❤ RIP Papu ❤

"Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.

Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän."

- Eve Kuismin

Leenan kuvat. Oikealla Papulla tyynynä Missy.

❤ R.I.P. Papu 7.1.2006- 31.8.2017.❤ 

Otamme osaa Leenan ja ipanoiden, sekä perheen äijän suureen suruun.
Kaipaamme sukulaiskissa Papua kanssanne.

veljekset kuin ilvekset

Päiväunilta, silmäkulmat vielä rääpässä, yllätetyt lyhytkarvaiset itämaiskissaveljekset. Tämä kaksikko harrastaa päät yhdessä -nukkumista aikas usein, toinen suosikki asento on olla nököttämässä kaverin vieressä ja katsella aina päät samassa asennossa stereoina. 

 Viimeaikoina on tavattu myös pitkäkarvaisten kaksikkoa aikas usein. Ilmeisesti Gebsu on alkanut jos ei tykkäämään, niin ainakin sietämään, Jessen seurasta. Ehkä ovat huomanneet, että on kiva olla samikset. Lajikaveri on mukava olla.

Kyllä meillä silti, edelleen, näkyy myös kaikenlaisia sekapareja. Ja hyvä niin.

elokuunlopun puutarhakierros

Niin sitä on kesä vierähtänyt lopuilleen, elokuun viimeisiä päiviä viedään. Jotenkin mä uskoin, että kauniita ja lämpimiä ilmoja vielä olisi tullut, mutta nyt alkaa uskoni jo hiipumaan. Olohuoneen pöydälle on nostettu kynttilälyhty ja olen sitä pari iltaa tujotellut, mutta en vielä kynttilää sytyttänyt. 

 Käenkaali on nyt söpöimmillään. Käytävällä jo syksyn enteitä.

Jättikokoinen äitienpäiväkukkani amppelihortensia jaksaa kukkia edelleen. Hiukan syysväriä silläkin.

 Nauhukset valmistelevat nuppujaan ja toisaalla punahattu on jo kukassa.

 Suloista sekamelskaa nämä meikäläisen kukkapenkit.

 Mantelityräkit on ryhdissään, tykkään näistä todella paljon. Alla peikonpähkinä vaihtaa väriään.

 Maksaruohot olivat kaikki eri laatuisia tässä, mutta nyt näyttää jonkinmoista konsensusta tapahtuneen. Taitaa siinä sentään olla sävyeroa? Alla loistaa japaninverivaahtera.

 Suloinen hässäkkä on tämä Lavender Lass -pelargoni, joka valloittaa koko kahvipöydän, kissatkin jää alle ;)  Ja vieressä seurana tietysti laventeli.

 Malvan viimeisiä kukkia ihailen kuupuutarhassa, jonka muuten on valloittanut tuo purppurainen heisiangervo. Kohta heisiangervo saa kyytiä, kun leikkaan sen ihan alas. Puutarhahommat ei ole kauhiasti enää maistuneet mulle, varmasti viileällä ilmalla on osansa siinä. Jokasyksyinen lässähdykseni tuli kyllä aiemmin kuin koskaan. 

Yöpöydällä odottaa kevätsipulien kuvasto jälleen kerran päätän olla maltillinen. Olisi kiva, jos kertoisit kommentissa, mitä sipuleita sinä aiot tänä syksynä maahan laittaa.

kissabloggaajat koolla; Porvoon kissamuseo ja Kissatalo

Heinäkuun lopulla kissabloggaajien iloinen porukka kokoontui Porvooseen. Päivään kuului kaksi hienoa kohdetta, keväällä avattu kissamuseo ja Tolkkisten kissatalo. Tässä pieni kuvaraportti, mekin kun olimme Husbendin kanssa paikalla!

Kissamuseo on syntynyt yhden naisen haaveesta, Hannele, Hanu Luukkainen on keräillyt kissaesineistöä vuosikymmenien ajan.

 Ja millaista esineistöä? No ihan kaikkea! On uutta ja vanhaa, kovaa ja pehmeää. Lasiesinettä ikkunassa tai pullon muodossa. Koristeita ja käyttöesineitä. Kirjoja metri tolkulla.

Samanlainen kissa-hiiripeli oli Husbendilla lapsena Unkarissa.

Mun mummulla taisi olla tämä ihana rasia.

Yllä, Hanu ja kissakännykänsuojushanska. Alla kivat kissasukkikset.

 Yllä: Husbend kohtasi talon kissan, Foxin. Taustalla nurmikonleikkuri Putte eli toinen lemmikki. Ja ihanalla rantatontilla ollaan. Alla kanssabloggajan laukku, päivän paras!

 Kissamuseosta voit lukea lisää matkanjärjestäjämme Tuijan Tassulinna -blogista, linkki tässä.

Porvoonseudun eläinsuojeluyhdistys ry ylläpitää Tolkkisten kissataloa, joka oli toinen tutustumiskohteemme. Löytökissatalo yllätti monella tapaa, kissoista pidetään siellä todella hyvää huolta. Tilat ovat valoista ja viihtyisät ja vapaaehtoistoiminta hyvin organisoitua. Olisipa kaikilla kodittomilla kissoilla yhtä hyvät oltavat!

Pesosen blogissa on asiantuntevaa tekstiä liittyen löytökissoihin, klikkaa siis tästä itsesi sinne.

Kuulin juuri, että nyt elokuussa Tolkkisten kissatalossa on enemmän kissoja kuin koskaan.

Lämmin kiitos Primacatille tuotekasseista! Ja tietysti kaikille bloggaajille hyvästä seurasta <3

viisas mieli nauttii luonnossa veden puhtaudesta

Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha Noroshiyama on ollut vierailulistallani pitkään. Pääsin toteuttamaan suunnitelman eräänä hyvin aurinkoisena heinäkuun aamupäivänä. Puisto avattiin 1998 ja samana vuonna se palkittiin Vuoden Ympäristörakenne -kilpailussa.

Puisto on ensin kehitetty ja rakennettu, sitten vasta on tehty suunnitelma. Periaatteena puiston rakentamisessa olivat niukkuus sekä alueen omien erityispiirteiden korostaminen ja suomalaisten kasvien sekä kivien käyttö. Olemassa olevat elementit on taidolla hyödynnetty. Arvostan kovasti tätä luonnon kunnioitusta puutarhan teossa.

Puisto koostuu neljästä osasta; Pienen sinisen lohikäärmeen puutarha, Mustan kilpikonnan puistometsä, Valkoisen tiikerin puutarha ja Punaisen Fenix-linnun puutarha. 

 Puutarhavierailun aikana huoltoa teki kaksi henkilöä, lisäksi paikalla kävi useita muita kunnan työntekijöitä. Allaolevat hiekka-aallot on juuri haravoitu viimeisen päälle hienoon kuntoon.

Puistossa vietetään vuosittain hanamia ja se onkin seuraava tavoitteeni siellä kokea.

Osoite on Roihuvuorentie 10, 00820 Helsinki