autuaasti Autuas olo

Teimme eilen Huushollin Pepin kanssa kesäretken Autuas olo-blogiystävä Cherin maailmaan. Voin kertoa, että olen vaikuttunut. Monella tapaa. Kasvimaalla on kaikki lapsuuskodin perinteiset kasvatukset ja sen lisäksi mm itäisen keittiön erikoisuuksia ja kukkivaa. Tuoksu huumasi mut ihan täydellisesti, päihdytti. Voin vain kuvitella, miten hurmaava kasvimaa on aikaisemmassa vaiheessa, kun nyt sadonkorjuun aikaan nähtävää riittää näin paljon.

Kasvimaa on reunustettu vanhoilla betonikouruilla. Harmi,kun en kasvimaan tiilikatteesta tajunnut ottaa kuvaa. Puutarhan puolella myös silmä lepää.

 Tämä minipuutarha on lempi yksityiskohtani! Mulla on ollut haaveissa jo pitkään sekä hiekkainen zenpuutarha, että minipuutarha ja tässä yhdistyy taidolla molemmat <3 <3

Sisällä on oma hurmaava tuoksunsa ja Cherin kertomukset kiidättävät melkoisille nojatuolireissuille. Aika kuluu kuin siivillä vaikka haluaisin jäädä ja pysähtyä tunnelmaan ikuisesti. Koti on mieletön kaikkine yksityiskohtineen ja luulisin sen hoidon vaativan henkilökuntaa. Kaikki on niin siistiä, järjestettyä ja täydellistä. Keskustelemme ja nautimme herkuista.  Kakkua nautin yliannoksen, mutta se oli sen arvoista.

<3- kiitos Cherille, että avasit kotisi <3

Jesse pyytää apuja

Mä sain tälläsen omakseni, kuulemma. En sitten tiedä, mitä tällä tekisin. ...pahvilooralla... Voisitteko jeesata ja kertoa, kun mun isot veljet ei kerro mitään.

 Tässä on tälläset siivet, joita voi vähän läpsyttää.

 Tai sitten voin mennä siipien alle piiloon.

 Nonni. Mitäs sitten?

Kehräävin terveisin Jesse, 4kk.

Frantsilan Kehäkukka ja Pinsiön taimisto

Avoimet puutarhat päivänä kävimme myös parissa tutussa kohteessa, eli Frantsilan Kehäkukassa ja Pinsiön taimitarhalla. Molemmat kun olivat sopivasti meidän reitin varrella. 

Kehäkukassa tarjoillaan maistuvaa kasvisruokaa ja siellä on käyty useita kertoja syömässä, mutta nyt suuntasimme kohti yrttitarhaa. Paljon tosi tuttuja ja vähemmän tuttuja yrttisiä ihmeteltäväksi. Liikkeellä oli paljon ihmisiä, myös pihapiirin puodit vetivät kansaa puoleensa. 

Frantsila on saman puron varrella kuin aiemmin esittelemäni Anjan ja
Detlevin puutarha. Joskus vielä menen purolle laivailemaan.

Lähdimme ruuhkaa pakoon ja päivän viimeinen stoppi oli Pinsiön taimitarha. Vaikka vähän sadetta ropsi, ei se meidän eloa haitannut. Näyttelypiha oli laitettu hyvään kuntoon. Täällä on mainio tilaisuus vertailla erilaisia kivetyksiä, katemateriaaleja ja tietysti kasveja. Kaikkia on myynnissä kattava valikoima.

Mukaan lähti punertava maksaruoho, jonka nimi ei nyt ole tässä käsillä, ja pari tupsukukkaa etupihalle. Pakko oli myös ostaa keijunkukkia lisää goottipuutarhaan, jossa talvi verotti.

kesäretki Laukon kartanoon

Laukontorilta kahden tunnin laivamatkan päässä Vesilahdella sijaitsee Laukon kartano, tai pitäisikö sanoa kartanokylä. Alueella on kartanon lisäksi mm. iso Juhlatalli; ravintola-kahvila-myymälärakennus, jossa ryhmämme nautiskeli todella maukkaan buffetlounaan viihtyisässä ympäristössä. Harmi, kun päivä oli sateinen, puutarhassa olisi ollut kiva istuskella.

Laivamatkan keli ei ihan vastannut ennakko-mielikuvaani

Näyttelytilaa on kunnostettu vanhaan kanalaan. Nyt siellä on kaksi näyttelyä.

Laukon historia ulottuu aina 1400-luvulle asti.  Moni muistanee Laukon ravihevoset. Laukossa on juhlien ja näyttelyiden lisäksi monenlaista tapahtumaa, vierailupäivänä vanhoja autoja sekä puutarhakonsertti.

 Kartanorakennuksen edessä vartioi hirvipari. Valkohäntäpeurat on alunperin tuotu Minnesotasta tänne Laukkoon ja kahdeksan elukan porukasta on tullut 30 000 yksilöä.

Tunnin kestäneen opastuskierroksen aikana kuulimme Laukon historiasta aina tuhannen viidensadan vuoden taakse. Kuuluisia nimiä Klaus Kurjesta Lönroothiin ja edelleen Haarlaan mahtuu mielenkiintoiseen tarinaan. Seuraavat kuvat ovat kartanosta.

Lopuksi vielä silmäys puutarhaan ja sitten kipinkapia laivaan. Aurinkoa oli myös tarjolla!

Laukkoon pääsee näppärästi myös Laukkobussilla suoraan Tampereen keskustasta.