" en ole oikein pelakuu-ihminen"

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Otsikon mukaisen tokaisun muistan päästäneeni suustani alkukeväällä. Taisi olla silloin pientä harmitusta, kun kaikki talvehtineet pelakuut eivät jaksaneet aloittaa uutta kasvua.

En tiedä, totesimpahan vain että taidan sittenkin olla pelakuu-ihminen! Muutama viikko sitten listasin erikoisempia laatuja ostoslistalleni ja yhtenä päivänä en päässyt kaupassa tämän kaunokaisen (joo tiedän kyllä, ihan perus punainen) ohi pysähtymättä. Nyt hän on minun!

Pelargonia guadalupe


Ja mitä löytyykään kirjastosta raahamastani kirjapinosta! 

Kirja Intohimona pelargonit.




Tälläiselle asiaa tuntemattomalle kirja on mahdottoman hyvä hakuteos ja upeita kuvia on tietysti paljon. Kirjassa kerrotaan pelargonin historiaa, lisääminen ja hoito, sekä esitellään hurjan paljon lajikkeita ja lajeja.

Kirjasta opin mm. että yleisin pelargonien kuolinsyy on liika kasteleminen. Mullan tulee kuivua lähes kokonaan kastelukertojen välillä (onnistuu minulta erittäin helposti). Lannoitetta tulisi antaa jokaisella (haaste) kastelukerralla, eli nälkäinen tyyppi. Pelargonioita voi leikata siistimmiksi tai tiettyyn muotoon koska vaan. Pelakuut kuuluvat Pelargonium- sukuun joka kuuluu Geraniaceae-sukuun, ja ne ovat kotoisin Etelä-Afrikan karuista ja kuivista kasvuoloista. Jotkut lajit voivat kasvaa jopa kaksimetrisiksi!

Pelargonialla ei ole lepokautta, talvettaa voi pakottamalla lepoon tai järjestämällä niin hyvät olot, että ne kasvavat ja kukkivat sisällä. Pelargonit vaipuvat lepoon viileässä ja kuivassa, 5-8 asteessa ne tulevat toimeen lähes ilman valoa. Multaa kastellaan kerran kuukaudessa niukasti. Talvilevon jälkeen ne tarvitsevat mullanvaihdon ja paljon valoa. Tässä itselleni muistiin perusohjeet.



Kysymys 1. Olisiko kukaan osannut arvata, että tahdon tuon ylemmän pelargonin, Springfield Blackin omakseni? Eikä tuo alempikaan hassumpi ole, Spot on Bonanza. Yhdessä täydelliset!

Kysymys 2. Onko kenelläkään kokemusta näistä Moskito Schokkereista?

Kevennys 1. Näitä pelargonioita voi myös syödä! Kirjan mukaan lehtiä voi sekoittaa sokerikakkuun.

Toteamus 1. Jos pioneihin vielä vinksahdan samalla tavalla niin viekää mut hoitoon!

26 kommenttia:

  1. Minä olen mieltänyt pelargonit mummon ikkunalla kasvaviksi. Ja punaisiksi. Mutta nyt tiedän minäkin enemmän. Aivan ihana tuo Spot on Bonanza.

    Ja muuten, pionit ovat aivan ihania:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, sitä mummon ikkunajuttua minäkin ensin ajattelin. Mutta tapanani oli kyllä monia vuosia pitää grillipihan terasilla pelargonioita isossa ruukussa, ehdottomasti valkoisia.
      Pionit on jees, mutta niin on moni muukin! Ne on ehkä liian hienostuneita mulle.

      Poista
  2. Uskon, ettei pionihulluus ole kaukana :) En ole pelargoniaihminen, mutta matkimisen tarve on niin suuri, että joitakin pelargonioita on ilmestynyt viime vuosina. Onneksi tuo talvettaminen on melko hankalaa näissä oloissa, suurta kokoelmaa en halua vaivoikseni. Kiitos kun kerroit tuosta kirjasta, yritän vältellä sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, älä Cheri manaa! Ja talvettaminen tosiaan lisää haastetta ;) Nyt tiedät varoa opusta, mäkin vein sen jo takaisin kirjastoon ja koitan pysyä pukin puutarhan sivuistakin kaukana.

      Poista
  3. Upean palavan värisen pelargonian olet löytänyt! Mullakin nyt akkunalla liekkipelargoni, vaikka en ole pelargoni-ihminen myöskään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni, lisää ei pelargoni-ihmisiä jotka omistavat pelargonioita. Mitähän tästä pitäisi päätellä?

      Poista
  4. Heh heh, olet tainnut saada pahanlaisen pelakuupistoksen! Mutta kun asiaa tosiaan tarkemmin ajattelee, niin p:t ovat ihan täydellisiä kasveja: helppoja, runsaita, taudittomia ja niistä löytyy monia lajeja ja satoja lajikkeita. Talvehdittaminen on yleensä hedelmällistä ja peruspelakuita voi lisätä tosi helposti.

    Punainen pelargoni on ihan klassikko, sen kukinnasta nauttii aina. Ja kyllä niitä pionejakin voi hyvin keräillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdit listasta yhden tosi tärkeän seikan! Pelargoniat on sen verran haisevia, että kissat antaa niiden olla ihan rauhassa. Tärkeäää, eikös.
      Voihan pionit, pois ne minusta. Tai onhan mulla yksi, se riittää! Sekin tuli talon mukana.

      Poista
  5. Minä ostin tänä kesänä ensimmäiset pelargonini. Ja kyllä niistä taitaa pikkuhiljaa innostus tulla.. On ne niin kauniita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä se Katariina alkaa, ja mikäs siinä -alkakoon!

      Poista
  6. Kumpaakin "pistosta" on vaikea vältellä, minuun iski ensin tuo pioni villitys ja talvella täältä blogistaniasta tarttui pelargoni kuume josta seurasi tilaus Joukolle..
    Pelargonit on ihania, ainoa että roskaavat jonkin verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogistaniassa on vaara kaikenmoisille viiruksille;)

      Poista
  7. Nyt,kun on enemmän tullut kierreltyä näitä blogeja on oppinut sen,että ei se pelakuu olekaan niin tylsä kasvi,jona sitä joskus on pitänyt.
    Loppujen lopuksi todella monimuotoinen värien sekä kukkien suhteen.

    VastaaPoista
  8. Samaan sakkiin ilmoittaudun minäkin, ei-pelakuunaihmiseksi. Viime kesänä kuitenkin koin haasteeksi pitää hengissä ja ottaa uusia alkuja edesmenneen kälyni vanhoista pelakuista. Toinen on tuollainen "mummonpunainen" ja toinen vaalean lohenpunainen. Olin ostanut myös uuden, voimakkaan syvänpunaisen pelakuun kokeeksi Plantagenista ja onnistuin säilyttämään senkin alut hengissä talven yli. Ne ovat kaikki nyt maalla. Noita hempeän vaaleanpunaisiakin voisin kyllä ottaa.
    Ei minustakaan pelakuu- tai pionivinksahdus vielä kovin vaarallinen vinksahdus ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelakuuvinksahdus on vielä suhteellisesti hoidettavissa, mutta pionit on hurjan kalliita, harvinaisimmat erityisesti!
      Sullhan on jo melkoinen kokemus, älä Paula turhaan kainostele vaan myönnä jonkinasteinen pelakuutartunta.

      Poista
  9. Minä sanon että ASIAA!!! Pelakuut, hortensiat, pionit ja tulppaanit. Siinä parhaat!!! Ja sä oot jo tulppaani-hortensia-pelakuu-ihminen :) Googlaapa Pionien koti Taivassalosta. Ihan kohta sä haluat mun kanssa sinne retkelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eih, mä niin pelkään pioneja! Ne on liian hienoja, kalliita ja vaikeita ;)
      Tulppaanit ja hortensiat on ihania, totta.

      Poista
  10. juu siä oot kuule nyt saanu pahanmoisen pelakuukuumeen :) siihen ei oo viälä keksitty parannuskeinoa. koeta kestää, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tartunta saatu, ei voi mitään. Paitsi ihailla! Ja eilen etsiskelin jotain mukavaa hyllysysteemiä tulevalle pelargonia- kokoelmalleni...

      Poista
  11. Minä vannouduin kanssa vielä muutama vuosi sitten että yhtään pelargoniaa en meille hanki ja nyt niitä on pitkin pihoja noin 10 erilaista...talvetan kaikki ihan olkkarissa ikkunalaudalla jossa lämpötila pysyttelee talvella noin 10 asteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos lohdutuksesta. Mulla eiole tuollaista viileää paikkaa, mutta onneksi saan ruukut vanhempieni kellariin raahattua.

      Poista
  12. Pirkko, minä muistan ajatelleeni, ettei ole mitään niin tylsää kuin pelakuut. Nyt kuitenkin tavalliset pelakuut eri väreissään ovat vieneet minua jo vuosia ja saan ne myös talvehtimaan kellarissamme. Intohimolla pelargonioista on vain kuin öljyä tuleen;-) Se vain meni minulta lukijalleni eräässä kirja-arvonnassani...

    Tässä se, en vain tajua, minne kuvat ovat kadonneet http://leenalumi.blogspot.fi/2010/02/intohimona-pelargonit.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, todella mainio Leena tuo juttusi! Koitetaan olla syömättä herkullisia pelargoniankuvia.

      Poista
  13. Milloinhan minulle iskee tuo pelargonia villitys? Vielä olen saanut hillittyä itseni ajatelle, ettei ole talvetus paikkaa ;).
    Aivan suloisiahan ne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varo vaan, kun aikasi blogistaniassa liikut ja pidät silmät auki niin tartunta tulee. Itämisaika tosin vaihtelee!

      Poista