kissat ja puutarha; ihana olla omassa kotona

Kotiuduimme Unkarista torstaina, ja viimepäivät on menneet pääosin kissojen silittelyyn, pyykinpesuun ja toipumiseen lomailusta ja olipa meillä mahtavat ystävän synttärijuhlatkin viikonloppuna. Mutta aivan ihanaa on olla kotona, niin kivaa kuin Unkarissakin oli! Unkarinkuvapostauksia on vielä tulossa muutama; häät, eteläinen Unkari ja piipahdus Kroatian jalkapallohumussa, sekä tuliaiset.

Puutarhasta oli kissojen hoitajat pitäneet myös hyvää huolta. Etukäteen, ennen lähtöä kahtena iltana, teimme perusteellisen kasteluoperaation ja keräsimme vettä isoihin saaveihin ja vesikannuihin, jotta hoitajilla olisi helpompi homma. 

 Sammarit kukkivat upeesti, nämä tumman syvän oranssit on suosikeitani aina vaan. Ja mosaiikkiruukut olen tehnyt nimenomaan näille, tuo ikivanha mummuni kattila sopii värisarjaan hyvin.

Lilja Buff Pixie kukii komeasti.
Toissatalvi tappoi kaikki muut liljani, onneksi edes tämä herkku säilyi.

Vanhat varikset siellä vaan jaksavat vartioida, samalla kun suukottelevat toisiaan <3

 Pientä sälää, joka niin ilahduttaa sekin. Allaolevan kuvan vasemman reunan maksaruoho on menettänyt tumman komean värinsä, samoin puolisonsa kaksivärinen tekee enenevässä määrin yksiväristä lehteä nykyisin. Harmi.

 Viimekesän virontuliainen Postman´s Pride on hienon tummana.

 ´

 Kärhöportti toiseen suuntaan. Keväällä kaikki kärhöt olivat syöty pupunkorkeudelle ja tarkoituksena oli silloin vaihtaa tämä kaari puiseen, vähän tukevamampaan. Ei heti aloitettu hommaa ja nyt tilanne on tämä, ihan uutena vihreänä ja vehreänä kärhöt taas kasvavat, joten eihän niitä raski enää häiritä...

 Kasvua on tapahtunut, tykkään kun nuo polut vähän piilottuvat kangasajuruohojen syliin.

 Meidän oma laventelipelto ;) ja kasvarissa appelsiinisamettikukkia vauhdissa.

Matkan vuoksi kasvariin ei paljon mitään ole laitettu, kuinpakolliset yrtit, yllä kuitenkin kesäkurpitsat jotka voivat hyvin, mutta kärsivät vähän kasvupaikalleen pääsemisen viivästymisestä...

 Tätä hommaa on harrastettu viimepäivinä. Sohvalla makoilua oman kissan alla.

 Kissojen katselua, hellittelyä ja höpöttelyä.

 Ennen matkalle lähtöä Nipsu suhisi joskus Jesselle ja Gebsu suhisi Jesselle tosi usein, päivittäin, ja selvästi lähti pikkuveljeä välillä karkuun. Nyt on jotakin ihmeellistä ja ihanaa tapahtunut, suhunoita ei ole kuultu kertaan sitten paluumme.

Anteeksi edellisen postauksen kommenttien vastaamattomuuteen. 

Henna kyseli kissojemme hoidosta matkan aikana ja meillä se hoituu ainan kotiin tulevilla hoitajilla. Tälle reilun kahden viikon reissulle ei naapurin nuorimies ekalle viikolle saanut hoitoja sopimaan, mutta onneksi ystäväni joka muutti lähistölle, tämän ekan viikon pelasti. Neljän kissan vieminen johonkin hoitolaan ei ole vaihtoehto, vaan kotona on kissojen saatava olla turvallisesti ja tutusti. Myös ulkoilut omassa catiossa on päästävä välillä tekemään. Tähän asti hoitaja on aina löytynyt, koitamme pestiä pehmentää hyvällä korvauksella.

kesäkuu

Oli ja meni, tässä instan suosikit:

*Kissa- suosikki Pupu-suosikit:
Lapsenlapset Nuppu ja Papu viihdyttivät meitä pitkän viikonlopun. Kirjoitan tätä Budapestissa ja omien kissojen kuvat saa mut äänettömästi (Husbend kuorsaa vieressä) lepertelemään mussukoille. Alkaa olla melkoinen ikävä. 

*Kirjaelämys
Lucinda Rileyn Myrskyn sisar on kirjasarjan toinen osa ja hyvin piti tämäkin tiiliskivi otteessaan. Elly Griffiths ja Januksen kivi on sarjasta myös ja hyvä. Huomaan nyt, että muut lukemani kirjat on jääneet kuvaamatta, huoh.
 
*Kädentaidot 
Keramiikan kesäkurssin tuotokset valmistuivat ja villatakin virkkaaminen jatkuu edelleen. Tavoitteena villatakille on syksy.  

*Arkielämys *Puutarhassa *Matka  
Unkari, kiertelimme ensin Budapestin ympäristöä ja sitten vähän kauenpanakin. Lukuisia postauksia löytyy blogista ja lisää on vielä tulossa ;) Pääsimme tutustumaan moneen puutarhaan, ja kyllä olivatkin ihania ja kaiken hyötypuutarhan lajiston edessä ei voinut kuin ihmetellä.


Kuvia ensin omasta puutarhasta kesäkuun alussa.

 

 Ja sitten Unkarista, pääosin Budapest.

 Ihan tavalliset tiesposket ja joutomaatkin saa mut Unkarissa ihan villiksi, pakko päästä tutkimaan ja kuvaamaan. Eli auto parkkiin ja Husbend saa odottaa...
 

lempikoruni, kierrätysnahkaa

Aina messuilla olen ihastellut LETHERgo kierrätysnahkakoruja, mutta viime syksynä hurahdin näihin ihan täysillä. LETHERgo- nahka voi olla vanhasta nahkatakista, sohvasta, käsilaukusta tai huonekaluteollisuuden ylijäämäkasasta. Se puhdistetaan, leikataan oikeaan malliin, mittaan ja huolitellaan. Se muotoutuu uudessa käytössä herkäksi, graafiseksi, boheemiksi, yllättäväksi. Just mulle sopivaksi.

Ulla messuilla

Vasemmalla ystäväni suosikkimalli, oikealla mun punapallerot, jotka olivat pakolliset punaisiin maihareihin mätsääviksi.

Punaiset ja mustat pallerot sopivat taatusti aina, vaikka ovat nappimallisia niin silti tarpeeksi näyttäviä.
Rakastan tuota nahan omaa kuviota, joka korviksissa näkyy.

Hapsut löytyvät mun korvista monta kertaa viikossa.

Ja suikalerannekoru, täydellinen mulle tämäkin.

Tämä kaulakoru on vasta haaveiluasteella.

Extra pocket pelastaa taskuttoman vaatteen etenkin töissä.

LETHERgo:lla on paljon kiinnostavia koruja, sekä käytännöllinen laukkumallisto. Kaulakorun lisäksi himoitsen suuresti läppärille passelista laukusta.

pallerokorvakorut saatu blogiin

uusi vuosi ja uudet haasteet: Vegaanihaaste

Olin nuorempana pitkään kasvissyöjä, mutta sitten sairastelujen myötä palasin sekasyöjäksi, tosin ilman punaista lihaa. Viime keväänä pudotin pois myös broilerin, jota siihen asti olin syönyt. 

Kasvispainotteinen ruokavalio, syön edelleen munaa ja kalaa, on ravitsemusvalmentajan kanssa mulle muokattu nyt niin, että fibromyalgian kivut pysyvät hyvin kurissa. Välttelen maitotuotteita, koisokasveja kuten peruna-munakoiso-tomaatti, sekä vaaleita jauhoja, vatsaongelmien vuoksi myöskään ruis ei mulle sovi. Kotona leipäni on 100% kauraa, onneksi nykyisin on tullut aivan mahtavia vaihtoehtoja! Muutamassa viikossa sain oirepisteeni vähenemään puoleen. Kivut pysyvät hyvin kurissa, vaikka söisin kylässä vehnäleipää tai pullan viikoittain. Mutta näin joulun ja kahden matkan jälkeen huomaan ruokavaliooni tupsahtaneen lähes päivittäiset herkut ja vehnäleivät. Kroppakin huutaa jo apua!

Päätin siksi osallistua tammikuun kestävään Vegaanihaasteeseen, jossa saa olla just niin paljon vegaani kuin haluaa. Jokainen askel pois eläinperäisistä tuotteista on askel parempaan päin. Haasteelle on tietysti oma, harvinaisen positiivinen ja tsemppaava, keskusteluryhmä Facebookissa, päivittäin saan uutiskirjeen ja halutessaan itselleen saa jopa oman tuutorin.

 Tässä kaupan valmiita leivänpäällystuotteita, uutiskirjeessä kattava valikoima reseptejä.

Tämän päivän uutiskirjeessä oli tietoa mm leivänpäällysteitä, listat ravintoloista, jotka ovat haastessa mukana sekä linkkaus Linssinöörin blogiin, josta löytyy ihania reseptejä. Printtasin innoissani kaikki postauksen ohjeet jo itselleni. 

Aion noudattaa haastetta soveltuvin osin, kun jotakin tuotetta pitää ostaa niin valitsen jatkossa ei-eläinperäisen.  Ja sitten palaan omalle ruokavaliolleni näiden uusien vegehasteen mukanaan tuomien ajatusten kera. Kalan ja kananmunan syöntiä aion ainakin toistaiseksi jatkaa. Lihatuotteita ei tee enää lainkaan mieli, niiden näkeminen lähes ällöttää. Kasvisruokavalioon siirtyessäni myös eettiset seikat ovat päätöstäni tukeneet, vaikka alunperin näkökulmani olikin terveys.

Vegaanihaasteeseen ehtii vielä hyvin mukaan, https://vegaanihaaste.fi

Lempeän elämän käsikirja säätäjille

Ankaruus, vaatimukset, kiire ja suorittaminen lienevät tuttuja monelle. Leena Siitosen kirja Lempeän elämän käsikirja säätäjille lupaa nimensä mukaisesti auttaa sinua pääsemään pois siitä oravanpyörästä ja löytämään elämään ilon, mielekkyyden ja lempeyden.

Kirjan luvuista kolahtaa heti ainakin  Itse olet ihme, Erittäin hyvä ellei täydellinen, Oot vain oma ittes, Rakas ihana sinä, Antaudu -olet turvassa, Älä ota sitä vakavasti, Koska olet sen arvoinen ja Sitähän se kaikki on.  Luen silti kaikki muutkin luvut läpi, enkä suotta. 

Kirja on lempeä ohjeistus asioista, jotka kaikki tietävät, mutta  takuulla ajoittain unohtavat. Asioita, jotka antavat lempeyttä itselle ja lisäävät itsetuntoa, on syytä kerrata. 

 

 Pikareferointia esimerkiksi Tuntui vain siltä -kappaleen sisällöstä.

Intuitio on sielulla näkemistä

 Dean Koontz

Intuitio on sydämen älykkyyttä ja sielun tietoa. Se tietää välittömästi ja kerran toisensa jälkeen sen, minkä ymmärtäminen ja looginen analysointi voi vaatia mieleltä vuosikymmenten kokemuksen. Luota siihen; järkisyyt seuravat kyllä aikanaan perässä.

Doe Zantamata

Intuitiosi tietää aina, mitä tehdä. Se kertoo sinulle totuuden, väsymättä, yhä uudestaan. Jos jokin tuntuu oikealta, se todennäköisesti on sitä. Jos jokin ei tunnu oikealta, se todennäköisesti ei ole sitä. Hurjan yksinkertaista. Ja samalla hurjan vaikeaa.

Joskus sydämen viisauteen luottaminen arveluttaa yksinkertaisesti siitä syystä, että yhteys sisäiseen ohjaukseemme saattaa välillä vähän pätkiä. Tavallista on herätä yöllä punnitsemaan ja pähkäilemään vaihtoehtoja. Ja päätyä lopulta siihen vaihtoehtoon, joka ensimmäisenä vaistomaisesti nousi esille....Intuition vihjeistä huolimatta päädymme usein monimutkaiseen ja täysin turhaan järkeilyrumbaan. Ehkä emme luota intuitioon, koska sille ei löydy järkiperäistä selitystä...... 

Ja sitten syvemmän käsittelyn jälkeen kirja ohjaa intiution vahvistamiseen ja voimistamiseen. 

Kirja antaa lisäksi tehtäviä, kaksi pohdittavaa asiaa ja kaksi kokeiltavaa harjoitusta.

Elämä on arvaamatonta:
koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.

Eeva Kilpi

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat oppia lempeämpää elämää itsensä kanssa. 

Mukava idea myös lahjaksi. Itse pidän kirjan yöpöydällä ja palaan siihen, kun tarvetta ilmenee. Olisipa oivallista vaihtaa yövalvomisen pöhköt ajatuskuviot johonkin lempeään, sallivaan ja toiveikkaiseen ajatukseen.

I see friends shaking hands

Saying "How do you do?"

But they´re really saying "I love you."

What a Wonderful  World -laulusta

Kirja saatu blogiin.