arvontaa! ja saippuakauppaa!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tein ihan mahdottoman ihanan löydön joulua ajatellen, ihan pakko jakaa teille iloni! Eräästä blogista löysin jutun käsintehdyistä saippuoista ja innostuin tilaamaan niitä roppakaupalla joulupaketteihini. Nyt lähtee saippuoita niin ulkomaille kuin kotisuomen sukulaisille ja ystävillekin :) Käytännöllistä, mahdottoman kaunista ja vieläpä uniikkia.Vai mitäs sanotte?


Innostuin asiasta niin paljon, että otin Kylpevään Kirahviin yhteyttä. Sovimme yhteistyöstä, kaikki blogini lukijat saavat 20% alennusta 1.11.2012 - 21.11.2012. Minimitilaus 10 ja  alekoodi  verkkokaupassa on kirahvielämyksiä.

Lisäksi saan arpoa kolme saippuapalkintoa blogissani! 

Arvonnan säännöt:
1 arpa jättämällä kommentti tähän postaukseen
2 arpaa kun olet tai liityt lukijaksi
3 arpaa kun linkität blogiisi ylimmällä kuvalla
Kerro kommentissa monellako arvalla olet mukana. 
 Aikaa on 21.11 klo 21.00 asti.

Kaikki voivat osallistua,
anonyymit jätättehän tunnistettavan nimen.
Onnea arvontaan!

Kuvat Kylpevä Kirahvi
nettisivuille linkki tässä, kliks*

leipomisen riemua

tiistai 30. lokakuuta 2012



Ei, tämä ei ole vieläkään ruokablogi enkä ole iskenyt sormiani jauhoihin. Nipsu se vain antaa leipomisnäytettä, jotta tulee tämä videojuttu testattua. Korvat takaviistossa ja silmät puoliummessa nautiskellen <3

roska

maanantai 29. lokakuuta 2012


Gebsu esittelee isukin löytöä.

Mamma hei: täähän on ihan ehjä ja siisti!
Taloyhtiön roskalavalle sai puutarhajätteen lisäksi laittaa sekajätettä. Husbend dyykkasi tälläisen pikkuisen kirjoituslipaston, eiköhän sille mun tulevassa studiossa ole sopiva kolo.



valon valtaus -tunnelmia

sunnuntai 28. lokakuuta 2012









Tampereen Valoviikot ovat perinne, 47 vuoden ajan ne ovat joka syksy tulleet piristämään kaupunkia. Muistan kuinka lapsena niitä valoja lähdettiin vartavasten kaupungille katsomaan! Edelleenkin valoviikkojen aikaan suuntaan autoni nokan sinne, aina kun mahdollista. Bongailen lapsuudesta tuttuja valokuvioita ja ihmettelen uutuuksia.

Valoviikkojen avajaistapahtuma on tänään, ensimmäistä kertaa hehkulamputtomana. Luulin ensin sen tarkoittavan, että lapsuuteni Tipi ja Sylvesteri, Ankkahahmot ja tulppaanit loistavat poissaolollaan. Ilokseni sain lukea, että ledit on laitettu vanhoihin kuvioihin.

Valoviikkojen varaslähtönä on tänä vuonna monenmoista tapahtumaa. Pakkohan sitä oli päästä katsomaan Särkänniemen valoteokset, Näsinneula ja Sara Hildenin taidemuseon veistospuisto. Kuvissa panostus on tunnelmalla, olen luovaa valokuvausta kurssillani vakuutettu siitä, että kuvan ei tarvitse olla tarkka. Veistospuisto oli myös tunnelmaan sopiva taustamusiikki. Alimmassa kuvassa (kiitos siitä Husbendille) kuvaan Näsinneulaa kotinurkilta, valaistu Näsinneula on upea järven takaa.



kuvasarja

lauantai 27. lokakuuta 2012


 klikkaamalla saa kuvat suurenemaan*





Ohjeistuksena oli neljän kuvan sarja ihmisestä,  tyypillistä ympäristöä tai tavaroita ja vasta viimeisessa kuvassa ihminen itse näkyvissä.

meilläkin on sitä

perjantai 26. lokakuuta 2012










Eilen SE saapui meillekin. Taas yhtä yllättävänä, vaikka olikin odotettua.

Sipulit eivät ole maassa, pullot on vielä puussa, kasvihuone on siivoomati ja autoissa suvikumit alla. Syksyn lehdet SEn alla.

Juts, ja meikäläisen selkä-lonkka siinä kunnossa, että fysioterapeutti kielsi kaiken rasituksen. Onneksi on kasa hyviä kirjoja ja onneksi tuolla ulkona on nyt ihanan valoisaa ja aurinkoista ja onneksi osaan juuri tässä hetkessä SIITÄ ilahtuneena rentoutua!

kirja-analyysi

torstai 25. lokakuuta 2012




CLAES ANDERSSON: LUOVA MIELI




Valitsen tehtävään Claes Anderssonin kirjan, koska olen aina pitänyt hänen persoonastaan. Luin myös muita, perinteisempiä kirjoittamisoppaita mutta tämä oli vaikuttavin.
Ensimmäinen huomioni on maininta, että päiväkirjan sijaan voisi pitää yökirjaa. Oikeastaan mun päiväkirjan voisi jo nimetä yökirjaksi, koska yleensä kirjoitan sitä yöllä, ennen nukkumaan alkamista.
Miksi kirjoitan? ”Kirjoitan sille osalle itsestäni, jolla on osuutensa muissa.”
Itse kirjoittaminen on pieni osa tapahtumaa. Asia, muoto, tarina – kaikki on jo päässä valmiiksi kypsytetty. Ne vaan pitää saada päästä pihalle, kirjattua. Tämän olen kokenut niin monta kertaa erilaisten opiskeluihin liittyvien tehtävien kanssa. Myös päiväkirjani kanssa, teksti on jo valmiina kun aloitan kirjoittamisen.  En ole tosin tiedostanut, että tiedostamattaan tekee noita valintoja. Mielikuvitus ja vaisto ohjaavat.
Andersson sanoo, että kirjoittaa pitää päivittäin ja myös lukea paljon. Mutta keskittyminen vaatii yksinäisyyttä, eristäytymistä, ulkoisten ärsykkeiden poistamista. Oppimispäiväkirjojen kanssa on todentunut se, että jos tapahtumista puhuu, ennen kirjaamista, ne muuttavat merkitystään. Niistä lähtee ”terä” ja ainutlaatuisuus pois.
Andersson listaa huomioitavia asioita.
-       kerro asiat suoraan, asiallisesti (sopii, olen suorapuheinen. )
-       älä jaarittele, kiertele, selkeys (tähän mä syyllistyn. kerron asiat liian juurta jaksaen)
-       ei turhia adjektiiveja!!!! (ah, iloitsen tästä erityisesti koska en jaksa lukea moista tekstiä)
-       varo huutomerkkejä! (auts!)
-       älä edes yritä sanoa kaikkea, anna lukijalle mahdollisuus käyttää omaa mielikuvitustaan (tätä olen opetellut tosissani viimeaikoina)
-       dialogin jännite syntyy siitä, miten puhutaan eikä siitä mitä puhutaan (en kirjoita juuri dialogeja, ehkä voisin rohjeta yrittämään)
-       älä psykologisoi, älä teoretisoi (aha. kai nyt vähän?)
-       vältä toistoja (ok)
-       älä käytä vierasperäisiä sivistyssanoja (joskus lipsuu noita lääketieteellisiä…)
-       pidä matalaa profiilia kirjoittajana, älä yritä todistella miten mahtavat tiedot sinulla on (osui ja uppos)
-       älä piittaa näistä säännöistä (sopii, kiitos, saan hengittää!)
-       olet oman juttusi asiantuntuja (en aina)
-       kirjoita paljon, lue enemmän (sopii)

”Runon yhteiskunnallinen ja poliittinen vaikuttavuus riippuu, kuten runoudessa kaikki muukin, eniten sen henkilökohtaisesta aitoudesta, sen uskalluksesta ja siinä olevan sanottavan muodon omaperäisyydestä ja raikkaudesta.”
Andersson kertoo vaikuttavan tarinan kuvataiteilijasta, joka maalasi kuvaa omasta puutarhastaan. Hän ei pitänyt puiden maalaamisesta ja jätti ne kuvasta pois. Kun kuva ja totuus eivät kohdanneet, hän kaatoi puutarhan puut pois. Nyt kaikki täsmäsi ja hän sai rauhan.  Olisiko tämä vähän samaa asiaa kuin se, että runon asiasisällön pitää olla totta. Ei, kyllähän kirjallisuudessa voi valehdella esim. henkilöhahmojen suhteen. Kuitenkin runon hyvyys on kuulijasta kiinni, makuasia.
Kuinka runo voi olla niin raaka, julma ja ahdistava kuin Paul Celanin Kuolemanfuuga!!? Toinen ääripää: en tiennyt, että Aulikki Oksasen ”Sinua, sinua, rakastan” on alun perin runo. Sanat koskettavat kirjoitettuna ainakin yhtä paljon kuin lauluna.
Luovuus/hulluus, onko se pari? Luovuuden terapeuttiset vaikutukset, entä hulluksi tekevä luomisen tuska. Kumpi on muna, kumpi kana? Kaikkivoipaisen riemullinen kokemus, kuin seksi tai uskonnollinen herääminen. Vai sitten se itsesuojeluvaiston sanelema vastarinta, itsetuhoisuus, pirstoutuminen, sivullisuus. Voiko kirjoittamalla palauttaa maailman, mitä ei koskaan ollutkaan? Liikaa ajateltavaa tähän hetkeen, täytyy haudutella näitä ajatuksia.
Andersson sanoo sanoiksi ajatukseni, että toisen ihmisen maailmaa voi ymmärtää vain siinä määrin kuin pystymme empatian kautta samaistumaan ja eläytymään tuohon maailmaan ja toisen ihmisen tunteisiin ja kokemuksiin. Kun aloitin nuorisopsykiatrian osastolla, käsittelin kaikkien nuorien tilanteen oman poikani kautta. Ja vanhempien tilaan asetuin ajattelemalla, kuinka haluaisin asioiden olevan jos olisin tämän nuoren äiti. Mitä apua haluaisin nuorelle, mitä itselleni. Mitä olen tehnyt väärin, että olemme tässä tilanteessa. Äärimmäisen kuluttavaa, mutta antoi tilanteesta hyvän kokonaiskuvan.
Taidan kaivaa hyllystäni esiin Maria Vaaran Likaiset legendat, kuinka hän kuvaa sivullisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. Ja antiikin myytit, joita Andersson kuvaa ihmisyyden perustarinoiksi, on luettava!
Kirjoittamisen tarve korostuu kriisissä tai elämäntilanteen muuttuessa. On myös lupa olla kirjoittamatta asioista joita pitää liian henkilökohtaisina, kipeinä, koskettavina, kuten petollisuudesta, uskottomuudesta valheista tai mustasukkaisuudesta. Tämän rohkaisemana voin alkaa työstämään paperille oman elämänkaartani. Ei minun tarvitse siinä itsestäni KAIKKEA kertoa. Saan ihan itse valita, mitä kerron.



Pirkko
Kirjallisuusterapia
Kevät 2009


markkinarakoa?

keskiviikko 24. lokakuuta 2012






Kaikennäköistä sitä on tullut tehtyä! Vuosia sitten opintoihin liittyen piti tehdä yrityslaskelmia ja minäpä sitten päätin  "perustaa" oman firman, tehdä markkinointisuunnitelmat, palvelujen hinnan määritykset, swot-analyysit, budjetit sun muut. Säästän teitä siltä kuivalta osuudelta ja jätin powerpointistani ne lukemat ja laskelmat pois. Olisko markkinarakoa?

kiviä museossa

tiistai 23. lokakuuta 2012
















 Kivimuseon kokoelman on lahjoittanut Tampereen kaupungille yksityine henkilö, DI  Paavo Korhonen. Kohteita on noin 5000, 70 maasta. Museon tavoitteena on esitellä kauniita, värikkäitä tai muuten mielenkiintoisia kohteita ja siten herättää kiinnostusta kivikuntaa kohtaan.



uudeksi tuunattu tunnustus

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kruunuvuokko Puutarhan lumo -blogista muisti minua tällä aurinkoisella tunnustuksella.  Suurkiitos :) Vaikka kuva on tuttu aurinkoinen, kysymykset ovat vaihtuneet hieman toisenlaisiksi,  kuin mitä ne aiemmin olivat.

Saadakseen tämän tunnustuksen piti vastata tiettyihin kysymyksiin ja nimittää muita blogeja tunnustuksen saajiksi, sekä ilmoittaa tunnustuksen saajille  heidän valinnastaan.


Kysymykset:

1. Elämäsi parhain saavutus?  lapsen saanti ja rakkauden ylläpito
2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi? perhe ja koti, terveys, tasapaino itseni kanssa
3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi  Pariisi, Rooma,  Lontoo, New York? Roomassa olin juuri keväällä, Lontooseen matka ostettu taas ensi keväälle, Pariisi koettu kahdesti, New Yorkissa olen ollut vain kerran joten se!
4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi? sauvakävely ja vesijuoksu, norjalainen dekkaristi, vanha letkeä jazz,  Steve McCurry
5. Harrastuksesi? puutarha, valokuvaus, vesijuoksu, lukeminen, käsityöt, kissat


Lähetän tunnustuksen eteenpäin seuraaville minulle uusille ihastuttaville blogituttavuuksille:

Maikkila
Pajassa ja puutarhassa
Sadun blogi
Saltunraitti
Suvipiha

syksyinen päivä

sunnuntai 21. lokakuuta 2012



















Viikonloppu mennä hujahti mukavissa merkeissä. Olen kuvannut,ihaillut, uinut, ulkoillut, nukkunut, kuorsannut, shindonnut, keskustellut, liikuttunut, kuunnellut, syönyt, juonut, ajanut. Kaiken sen hyvässä rennossa fiiliksessä!

Muoks* lukijoita oli tässä kohtaa tasan sata, mutta sitten yksi katosikin ja se sadas ei ottanut yhteyttä jotta olisin voinut muistaa. Joten olkoon.