The Betonipäivä

Jo varhain keväällä laitettiin Akka-ystävien kanssa kalenteriin varaus betonihommille ja ilmoitettiin miehille, että heidät on sekottajiksi valittu. Mä olen kaikenmoista betonia tehnyt paljonkin ja edelleen homma on tosi kivaa. Koitin ohjeistaa ystäviä etukäteen valitsemaan erilaisia muotteja sun muita apujuttuja ja tuotosten määrästä päätellen se onnistui.

 

 

 Yllä on kolme erilaista raparperinlehtijuttua. Ekana M, joka teki kulhon avulla raparperinlehdestä kulhon. Hienoutena hän jätti lehden reunat krouviin muotoon, oon varma että tästä tulee huikea lopputulos! Tokana Ch, joka halusi useita suoria raparperinlehtilaattoja. Taisi saada 5 laattaa tehtyä. Meikäläisen raparperinlehtikulho muotoutuu pienen hiekkakasan päälle. Oikealla vielä mun listani, mitä kaikkea haluan tänä suvena tehdä. Kaikki toteutuivat, mutta käsien hanskamuotit olivat liian lyhyet mitenkään liikkuteltaviksi ja marokkolaattoja tehdään vielä lisää ja paljon. 

Videon laatu on huono, ei kestä suurentamista. Mutta äänet kannattaa pitää päällä.

 Ch teki tyttären saappaista ikuiset, mä valoin kirpputorisaappaisiin. Pöydällä näkyy pitsikulhotekeleitä. Ja eräät eivät välitä puuhailusta mitään, kunhan nukkuvat sisällä päikkäreitä.

 Isoissa säilyketölkeissä on hauskat raidat, mutta metallipurkit pitää rikkoa, jotta ruukut saa sisältä pois. Saapas nähdä, onko miten vaikeaa. Alla mun kulhotekeleeni joka eni plörinäksi, sekä kokoelma palloja. Eka tehty styroksin päälle ja neljä seuraavaa valettu. Jalkapallo tarvitsi tukea ympärilleen ja pääsi kukkapenkkiin suojaan.

 Puuhastelun jälkeen siirryimme sisätiloihin syömään! Nyyttikesteihin oli joka pari tuonut jotakin herkullista. Ja kissat sekä koira olivat mukana tutkimassa tilannetta.

 

Tässä päivänvanhoja pitsiruukkuja kuivumassa. Nyt saavat ihan rauhassa odotella viikonverran, kosttuttelen välillä etteivät halkea. Postaan sitten lopputuloksista uudestaan. 

Kiitos kahelille seuralle, eli Akoille ja Ukoille <3 <3

muoks* Ladattu video uudestaan, toivottavasti katsottavampaan muotoon.

arkikuvahaaste 5/5

Tänään normityöpäivän lisäksi oli kevään viimeinen verhoilukerta. 

Ostin itselleni verhoiluopen kirjoittaman käsikirjan.

 

 Jättikokoinen mosaiikkipää Kämmennniemen koululla.

Kotiinpalatessa vielä auringonvaloa....

 

 

Husbend ahkeroi tuoli numero kakkosen jalan kiinni runkoon.
Enää yhdestä tuolista uupuu hiukan ompelua ja urakka on valmis!

Haastetta saapi tästä ottaa itselleen ken haluaa.

ensimmäinen tuoli on verhoiltu

  Elokuusta alkaen olen verhoillut tuolikolmikkoa, jotka pelastin työpaikan kaatopaikkakurmasta. Kaikenmoiset sairasteluni ovat projektia viivästyttäneet, mutta lopultakin myös valmista on syntynyt. Työvaiheita on lukemattomia, jouduinhan purkamaan tuolin ihan puihin asti! Ylpeänä esittelen ensimmäisen verhoilutyöni!

 Sopii mielestäni studioni tyyliin mainiosti. Kangashan oli hankittu alunperin ihan eri tarkoitukseen, mutta sopii tuolien malliin ja huoneeseen. Viimeviikon kurssikerta taas jäi sairastelun vuoksi väliin, mutta kaksi kertaa vielä on jäljellä. Aion ne kaksi muutakin saada valmiiksi, ovat onneksi melko valmiita jo. Nyt kun flunssani alkaa hellittää, voi tehdä käsinompeluja kotona.

Linkki arvontaan, vielä hyvin ehtii!

helppoa kuin napinteko

Tästä alkaa nappienteko; pala kangasta, pohja ja kansi.

Lenkillinen pohjaosa on nappikoneen syövereissä, kangaspala
painetaan kansipalan kanssa rinkulan sisälle ja puupuikolla
vielä painetaan.

Muutama napakka veto koneen kahvalla ja voila!
Omatekoinen nappi on valmis

 

Suloinen nappipoikue valmiina tuoleihin.

verhoilu etenee sittenkin!

Jossakin kohtaa on melkein jo epäusko mielessä vilahtanut verhoiluprojektiini, mutta nyt on lupaavaa. Tänään pääsin jo paukuttamaan niittipyssyllä ensimmäiseen tuoliin kangasta kiinni ja sehän alkoi näyttämään ihan tuolilta!

Kankaat olen jo aiemmin ommellut ja tikannut,
tässä kankaat on kiinnitetty tuoliin neuloilla.

Silittelyn, mallailun ja kiskomisien jälkeen
pääsen ampumaan niittejä, jihuu!

Kyllä tästä tuoli tulee, eikös? Takaosa ja alapuoli tosin vielä
puuttuvat... Ja ne kaksi muuta tuolia...

Nappityökalut löytyivät täältä elämää nähneestä salkusta.

Pääsin jo leikkaamaan nappien aihioita. Jokaiseen tuoliin tulee kahteen
irtotyynyyn 15 nappia, eli 45 kappaletta niitä pitää valmistaa.

Tällä viikolla verhoilen vielä kolmena pävänä, projekti harppaa komiasti eteenpäin.

pala historiaa

 

" Suomen Trikoo toimi Pyynikin rannassa vuodet 1903-1996. Tehdas työllisti enimmillään vuonna 1957 yli 3700 työntekijää ollen pohjoismaiden suurin trikootehdas.  Tehtaan perusti Alfred Kordelin mutta pian osakepohja laajeni huomattavasti, mukaan tuli pääasiassa tamperelaisia kauppiaita. Suomen Trikoo oli todellinen tamperelaisten yhteinen yritys. Myöhemmin osakkaiksi tulivat Finlayson Oy ja Tampella Oy."

Pyynikin tehdas on osa Tampereen historiaa. Tehdas on myös osa minun historiaani, sillä 18-vuotiaana aloitin rakennuksessa saumaajan opinnot. Saumaajaa minusta ei koskaan tullut, kyllästyin vasemman olkapääsauman surautteluun jo parissa viikossa, mutta työ tehtaassa oli monella tavalla opettavaista. Hämmästelin tiukkoja urakoita, kellokalleja, nappikonetta kymmeniä vuosia käyttänyttä naista ja montaa muuta ihmiskohtaloa. Katoavaa kansanperinnettä.

Pyynikin tehtaan tiloissa toimii nykyisin monenlaisia yrityksiä, on kädentaitajia ja pikkuisia puotejakin, kuten toimistoja. Verhoilukurssilleni kiitos, että pääsin tunnelmoimaan.

verhoilukurssilla

Työpaikan kaatiskuormasta pelastin taannoin kolme työtuolia. Täydellisiä tulevaan studiooni. Kissat tykkäävät näistä kovasti, Gebsu esittelee: 

Hetkisen asiaa pohdittuani totesin, että osaamiseni ei riitä. Tuolit vaatisivat täydellisen remontin. Pikaisesti ilmoittautuminen verhoilukurssille ja tietoa ahmimaan. Tässä kuvasarja siitä, mitä sain kolmessa päivässä aikaiseksi yhden tuolin kanssa. No, tein toki superlonit ja kankaat myös kahdelle kotona olevalle tuolille siinä samalla ....

  

Ensimmäisenä päivänä irroitin ensin tuolista jalan. Sitten ratkoin pala kerrallaan kaikki verhoilut pois, säästellen osia ehjinä jotta niitä voisi käyttää kaavoina. Tyynyt irroitin ja piirsin niistä kaavat. Superlonit olivat murentuneet, joten nekin pitää vaihtaa. Kerran kun teen, teen sitten kunnolla! Rapsuttelin vielä tuolista kaikki siihen liimatut superlonit pois. 

Seuraavana päivänä kävin ostamassa lisää verhoilukangasta (kolmeen tuoliin sitä menee 6 m) ja tyynykangasta (2,3 metriä), 1cm paksuista superlonia täpäkkää laatua ja limi-superlonia joka on puristettu superlonipaloista jämäkäksi, sekä kontaktiliimaa. (200 e tähän mennessä, verhoilukangas Sandersonin laadukasta, mutta tarjouksesta) Lisäksi ostin opettajalta lisää limi-superlonia.

Ja niinpä pääsin sahaamaan. Olikin yllättävän hikistä puuhaa, liekö sitten vain tuskanhikeä... Seuraavaksi 2 cm paksut limi-superlonit liimattiin tuoliin. Pala kerrallaan, tarkasti kohdalleen asetellen.

Kolmantena aamuna ostin taas lisää superlonia ja vihdoin pääsin myös kankaisiin käsiksi. Leikkasin osan paloista kaavojen mukaan. Tarkastusmittauksissa selvisi, että tuolini on kasvanut sen verran, ettei entisen kokoinen verhoilu enää mahdu! Jouduin leikkaamaan palat mittojen mukaan, vain suurinpiirtein, kuten verhoilussa yleensä tehdäänkin. (ratkomistyö taisi mennä hukkaan) Kauhulla jo odotan, miten kummassa siitä osaan kankaat leikata. Onneksi on opettaja. 

Kurssia on jäljellä enää yksi kerta joten tuolini eivät valmistu. Olen tehnyt kotona tänään Husbendin kanssa kaksi tuolia tuohon samaan vaiheeseen kuin kurssituoli on, paitsi yksi pala jäi liimaamatta kun spray loppui kesken. Olen ilmoittautunut vielä yhdelle viikonloppukurssille, mutta se on vasta marraskuulla. Harmittaa vietävästi, kun en heti aluksi ilmoittautunut viikkokurssille koska nyt ne ovat täynnä ja mulla vasta 3. ja 5. varasija. Kuvittelin, että maltan odottaa marraskuuhun mutta eihän siitä mitään tule! Siis siitä odottamisesta. Mä haluun mun tuolit valmiiksi ja heti mieluiten. Juu ja marraskuun kurssillehan mulla se paikka sitten on. Kaiken kukkuraksi en löydä mistään Afrikasta tuomaani verhokangasta, joiden batiikkikuvion kuvittelen mätsäävän näihin tuoleihin!!!

Meillä on kotona suuret mylläykset menossa. Unkarista tulee monta vierasta meille joulukuussa ensivisiitille ja haluan, että vetkutellut remontit vihdoin tehtäisiin ennen sitä.