Szentendre, käsityöläiskaupunki

Szentendressä tulee käytyä usein, tänne on Budapestista vain pieni matka paikallisjunalla. Kesäaikaan myös laivalla pääsee suoraan keskustasta, oikein mukava on sekin vaihtoehto. Nyt me tulimme tänne tylsästi, mutta nopeasti, autolla.

 Pieniä puoteja, katukahviloita, kapeita kujia, terassiravintoloita, kädentöitä ja turisteja, sitä kaikkea on Szentendre. Vieressä Tonava tuo virkistystä.

 Ihastuin tähän korusarjaan ja Gustav Klimtin maalauksesta inspiroituneet korvakorut pääsivät mukaani. Teen jossain kohtaa ostoksista juttua.

 Viiniä, paprikaa eri muodoissaan ja muuta tyypillistä tuliaistavaraa.

Meidät tuo Szentedreen myös ihan paras marsipaani, Szamos. Myymälän lisäksi täällä on Szamos kahvila, museo ja koulutuspiste. Täältä saa marsipaanikonvehdit tuoreina ja valikoima on valtava. Kirsikkatäyteinen on meidän molempien suosikki, Husbend tykkä myös Unicum-makuisesta ja minä pähkinäisestä. Pakko myöntää, että muutama tuli taas syötyä.

sukuloimassa

 Taas auton nokka maaseudulle, mutta tällä kertaa Budapestistä itään päin, Husbendin velipuolen tiluksille. Ystävällinen kissa tuli puskemaan ja pääsin pikkuisen silityskaipuutani parantelemaan. Tässä perheessä kissa ja kaksi koiraa ovat perheeseen kuuluvia. Harmittavan monilla täällä päin kissat ja koirat pidetään vain ulkona.

Sain syödä aprikooseja suoraan puusta poimittuina ja voi että, ne on kyllä hyviä! Ihan eri makuelämys kuin kotimaan kaupasta pakkokypsytetyillä. Nämä ovat makeita, herkullisen mehukkaita. Kuola valuu, kun ajattelenkin... 

Alla heidän kanojen alueesta osa. Joukossa on myös helmikanoja, kalkkunoita, ankkoja ja hanhia. Munia myydään, ne tuovat kaivattua lisätienestiä.

Tässä tomaatit hyvässä kasvuvauhdissa, myyntiin menossa nämäkin.

 ... kuten myös paprikat ja munakoisot, jotka vasta kukassa.

Harmittavan huono kuva mantelipuusta, en ole ennen sitäkään laatua nähnyt.

 Sitten meidät johdatellaan pariskunnan jälkipolven, nuorenparin pihapiiriin. Taustalla näkyvä iso tynnyri on oikea Unicum -tynnyri!

Kurkkuja hapatetaan leivän kanssa.

 Husbendille tarjotaan parasta unkarilaista, tässä paistettuja läskipaloja. Kyllä, nämä palat ovat pääosin pelkkää läskiä. En ole maistanut, enkä maista, vaikka kuinka herkuksi väitetään. Mulle tuotiin jättikokoinen täytekeksi, mutta söin sen ennen kuvaamista ;)

 Seuraavassa kuvassa paljon raikkaampaa herkkua, eli viiniterttuja kypsymässä. Nuorenparin viikonloppumökillä viiniä kasvaa paljon, vihannesten ja mantelien lisäksi.

Ajoimme sinne viikonlopputalolle akaasiametsän läpi, on ihmeellistä miten metsätkin voivat olla niin erilaisia, vaikka ei kovinkaan kaukana Suomesta vielä olla.

Mogyoró bokor, eli hasselpähkinähän se tässä on tulossa. Unkarissa kasvaa paljon erilaisia pähkinöitä.

Margit-saaren japanilainen puutarha

 Budapestin sydämessä on ihana vihreä keidas, Margit-saari. Margit-saari on Tonavassa, Margit- ja Arpád- siltojen välissä. Saaren pituus on noin 2,5 kilometriä. Sieltä löytyy mm. puistoja, luontoa, ulkoilmakylpylä Palatinus, hotelleja, ravintoloita, vanhan kirkon ja luostarin raunioita ja tämä japanilainen puutarha. Margit-saari on hyvin suosittu paikallisten virkistysalue. Saaren keskiosa on rauhoitettu autoilta.

 

Näin puutarhan nyt ensimmäistä kertaa kesäasussa ja kyllä se minut hurmasi! Japanilaisessa puutarhassa on hyvä mietiskellä ja rentoutua, tuijottaa hetki veden virtausta tai kaloja, ihastella lumpeenkukkia ja tietysti kaikkia kasveja.... Täällä ei ole kiire mihinkään.

 

Meillä kävi hyvä tuuri, taivaalta tipahteli pikkuisen vettä, ja saimme ehkä juuri siksi olla puutarhassa ihan rauhassakin. Sade oli kuitenkin niin vähäistä, ettei haitannut meitä.

 Yllä olevassa kuvassa näkyy vaahtera, joita puutarhassa on paljon. En saanut selvitettyä tarkkaa lajia, tällä on lehdet hyvin pienet ja kevyet, ne asettuvat mattomaisesti toistensa lomaan ja antavan suojaa. Todella suloinen puu siivilöi valoa ihastuttavasti.

Alla silkkiakaasia kukassa, näitä näkyy puutarhoissa aika paljon.

ajellaan maaseudulle, kohteena Hollókõ

 Auringonkukkapeltoja, maissipeltoja, viljapeltoja, vuoria, vihreyttä ja vehreyttä osuu matkalle, kun suuntaamme Budapestista kohti pohjoista ja Unescon maailmanperintökohdetta Hollókõn kylää. Matkaa on noin 100 km, osin moottoritietä ja osin kyläkatuja.

 Hollókõn kylän vanhimmat rakennukset ovat 1200 -luvulta, maalaiskylässä on nyt kolmisen sataa asukasta. Jos voit valita, mene tänne pääsiäisenä, niin pääset samalla kokemaan siihen liittyvät traditiot. Hollókõssä on vanhojen hienojen rakennusten lisäksi museoita, ravintoloita ja erilaisia kädentaitajien tuotteita. Turismin näkyvyys vähän yllätti, kun odotin pääosin huivipäisiä mummoja.

 

Yllä kylänraittia, alla ihana viiniköynnöskatto.

 Keramiikkaa oli parikin pajallista, puutarhan kierrätysjuttuja sitäkin enemmän.

 Talo myytävänä! Kuinkahan pitkään täällä talviaikaan viihtyisi...

Ja sitten me tietysti taas syödään. Keitto Husbendille, mulle perunanokedlit ja paistettu kaali, slurps.

Höllókõn kylä on aika lähellä Slovakian rajaa ja tässä kartassa näkyy koko luonnosuojelualue, mihin kylä sijoittuu. Olisi varmasti hienoa seutua patikoida. Mutta me ei patikoida,vaan jatketaan autoilua maaseudulla seuraavaan kohteeseen.