pitkäkorvaiset lapsenlapset

Viime viikonlopun toimimme pupuhoitolana Pojan ja Tyttönsä Nupulle ja Papulle. Kun nuoripari matkusti, saivat mummu ja faffa nauttia puputtimista monta päivää.

Jo edellisenä viikonloppuna rakentui pupuille aitaukset kompostikehikoista nippusiteiden avulla. Faffa rakensi kameravalvonnan, netin kautta myös nuoripari sai katsella Nuppua ja Papua koska vaan. Kamera oli hoitajillekin kätevä, kissojen takia pupujen huoneen ovi oli vielä varmistusteipattu yön ajan. Yhtenä yönä huoneesta kuului kummallista ääntä -Papu pureskeli mattoaan, joka välillä läpsähti maahan.

 Nuppu on kolmevuotias, hermeliininä myyty kanineito. Tämä tempperamenttinen pupu osaa tömistellä tassujaan, jos jokin ei suju mielensä mukaan.

Nuppu nautiskelee tuoreruuasta; paria eri salaattia, korianteria ja tilliä oli eväänä, kuivaruuan ja heinän lisäksi.

 

Papu on kääpiöperhoskani, josta piti kasvaa kaksikiloinen, mutta pienemmäksi taitaa jäädä. Papu on 1 -vuotias nakertelija, joka söi leikkiporkkanan banaanilehtipään yhdessä hujauksessa.

Papu sängyllään, jota on hiukan itse viimeistellyt. Ja kyllä, Papu nukkuu tässä sängyssä <3

 

Yhtenä päivänä Papu heittäytyi makuulleen pötköttään. Onneksi meitä oli varoitettu, että saattavat tekeytyä kuolleeksi. Myöhemmin kuulin vielä, että tämä on osoitus kanin turvallisesta olosta. Mikä ihana palkinto.

 

Nuppu huilaa kauluriaan vasten.

Ai niin, Nupulle laitettiin heinän joukkoon vielä kuivattuja yrttejä.
Näitä yrttipussukoita oli useita eri laatuja mukana herkuiksi.

Papulla ja Nupulla on omat aitaukset, koska heitä ei ole vielä leikattu.
Aitauksien välissä pitää olla rakoa, koska muuten voisivat tehdä vauvoja verkon läpi ;)

 Mustan kanin kuvaaminen on yhtä haastavaa, kuin mustien kissojen. Meillä oli patjat aitauksien edessä, siinä makoilin, katselin eksoottisten eläinten hääräämistä ja kuvasin.

Nuppu tomerana.

Viikonloppu näiden pitkakorvaisten lastenlasten kanssa oli kivan erilainen ja moneen kertaan on muisteltu viikon varrella Nuppua ja Papua. Jokainen tillin ja salaatin käyttäminen muistuttaa söpöistä puputtajista, joiden suuhun vihreät katoavat vauhdilla.

oi ihana toukokuu...

... ja sen instakuvasuosikit.

* Kirjaelämys
Kirjastosta nappasin extempore suunnittelematta pari kirjaa, Jojo Moyesin Parilliset ja parittomat, sitten Jessie Burtonin Muusan. Sen verran pidin Moyesista, että äänikirjakokeiluuni valikoitui liikuttava Kerro minulle jotain hyvää. Koska äänikirja ja Moyes edelleen innostivat, kuuntelin seuraavaksi jatko-osan Jos olisit tässä. Varauksien kautta lukuvuoroon pääsivät Jenny Rogneby: Leona. Ihmisen hinta ja Domenico Starnonen Solmut. Juha Hurmeen Niemi jostain syystä ei edennyt ja pikalaina meni umpeen kirjaa avaamatta. Elly Griffits: Januksen kivi on kehutun sarja toinen osa, jota lainasin uskoen sitä ensimmäiseksi.  Helmet -lukuhaaste etenee kuin juna, tästä suht laiskasta kuukaudesta huolimatta.

*Kädentaidot
Huhtikuussa aloittamani villatakki on melkoinen haaste, saas nähdä kuinka mun käy. Keramiikan kesäkurssi alkoi toukokuun viimeisellä viikolla, pian on tuotoksia ihmeteltäväksi.

*Kissa
Béla, kissa on täysi kymppi <3

 *Arkielämys
Kuntoutumisreissu sisälsi erilaista arkea; hyvän ystävän seuraa, hyvää valmista ruokaa, ajateltavaa ja vielä puutarhaelämyksiäkin. Pitkäkorvaiset lapsenlapset tulivat hoitoon toukokuun viimeisenä päivänä ja posliinikukka teki kaksi kukkaa!

*Puutarhassa
Ennenäkemätön, uskomaton toukokuu. Kesä. Kissat viihtyvät Catiossa.

*Matka 
Työreissu Itämerellä risteillen sekä katkaisi arkea, että antoi työelämään lisäsyvyyttä.

 

Viisaat linnut

"Monet lintulajit ovat erittäin sosiaalisia. Ne kasvattavat poikasiaan yhdyskunnissa, kylpevät porukassa, nukkuvat ryhminä, etsivät ruokaa joukolla. Ne salakuuntelevat. Ne riitelevät. Ne huijaavat.Ne pettävät ja manipuloivat.Ne kidnappaavat. Ne eroavat toisistaan. Ne osoittavat suurta reiluuden tajua.Ne antavat lahjoja.Ne leikkivät aasia ja köydenvetoa risuilla, espanjansammaleen säikeillä, sideharson paloilla. Ne näpistelevät naapureiltaan. Ne varoittavat poikaisaan. Ne härnäävät. Ne jakavat. Ne ylläpitävät sosiaalisia verkostoja. Ne käyvät statuskilpailuja. Ne lohduttavat toisiaan suutelemalla.Ne opettavat poikasiaan. Ne kiristävät vanhempiaan. Ne kutsuvat todistajia koolle kumppaninsa kuoltua. Ne saattavat jopa surra."

Jotakin siitä tiesin, sillä jokaiselle kissanomistajalle lienee tuttu ilmiö, kuinka varikset kiusaavat kissoja. Mutta sitä en tiennyt, että Amerikanhakki voi piilottaa 30 000 siementä laajalle alueelle, ja muistaa vielä kuukausien kuluttua siementen sijainnit tai että matkijalinnut varastoivat mieleensä 200-2 000 erilaista laulua.

Viisaat linnut kirjasta oppii hämmästyttäviä uusia asioita linnuista. Sirkku oppii alueen murteen mukaisen laulunsa elinympäristöstään! Linnut oppivat ratkaisemaan ongelmia, valmistamaan työkaluja ja käyttämään niitä. Linnut laskevat ja jäljittelevät toistensa käyttäytymistä. Oppivat rikkomaan pahvikorkin maitopullosta. Uudenkaledonianvarikset Betty ja 007 osaavat tehtäväsarjoja.

 Kirja avaa lintubongarille aivan uuden tason lintujen seuraamisessa. Kirja on mielenkiintoista luettavaa ihan kaikille, takuulla jatkossa katselet lintuja ihan uusin silmin. Oivallinen lahjateos.

kirja saatu blogiin

neljä kissaa ja orava

Eräänä päivänä kissat kerääntyivät työhuoneen ikkkunalle katselemaan catioon. Mitäs kummaa, siellähän on orava rotsimassa tarvikkeita! Tätä me ei suvaita. Videon pienet ääninäytteet ovat pääosin Bélan. Kun isukki avaa ikkunan catioon, yksi kissa hyppää heti oravan luokse, mutta kuka. Osaatko arvata?
Mä olisin lyönyt vetoa erään toisen puolesta.

The Betonipäivä

Jo varhain keväällä laitettiin Akka-ystävien kanssa kalenteriin varaus betonihommille ja ilmoitettiin miehille, että heidät on sekottajiksi valittu. Mä olen kaikenmoista betonia tehnyt paljonkin ja edelleen homma on tosi kivaa. Koitin ohjeistaa ystäviä etukäteen valitsemaan erilaisia muotteja sun muita apujuttuja ja tuotosten määrästä päätellen se onnistui.

 

 

 Yllä on kolme erilaista raparperinlehtijuttua. Ekana M, joka teki kulhon avulla raparperinlehdestä kulhon. Hienoutena hän jätti lehden reunat krouviin muotoon, oon varma että tästä tulee huikea lopputulos! Tokana Ch, joka halusi useita suoria raparperinlehtilaattoja. Taisi saada 5 laattaa tehtyä. Meikäläisen raparperinlehtikulho muotoutuu pienen hiekkakasan päälle. Oikealla vielä mun listani, mitä kaikkea haluan tänä suvena tehdä. Kaikki toteutuivat, mutta käsien hanskamuotit olivat liian lyhyet mitenkään liikkuteltaviksi ja marokkolaattoja tehdään vielä lisää ja paljon. 

Videon laatu on huono, ei kestä suurentamista. Mutta äänet kannattaa pitää päällä.

 Ch teki tyttären saappaista ikuiset, mä valoin kirpputorisaappaisiin. Pöydällä näkyy pitsikulhotekeleitä. Ja eräät eivät välitä puuhailusta mitään, kunhan nukkuvat sisällä päikkäreitä.

 Isoissa säilyketölkeissä on hauskat raidat, mutta metallipurkit pitää rikkoa, jotta ruukut saa sisältä pois. Saapas nähdä, onko miten vaikeaa. Alla mun kulhotekeleeni joka eni plörinäksi, sekä kokoelma palloja. Eka tehty styroksin päälle ja neljä seuraavaa valettu. Jalkapallo tarvitsi tukea ympärilleen ja pääsi kukkapenkkiin suojaan.

 Puuhastelun jälkeen siirryimme sisätiloihin syömään! Nyyttikesteihin oli joka pari tuonut jotakin herkullista. Ja kissat sekä koira olivat mukana tutkimassa tilannetta.

 

Tässä päivänvanhoja pitsiruukkuja kuivumassa. Nyt saavat ihan rauhassa odotella viikonverran, kosttuttelen välillä etteivät halkea. Postaan sitten lopputuloksista uudestaan. 

Kiitos kahelille seuralle, eli Akoille ja Ukoille <3 <3

muoks* Ladattu video uudestaan, toivottavasti katsottavampaan muotoon.

yllätysvieras!

 Ovikello soi ja voihan yllätys-maksimus! Oven takaa löytyi Ruffe, suoraan Marraskuun Muruset -blogista. Juuri edellisen postaukseeni Ruffe kommentoi pyytämällä Gebsua kylään, mutta Gebsupa heittikin pallon takaisin ja kutsui Rufuksen meille. Ja niin Ruffe tuli. 

Gebsu kipitti heti ovi-ikkunan taakse tervehtimään Rufusta, mutta pienen suhahduksen ansiosta poistui paikalta. Ihan puutarhaulkoiluun nämä blogikaverukset eivät siis yhdessä päässeet. Tosi harmi, että en ehtinyt kaksikkoa yhdessä kuvata, ja nää kännykkäräpsyt on ihan räpsyjä. Mutta nähtiinpä hieno kissakärry ja ihan elävä Ragdoll-kissa meidän etuovella.

Jotenkin Rufus oli vielä isompi ja pörhäkämpi meidän pihassa mukamas, kun pääsi Gebsuun vertaamaan.