ITÄMAINEN LYHYTKARVA
Béla ja Nipsu
Béla ja Nipsu
Itämainen lyhytkarva, on ollut vuosia siamilaissukulaiseensa
verrattuna vähemmän tunnettu.. Suomeen ensimmäinen itämainen saapui 1970-luvun
loppupuolella. Itämainen lyhytkarva eroaa siamilaisesta lähinnä väritykseltään. Se on ”kokoväritteinen.”
Ensimmäiset hyväksytyt värit olivat ebony
(musta), havana (suklaa), sininen ja lila. Joissakin maissa
havanaa kasvatetaan edelleen erillisenä rotuna.Vuosien kuluessa värikirjo on laajentunut
merkittävästi. Tätä nykyä rodussa hyväksytään yksiväriset,
tabbykuvioiset (klassinen tabby, tiikeri, täplikäs ja ticked),
kilpikonnat, edellämainitut hopealla tai ilman ja uusimpana ryhmänä
valkolaikut (harlekiini,van tai bi-colour). Turkin väristä riippumatta
silmien tulisi aina olla vihreät.
Luonteeltaan itämainen lyhytkarva on vilkas ja leikkisä. Se haluaa olla mukana
kaikissa kodin puuhissa ja mieluiten keskipisteenä. Itämaiskissa
kiintyy ihmiseensä ja osoittaa avoimesti hellät tunteensa. Se on
todellinen sylikissa, joka viettää yönsä mieluiten omistajansa
kainalossa peiton alla.
Tekstilähteet: kissaliitto ja oricat
ITÄMAINEN PITKÄKARVA
Gebsu
Gebsu
Kaunis ja elegantti itämainen pitkäkarva kuuluu kategoriaan IV.
Se on siis puolipitkäkarvainen muunnos itämaisesta kissasta. Ensimmäinen Itämainen pitkäkarva tuotiin Suomeen vasta vuonna 1990.
Luonteeltaan itämainen pitkäkarva on
juttelevainen, seurallinen ja aktiivinen perheensä kesken. Rotu tulee
loistavasti toimeen lasten, muiden kissojen ja koirienkin kanssa. Se
rakastaa huomiota ja viihtyy sylissä. Sosiaalisen luonteensa vuoksi se
yleensä tarvitsee paljon seuraa ja eläinystävä ei ole sille huono
vaihtoehto.
Ulkomuodoltaan eli tyypiltään itämainen
pitkäkarva on kevytrakenteinen ja sulavalinjainen. Jalat ovat sirot ja
korkeat, vartalo pitkä ja putkimainen. Pää on kiilamainen, profiili
suora. Korvat ovat suuret ja avoimet. Mantelin muotoiset, loistavan
vihreät silmät ovat vinosti sijoittuneet. Turkki on silkkimäinen ja
vartalonmyötäinen sekä erittäin helppohoitoinen. Kaulurissa, hännässä ja
"pöksyissä" on pitempi karva. Itämaisen pitkäkarvan ja itämaisen
lyhytkarvan erottaa toisistaan vain turkin pituus. Värit ja kuviot ovat
samat kuin itämaisella lyhytkarvalla.
Lähde:cattery Jalecat`s kotisivut
Komeat kisulit!
VastaaPoistaSuurkiitos!
PoistaEmäntä: Tosi hyvää tietoa! Myönnän etten tiennyt mitään itämaisista kissoista kun kävin teillä :-) Nyt tuli tietopaketti, kiitos!
VastaaPoistaOllos hyvä.
PoistaSylikissa! Ja kainalossa peiton alla. Ihanaa ♥
VastaaPoistaJuups ♥
PoistaItämaiset kissat, siis kategoriassa 4 ovat minulle aika tuntemattomia vaikka käyn näyttelyissä. (joskus aikaisemmin hyvinkin paljon )
VastaaPoistaKissat ovat tosi elegantteja ja niiden silmien vihreys viehättää.
Omat kissani ovat kolmoskategorian kissoja, joten sen ryhmän tunnen aika hyvin.
Bela ja Nipsu ovat elegantteja kissoja, mutta Gebsu on minusta tosi ihana ja ehkä ykkönen minun mieleeni.
" Kissa säväyttää aina"
Gebsu on ehkä vähiten itämainen ja siten helpoin tapaus 😉 Mulle kolmoskategoria on taas tuntematon. Pitkään aikaan en ole näyttelyssä käynyt, pitäisi kyllä kun Gebsun sukulaisiakin paljon esillä ja tietysti blogituttuja kissoja.
PoistaOn ne hienoja kissoja :) Tänään kävin taas tekemässä tuttavuutta pikkuisen raitapaidan kanssa ja aika aktiivinen epeli terävinen hampaineen ja kynsineen :D
VastaaPoistaOi, pikkuiset on vastustamattomia!
PoistaOnpa kivat kuvat. Kissoillasi on luonnetta.
VastaaPoistaLuonnetta joo, ja eivät arastele mielipidettään tuoda julki.
PoistaOn sinulla hieno kissakokoelma. Kiva kuulla kaikkien erityispiirteet. Itämaiset ovat minusta hyvin arvokkaan oloisia ja erittäin kaunisrakenteisia. Sylikissat edistävät terveyttä :)
VastaaPoistaKelpaa niitä katsella. Ja melkoisen ihmisrakkaitakin ovat.
PoistaRakastan itämaisia. Oma Töröni on juuri tuollainen mitä luonnekuvauksessa kerrotaan. Voih, tahtoisin niin toisen itämaisen...
VastaaPoistaMä tahtoisin neljännen ;) Tosin joskus nauretaan että jäätäis ihan niiden jalkoihin. Nytkin kirjoittelen Belan alta....
Poista