kissat ja puutarha; ihana olla omassa kotona

Kotiuduimme Unkarista torstaina, ja viimepäivät on menneet pääosin kissojen silittelyyn, pyykinpesuun ja toipumiseen lomailusta ja olipa meillä mahtavat ystävän synttärijuhlatkin viikonloppuna. Mutta aivan ihanaa on olla kotona, niin kivaa kuin Unkarissakin oli! Unkarinkuvapostauksia on vielä tulossa muutama; häät, eteläinen Unkari ja piipahdus Kroatian jalkapallohumussa, sekä tuliaiset.

Puutarhasta oli kissojen hoitajat pitäneet myös hyvää huolta. Etukäteen, ennen lähtöä kahtena iltana, teimme perusteellisen kasteluoperaation ja keräsimme vettä isoihin saaveihin ja vesikannuihin, jotta hoitajilla olisi helpompi homma. 

 Sammarit kukkivat upeesti, nämä tumman syvän oranssit on suosikeitani aina vaan. Ja mosaiikkiruukut olen tehnyt nimenomaan näille, tuo ikivanha mummuni kattila sopii värisarjaan hyvin.

Lilja Buff Pixie kukii komeasti.
Toissatalvi tappoi kaikki muut liljani, onneksi edes tämä herkku säilyi.

Vanhat varikset siellä vaan jaksavat vartioida, samalla kun suukottelevat toisiaan <3

 Pientä sälää, joka niin ilahduttaa sekin. Allaolevan kuvan vasemman reunan maksaruoho on menettänyt tumman komean värinsä, samoin puolisonsa kaksivärinen tekee enenevässä määrin yksiväristä lehteä nykyisin. Harmi.

 Viimekesän virontuliainen Postman´s Pride on hienon tummana.

 ´

 Kärhöportti toiseen suuntaan. Keväällä kaikki kärhöt olivat syöty pupunkorkeudelle ja tarkoituksena oli silloin vaihtaa tämä kaari puiseen, vähän tukevamampaan. Ei heti aloitettu hommaa ja nyt tilanne on tämä, ihan uutena vihreänä ja vehreänä kärhöt taas kasvavat, joten eihän niitä raski enää häiritä...

 Kasvua on tapahtunut, tykkään kun nuo polut vähän piilottuvat kangasajuruohojen syliin.

 Meidän oma laventelipelto ;) ja kasvarissa appelsiinisamettikukkia vauhdissa.

Matkan vuoksi kasvariin ei paljon mitään ole laitettu, kuinpakolliset yrtit, yllä kuitenkin kesäkurpitsat jotka voivat hyvin, mutta kärsivät vähän kasvupaikalleen pääsemisen viivästymisestä...

 Tätä hommaa on harrastettu viimepäivinä. Sohvalla makoilua oman kissan alla.

 Kissojen katselua, hellittelyä ja höpöttelyä.

 Ennen matkalle lähtöä Nipsu suhisi joskus Jesselle ja Gebsu suhisi Jesselle tosi usein, päivittäin, ja selvästi lähti pikkuveljeä välillä karkuun. Nyt on jotakin ihmeellistä ja ihanaa tapahtunut, suhunoita ei ole kuultu kertaan sitten paluumme.

Anteeksi edellisen postauksen kommenttien vastaamattomuuteen. 

Henna kyseli kissojemme hoidosta matkan aikana ja meillä se hoituu ainan kotiin tulevilla hoitajilla. Tälle reilun kahden viikon reissulle ei naapurin nuorimies ekalle viikolle saanut hoitoja sopimaan, mutta onneksi ystäväni joka muutti lähistölle, tämän ekan viikon pelasti. Neljän kissan vieminen johonkin hoitolaan ei ole vaihtoehto, vaan kotona on kissojen saatava olla turvallisesti ja tutusti. Myös ulkoilut omassa catiossa on päästävä välillä tekemään. Tähän asti hoitaja on aina löytynyt, koitamme pestiä pehmentää hyvällä korvauksella.

sinivalkoista -haaste

Kiitos haasteesta, Between!

Kaikista rakkain on mulle tämä kotoinen sinivalkoinen maisema: sininen kesätaivas ja valkoiset koivunrungot. Kun makoilen puutarhakeinussa katselen puiden latvoja ja pilvien lipumista... Rauhoitun. Todella Suomalaista.

 Puutarhan puolella sinivalkoisia yhdistelmiä ei ole nähtävillä. En oikein pidä sinisestä väristä, enkä sinisistä kukista. Muutamia poikkeuksia on, kuten sinivuokko, jota löytyy sekä perinteistä että unkarilaista. Mutta eipä ole kuvia niistä. Ja tietysti siniset kissat! Valkoisia puutarharippusia löytyy toki:

 Jonkin tälläisen ihanuuden kuin alakuvassa, ottaisin kyllä mieluusti. Tässä sininen on kotonaan.

Mutta menneenä kesänä repäsin sentään yhden oikeasti siniseksi luokiteltavan taimen,  Sisyrinchium montanum, en tiedä suomalaista nimeä. Englanniksi on sinisilmäruoho. Suloinen, vaikka onkin sininen.

Sinivalkoista fiilistä löytyy kesän käsitöistä, sudenkorennot suomalaisen spektroliitin päällä ja valkoinen mosaiikkikukka graniitilla.

Suurin panokseni Suomen 100-vuotisjuhlaan on virkattu Kalevalapeitto, jonka kuvia pääsen toivottavasti ennen itsenäisyyspäivää julkaisemaan. Projektista on kuvia täällä ja täällä.

Tiiun haaste menee näin: "Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy." 

Haasteen säännöt: 
1. kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista) 
2. tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa  
3. haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan  
4. käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Haastan Tassulinnan, Saaripalstan ja Kukkaiselämää -blogit, tulkaahan mukaan.

Pagodipuu ja pari muuta kaveria

 Sophora, eli Pagodipuu on kotoisin Kiinasta. Ihastuin näihin kiiltäviin, perilehdykkäisiin lehtiin ja kasvin siroon puuvartiseen olomuotoon. Jos kasvini on japonica, se myös kukkii valkoisin roikkokukin. Kesän kaunokainen viihtyy terassilla, mutta miten lienee talvenvietto.  Jostain luin, että tarvitsee viileän paikan ja pimeyden. Ehkä myös vesiviljelyä voisi kokeilla, mutta tuskin koko talvikautta niin eläisi. No, nyt eletään onneksi kesää ja Pagodipuuni voi terassilla hyvin. Mielelläni otan kasvatusvinkkejä vastaan, jos lukijoista löytyy tietäjiä.

Saniaisten vehreys sykähdyttää. Juurella pari vuosientakaista mosaiikkiperhosta.

Kasvihuonetta suojelee elävä pajuaita, vuosia vanha tämäkin.

Tämä ihana tumma pikarililja kotiutui meille Vakka-Taimesta.

Oho, nyt tuli kiire veneilemään!
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille <3

seinämosaiikin seuraksi korurasia mosaiikista

Pari vuotta sitten valmistui meidän seinälle ikuisuus-mosaiikkityö, jonka tein marmorista. Suunnitelmissa oli jo silloin tehdä jämämateriaalista jotakin. Nyt tässä syksyn mittaa noita mosaiikkeja on tullut rustailtua enemmänkin ja niin syntyi myös vessan seinäkuvalle seuraksi rasia. 

Rasiassa on kaikenvärisiä marmorinpaloja, mutta suurin osa samaa kuin seinäjutussa.

Siinähän se, uusi rasia omalla paikallaan. Mitoitus meni hiukan pieleen, olin tarkkana että rasia mahtuu tuohon koloon, mutta en huomioinut että avautuu sivuilta joten ei sitten mahdu avautumaan tuossa paikallaan.

Värimaailmakin meni pieleen, eihän tuo harmaa sauma-aine ollut betoniseinien kanssa edes samaa sävyä. Tein uudet saumaukset mustalla, ihan jees, paitsi että kuva meni värisävyjen osalta pieleen....
 

oi kuusipuut

 

Otsikko varmasti karkotti jo epäjouluihmiset. Meikäläisen käsityöpaja suoltaa jos jotakin tuotetta jo joulua ajatellen, tässä uusimmat mosaiikkityöt eli kuusipuut. Laitan tälläisen pikkukuusen joulukukan kaveriksi, nuo vihreät perinteisimmille läheisille, yhden valkoisen jätän itselle ja yksi on ystävälle korvamerkitty.

Vielä hiukan harkitsen, mutta tekisi kovasti mieleni rustata pöytäkoristeeksi suuri valkoinen kuusi. Perjantaina Kädentaidot -messuilla olisi materiaalia tarjolla.

mosaiikkilyhdyt

Suunnittelin nämä tuikkulyhdyt autokatokseen, mutta nyt vaikuttaa siltä että aiankin aluksi nämä jäävät sisälle. Paloina näissä kirkas ja eri mustan sävyissä vaikuttavat helmet. Varjo on oikein hauska pilkullinen. 

sienestystä

 

Sunnuntaina oli kauan odotettu sienestyspäivä. Kolmen Akan käsiparit synnyttivät kasasta mosaiikkia kärpässieniä ja tatteja. Yllä Gebsu puskee mamma valmiita sieniä. Alla kuvaa alkuvaiheesta. Etualalla sieneni joka on saanut styroksimuotin päälle ekat mosaiikit jalkaosaan.

 

 Gebsu vartioi askarteluamme.

Meikäläinen laittaa silikonilla hattuun punaiset pohjapalat ja valkoiset pilkut.

 Yllä ystäväni laittaa mosaiikkipaloja tatin jalkaan.
Alla sienet ja tatit on saumausta vailla valmiina.

 

Seuraavana päivänä sienisaalis on kuivunut ja voimme tehdä saumauksen. 

Gebsu luottaa, että Akat tästä hommasta vahtimatta selviävät. 

 Ja tässä söpöinen sienisaaliimme, viimesilausta vailla,  jokaiselle Akalle yksi kärpässieni ja tatti. Saumaukset on tehtynä, mutta siistimistä riittää seuraavalle päivälle. Ihan ylimmässä kuvassa näkyy, mikä sitä tattia koristaa. 

Projekti oli oikein mukava ja jatkosuunnitelmia on jo tehty. Mukavinta oli yhdessätekeminen:)