oi ihana toukokuu...

... ja sen instakuvasuosikit.

* Kirjaelämys
Kirjastosta nappasin extempore suunnittelematta pari kirjaa, Jojo Moyesin Parilliset ja parittomat, sitten Jessie Burtonin Muusan. Sen verran pidin Moyesista, että äänikirjakokeiluuni valikoitui liikuttava Kerro minulle jotain hyvää. Koska äänikirja ja Moyes edelleen innostivat, kuuntelin seuraavaksi jatko-osan Jos olisit tässä. Varauksien kautta lukuvuoroon pääsivät Jenny Rogneby: Leona. Ihmisen hinta ja Domenico Starnonen Solmut. Juha Hurmeen Niemi jostain syystä ei edennyt ja pikalaina meni umpeen kirjaa avaamatta. Elly Griffits: Januksen kivi on kehutun sarja toinen osa, jota lainasin uskoen sitä ensimmäiseksi.  Helmet -lukuhaaste etenee kuin juna, tästä suht laiskasta kuukaudesta huolimatta.

*Kädentaidot
Huhtikuussa aloittamani villatakki on melkoinen haaste, saas nähdä kuinka mun käy. Keramiikan kesäkurssi alkoi toukokuun viimeisellä viikolla, pian on tuotoksia ihmeteltäväksi.

*Kissa
Béla, kissa on täysi kymppi <3

 *Arkielämys
Kuntoutumisreissu sisälsi erilaista arkea; hyvän ystävän seuraa, hyvää valmista ruokaa, ajateltavaa ja vielä puutarhaelämyksiäkin. Pitkäkorvaiset lapsenlapset tulivat hoitoon toukokuun viimeisenä päivänä ja posliinikukka teki kaksi kukkaa!

*Puutarhassa
Ennenäkemätön, uskomaton toukokuu. Kesä. Kissat viihtyvät Catiossa.

*Matka 
Työreissu Itämerellä risteillen sekä katkaisi arkea, että antoi työelämään lisäsyvyyttä.

 

kokeilin kukkiensidontaa

Kaikkea täytyy kokeilla, kun on luonteeltaan kiinnostunut ja utelias. Pitkäaikainen haave kukkiensidonnasta toteutui viikonloppuna Kukkahuone Rönsyn Workshopissa. Rönsyn Riikka on entinen työkaveri, tiesin jo makunsa tuntien että hieno sessio on takuulla tulossa. Ystäväni Lempoakka M lähti hyvin pienellä houkuttelulla seurakseni.

Jokainen sai käyttöönsä seuraavat kukat:

1 hortensia

4 valkoista ruusua

4 neilikkaa

3 lemmikkiä

3 kuunliljan lehteä

1 vadelman oksa

karhuheinää

koiranputkea 

salalia

Sain heti päähäni vision, että olohuoneen pöydälle näistä rakentuisi kimppu, jonka ilme muuttuu näkökulman myötä.  Kimppu olisi passeli neliskanttiseen Wirkkalan vanhaan lasivaasiin.

Hämmästyin ensin näiden neilikoiden sävystä, joka vei mut epämukavuusalueelle,
mutta lopussa pääset kurkistamaan täydellistä sopivuutta!

Sormia kramppaa välillä, kukkia spiraaliin asetellessa jännitän ihan liikaa.
Tavoitteeni ei ole symmetriä, vaan jonkinlainen kaaos.

Riikka tarjoili kukat meille esikäsiteltynä, mm ruusuista oli piikit napsittu pois. Hän oli myös hakenut materiaaleja luonnosta, niillä saisi mukaan kivaa ilmeikkyyttä. 

Hortensia toimii kimpun pohjana ja kukat laitetaan spiraalimuotoon, jotta ne asettuvat kauniin ilmavasti, myös vaasinäkymä on tällöin kaunis.  Asettelun jälkeen opimme, miten kimppu sidotaan, leikataan varret veitsellä (tää oli pelottavaa) ja paketoidaan kosteaan sekä paperien suojiin.

Yksityiskohta valmiista kimpusta.

Valmis kimppu "julkinen näkymä".

Valmis kimppu, privaattinäkymä Husbendin sohvalta.

Hänet on pakattu silkkeihin ja papereihin.
Tämän yläilmakuvakulman ansiosta nappasin neljännen ruusun pois kotiinpäästyä.

 Huomasimme aiemmilla kursseilla käyneillä jo otteissaan ihan erilaista varmuutta, kuin meillä untuvikoilla.  Seuraava Workshop on elokuussa, sinne taidamme taas ystävän kanssa suunnata.
Kiitos Riikka kivasta kurssista <3

Täydellinen värimätsäys. En koskaan, ikinä, millonkaaan olisi oivaltanut,
että neilikan sävy on kuin tehty ryijyn pariksi.

maaliskuu

Ja sen insta-suosikit. 

*Kissa- suosikki
Leenan Ipana, pieni kummikissamme Tintti, joka nimiäisjuhlissa ja ekassa terassiulkoilussa saimme olla mukana. 

 
*Kirjaelämys
Maaliskuussa luin monta hyvää kirjaa: Alan Bradley: Piiraan maku makea, Kristina Ohlsson: Lasilapset,  Gaël Faye: Pienen pieni maa, Shari Lapena: Vieras talossa, Clare Macintosh: Minä näen sinut, Pirkko Soininen: Ellen ja Fiona Barton: Leski. 
 
*Kädentaidot  Galadriel-peiton virkkaaminen jatkui. Keramiikkaa valmistui lisää ja tässä alla lupaamiani kuvia mun työhuoneesta. 

Ensimmäisenä pari ruukkua, joihin teen vielä makrameeamppelit. Kukat ovat kotoisin Turun kasvitieteellisestä, vasemmalla Intiankarvajuoru ja oikealla Viherpantteriköynnös. Kyllä, nimet vaikuttivat ostopäätöksiin.

 Sitten pikkuruukut, joita on tosin tullut vielä kuvan ottamisen jälkeen pari lisää. Näissä olen käyttänyt erilaisia savia ja lasitteita. Suurin osa ruukuista tehty nipistely -tekniikalla, se on mun lemppari koska pääsen saven kanssa niin liki.

Työkavereilta saatu aloe ja ruukku, tuon pienen pähkinäkulhon olen tehnyt itse.

 Surkea yleiskuva työpisteestä, mutta vähän ruukkujen koot ehkä hahmottuvat. Huone on menossa maalaukseen ja kesällä tehdään ikkunaremontti. Tämä rakennus on suojelukohde, joten harkintaa ja suunnittelua remontti vaatii.

 Työkaverini Maire ei paljon häiriköi. Olemme yleensä samaa mieltä.

Tässä virkkaamani Kukkapelto -matto Taitoshopin tarvikepaketista. Mä niin tykkään tästä. Muutenkin mulle on hyvin tärkeää,  että työhuoneeni on viihtyisä ja mun oloinen. Aika paljon siellä työpaikalla aikaa vietän, vaikka teen välillä etätöitä.

 Tässä vielä Kartano, jossa työhuoneeni sijaitsee <3

 *Arkielämys
Akka-ystävien kanssa luontoretki, iltapala ja saunottelut. Ihanuutta.

*Puutarhassa
Lunta, lunta ja lunta.  Lisää lunta.


*Matka
Miniristeily katkaisi arjen. Söimme hyvin, shoppailimme vähän ja rentouduimme jäiden kilkutuksessa. Husbendin kanssa kaksin tietysti taas.

keramiikkaruukkuja

Tämän olohuonesarjaksi nimeämäni keramiikkaprojektin aloitin jo syksyllä ja nyt on kolme ruukkua valmiina. Ideani oli tehdä samalla kuvioinnilla eri värisiä, eri kokoisia ja eri mallisia ruukkuja, joiden pinnat voisivat vaihdella kiiltävästä mattaan. Näitä kolmea ensimmäistä kun katsoo, niin paljastuu, miten hienovaraisia voi nämä vaihtelut olla.

Koittakaa kestää, Jessen ja mun kukat on kovia kärsineitä, yhdessä kun niitä hoidetaan.

Ensimmäisessä ruukussa olen käyttänyt vaaleaa, ihan perus savea ja mustaa lasitetta.

Toinen ruukkua on myös vaaleasta savesta, mutta pinnassa on ensin musta engobe ja sitten kirkas lasite. Valokuva on tälle ruukulle armoton, kaikki epätasaisuudet näkyvät vähän turhankin selvästi. Mutta koska ruukku majailee lattialla, näkymä tasoittuu.

Kolmas ruukku on mustaa savea ja pinnassa hentoinen musta lasite.

Kaikkien ruukkujen muotoilu on hyvin luonnollinen, tykkään esim. että ruukkujen reunat aaltoilevat.

Seuraavaksi ruukkusarjaan on suunnitteilla värikkäämpää, katsotaan sitten miten asiat etenevät, ja mihin väreihin lähden.

kukkaterapiaa tropiikista

 

 Jos ei aika ja tai rahat riitä, pääsee Kasvitieteellisessä puutarhassa nopeasti eteläisiin fiiliksiin. Ainakin tälläinen kukka -ja kasvihöperö ihminen, jolle kasvit tuovat mieleen (ikuisen) kesän.

 Kostean lämpöisissä kasvihuoneissa kierrellessä unohtuu ikkunan takana olevat lumikasat ja kylmyys. Ja niin sen pitää ollakin, että tälläisellä visiitillä pääsee hetkeksi irtautumaan arjesta. Ja talvesta.

 Tämä oli ensimmäinen vierailuni Ruissalon Kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta varmasti ei se viimeinen. Paljon on kotimaassakin upeita kohteita.

 

 Lumi ja Pyry olivat täällä nähtävillä, ruokakupissaan ;) Me nautimme kahviossa maittavat kalakeitot ja kotiinviemisiksi löytyi kasveja.