Nuppu on kolmevuotias, hermeliininä myyty kanineito. Tämä tempperamenttinen pupu osaa tömistellä tassujaan, jos jokin ei suju mielensä mukaan.

Nuppu nautiskelee tuoreruuasta; paria eri salaattia, korianteria ja tilliä oli eväänä, kuivaruuan ja heinän lisäksi.

 

Papu on kääpiöperhoskani, josta piti kasvaa kaksikiloinen, mutta pienemmäksi taitaa jäädä. Papu on 1 -vuotias nakertelija, joka söi leikkiporkkanan banaanilehtipään yhdessä hujauksessa.

Papu sängyllään, jota on hiukan itse viimeistellyt. Ja kyllä, Papu nukkuu tässä sängyssä <3

 

Yhtenä päivänä Papu heittäytyi makuulleen pötköttään. Onneksi meitä oli varoitettu, että saattavat tekeytyä kuolleeksi. Myöhemmin kuulin vielä, että tämä on osoitus kanin turvallisesta olosta. Mikä ihana palkinto.

 

Nuppu huilaa kauluriaan vasten.

Ai niin, Nupulle laitettiin heinän joukkoon vielä kuivattuja yrttejä.
Näitä yrttipussukoita oli useita eri laatuja mukana herkuiksi.

Papulla ja Nupulla on omat aitaukset, koska heitä ei ole vielä leikattu.
Aitauksien välissä pitää olla rakoa, koska muuten voisivat tehdä vauvoja verkon läpi ;)

 Mustan kanin kuvaaminen on yhtä haastavaa, kuin mustien kissojen. Meillä oli patjat aitauksien edessä, siinä makoilin, katselin eksoottisten eläinten hääräämistä ja kuvasin.

Nuppu tomerana.

Viikonloppu näiden pitkakorvaisten lastenlasten kanssa oli kivan erilainen ja moneen kertaan on muisteltu viikon varrella Nuppua ja Papua. Jokainen tillin ja salaatin käyttäminen muistuttaa söpöistä puputtajista, joiden suuhun vihreät katoavat vauhdilla.