kissa keittää puuroa

Monta monituista vuotta ehti vierähtää elämää ilman helmipuuroa. Onneksi se nyt tupsahti mieleen ja eikun kokkailemaan. Meikäläinen ohjeistaa Husbendia ja Jesseä, joka toimii myös työnjohtona.

 Videon taustaäänistä vastaavat Nipsu ja Béla.

Hiiri keittää puuroa

 Hoetaan runoa ja tehdään liikkeet:

"Hiiri keittää puuroa" - Etusormella hämmennetään kämmenenkuppia.

"Antaa tuolle" - Annetaan peukalolle (puristetaan sitä).

"Antaa tuolle" - Annetaan keskisormelle.

"Antaa tuolle" - Annetaan nimettömälle.

"Loput viekin varastoon" - Aikuisen sormet kulkevat käsivartta pitkin lapsen kainaloa kutittamaan.

Leikki alkaa alusta ja tällöin nimetön jää ilman. Seuraavalla kerralla keskisormi jää ilman, sitten etusormi ja viimein peukalo. 

Näin ohjeistaa MLL, meillä sitten on ihan omat kuviot kuitenkin käytössä.

Harakka, harakka huttua keittää taitaa mennä samalla leikillä? 

Unkarissa loru on vähän rajumpi.....Peukku lähtee metsästämään, etusormi ampui sitä, keskisormi vei kotiin, nimetön paistoi sen ja pikkurilli söi sen kaikki. Lopuksi kierretään kämmentä ja sanotaan "pikkupyöreä nappi, tässä juoksi pupujussi" ja kutitetaan käsivartta koko matka kainaloon asti.

Helmipuuro meidän tapaan

1 l laktoositonta kevytmaitojuomaa

2½ dl Helmi-perunasuurimoita

vähän suolaa

kokista riippuen voimariinia paljon tai vähän

Neste kiehautetaan ja lisätään suurimot. Sekoitetaan huolella ja annetaan muhia hetki.

suru-uutinen

Leena ja pojat on monelle kissabloggareille tuttu kommentoinneista ja kissakahvilatapaamisista. 

 Perjantain surullinen viesti tuli Leenalta, hän oli aamulla löytänyt Kaapon menehtyneenä omalta sohvaltaan :( Levollisen näköisenä ikiuneen nukahtaneena. Kaikki oli edellispäivänä aivan hyvin ja eläinlääkäri oli pojan todennut hyväkuntoiseksi.  Surullinen mysteeri, joka meilläkin pysäytti koko illan. Tässä alla muutama kuva, jotka Leena lähetti.

Kaapon tyypillinen nukkuma-asento <3

Siinä levätään sisko Aliyahin pojan Papun kanssa.

Mietin pitkään, minkä runon tähän liittäisin ja päädyin Pablo Nerudan Oodiin kissalle, joka on nimenomaan kunnianosoitus kissalle. Tämän omistan nyt tässä Kaapolle <3 

OODI KISSALLE

Eläimistä tuli

susia,

millä liikaa häntää, millä iso

murheellinen pää.

Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua,

kävivät maisemaan taloksi,

saivat täpliä, somistuivat,

joku lensi.

Kissa,

kissa yksin

ilmaantui valmiina

ja ylpeänä:

se oli heti syntyjään täydellinen,

kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,

käärme saisi mielellään siivet,

koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,

insinööri soisi olevansa runoilija,

kärpänen kokee lentää kuin pääskynen,

runoilija yrittää matkia kärpästä,

mutta kissa

haluaa olla vain kissa

ja yhtä kissaa se on

hännästä viiksiin,

harmaasta aavistuksesta elävään hiireen,

yön pimeydestä kultaisiin silmiin.

Ei ole sen veroista

ykseyttä,

ei kuu eikä kukka

ole rakennettu

niin hyvin:

se on niin yksi kappale

kuin aurinko tai topaasi

ja sen joustava ääriviiva

on siro ja luja

kuin laivan keula.

Sen keltaisista silmistä

jää yksi ainut

viiru

johon lentävät yön kolikot.

Oi pikkuinen

keisari ilman keisarikuntaa,

isänmaaton valloittaja,

salongin pieni tiikeri,

eroottisten taivaskattojen

lemmensulttaani,

sinä komennat myrskyssä

rakkauden tuulta

kun liikut

ja painat

maata vasten

neljä herkkää jalkaa,

nuuhkit,

epäilet kaikkea

mitä maa kantaa päällään,

sillä kaikki on saastaista

kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas

peto, yön röyhkeä

käpälänjälki,

laiska, jäntevä

ja etäinen,

syöverinsyvä kolli,

asumusten

salainen poliisi,

jonkin

kadonneen sametin

tunnusmerkki,

varmaankaan

et ole lajina

arvoitus,

kaiketi et ole mysteerio,

kaikki sinut tuntevat; kuulut

ihan tavallisimpaan talonväkeen,

kaiketi kaikki luulevat niin,

kaikki luulevat olevansa

kissansa isäntiä,

omistajia, kissan

enoja, kavereita,

virkaveljiä,

oppilaita tai ystäviä.

Minä en.

Minä luulen toisin.

Minä en tunne kissaa. 
Minulle on tuttua monenmoinen, elämä

ja sen arkipelaagi,

meri ja kaupungin laskemattomuus,

kasvitiede,

naiset ja niiden kummat salat,

matematiikan kertotaulut ja miinukset,

maan vulkaaniset suppilot,

palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,

pappien sinertävä atavismi,

mutta kissasta minä en saa selvää.

Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,

sen silmissä on kultaiset numerot.

(Pablo Neruda – Andien Mainingit)

 Oodin myötä lähetämme sukulaisillemme (me ollaan sukua Gebsun kautta) paljon virtuaalihaleja ja Papulle rapsutuksia <3

ja niin he saivat toisensa

The Häät Top10

1. oma meikkaus ja kampaus toi juhlamielen

2. sulhasen pohojalaanen puku (myös morsiamen puku todella upea, mutta jo tuttu)

3. papin kaunis puhe

4. morsiamen tahdon

5. Prinsessa Ruususen häämarssin ensimmäiset sävelet kirkossa

6. hääkulkue juhlapirttiin (vaikka tallasinkin laahuksen)

7. ruoka ja viini -perfecto!

8. puhemiehen puhe

9. kansainvälisyys vieraskunnassa

10. morsiamen laulu sulhaselle ennen häätanssia

Kiitos kuvista Husbendille ja kaasokaksoselle

Vie minut vietellen vierelles sun,
leijaillen keinuta varttani mun.
Silmissäin varmaankin rakkauden näät.
Sinun ja minunhan nää ovat häät.
Valssiin mut vaivuta,
uumaani taivuta,
hiuksiain lennätä,
syliini ennätä,
onneen mut,
onneen sut,
onneemme yhteiseen
vie, vie, vie.
Valtavan riemun nään silmissäs sun,
leikiten nauramaan saathan sä mun.
Aikojen loppuuun sä vierellein jäät,
sinun ja minunhan nää ovat häät.
Valssiin mut vaivuta...
Rakastan, rakastan, rakastan sua
uskothan, uskothan, uskothan mua!
Uniini saakka sä sieluuni näät,
sinun ja minunhan nää ovat häät.
Valssiin mut vaivuta...

hyvää juhannusta

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Eino Leinon sanojen siivittämänä aloitan kesälomani. Viisi kokonaista viikkoa :)

silkkihäät

Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa,

joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni, joka on veistetty ja sinua
 

Pentti Saarikoski

loppiasviikonloppu takana, kiinalaisten välipalaksi

Husbendin poika Lontoosta on täällä seuranamme. Tasapainoilen pyykkivuoren ja emännänvelvollisuuksien välillä kuumeisena. Palvelun taso on tälläkertaa siis surkea. Jopa uudelleenlämmitettyä ruokaa ja ranskalaisia mahtuu listalle.

Lontoonpoika toi tullessaan runsaat tuliaiset, kaksi paksua sisutuskirjaa ja kissapariskunnan. Tuota kissaparia Husbendin kanssa Englannissa ihailimme ja kotona harmitti, että emme sitä hankkineet. No, nyt ne ihanat ovat meillä! 

Lontoonpoika harrastaa piirtämistä, on siinä varsin taitava. Olen päivien ajan saanut seurata kun hän piirtää isänsä kuvaa. Olen vaikuttunut. Mieletön lahja tuollainen taito! 

Puutarhassa kävin kuvaamassa tietysti, kun sain täältä muista blogeista virikkeitä. Ankeata on, vähän uusi alkuja mutta suuri harmaus kuvaa kokonaisuutta. Koitan hillitä kylvöjen kanssa, siemenluettelot  on nyt pannassa (joku ehkä muista viimevuoden hillitöntä hamstrailuni) ja oma studioni ei ole vieläkään valmis vastaanottamaan kylvöjä, koska tuolit ja sen myötä muu sisustus puuttuu. Se siemenlaatikkokaan ei vielä ole päässyt paikoilleen.

 Etupihan rodo kertoo, että ei ole pakkasta. Sängystä suoraan vilaisen siihen aamuisin.

 Varjoyrtti on mukava sivupihan piristys läpi vuoden. Jouluruusut nupuilla.

Suvipukuinen orava pilkistää pikkumetsästämme.
Puutarha näyttää aikas avaralta, helppo hahmottaa kokonaisuutta näin harvinaisen riisuttuna.

 

 Kuupuutarhan keijunkukat ja San Diegogin valmiudessa. Hyvin menee!

 Kiinavaikuttuneena oli tietysti pakko tsekata meidän Ying ja jang. Ooh, tykkään tästä alueesta!

Kasvihuoneen edustalla vielä kasvavat tai ainakin vihertävät lankaköynnökset ihan ilolla. Pelkään ruukkujen puolesta, jos tuleekin nyt pakkaset. Huomasin, että väri on vähän kärsinyt.

Rohtokataja on mieleeni aina, kesällä ja talvella. Pelargoniteline taas valmiina palvelukseen. Apuva, täytyykin käydä katsomassa mitä talvehtijoille kuuluu!!

 Ja kyllä, pikkuisen nousee sipulikukkia meilläkin maasta jo.

Mistä tulikin mieleeni, että jääkaappiin unohtuneet kukkasipulit pitäisi NYT käydä kaivamassa maahan.

 akileija, aronkukka, humala,

harjaneilikka, jalopähkämö,
jättipoimulehti ja kevätkaihonkukka,
kuunlilja, kurjenmiekka,
kesäpäivänhattu, kylmänkukka,
leijonankita, lemmikki ja leimukukka,
morsiusharso, palavarakkaus,
peurankello, pioni ja syyshehku,
ruiskaunokki, salkoruusu, sarviorvokki,
syysleimu, verihanhikki

ja vielä kohtalonkukka

kylvä siemenet joka vuosi, vain yksi
laji kerrallaan, ja minä muistan sinua
vielä tähtien takaa
kun terälehtien syvyyksistä aukeaa
maailman kukkiva pyörre –
salakäytävä menneeseen ja tulevaan

Juha Siro: Onneksi olkoon!
Kokoelmasta Satakieli, Like 2008.