En tiedä, totesimpahan vain että taidan sittenkin olla pelakuu-ihminen! Muutama viikko sitten listasin erikoisempia laatuja ostoslistalleni ja yhtenä päivänä en päässyt kaupassa tämän kaunokaisen (joo tiedän kyllä, ihan perus punainen) ohi pysähtymättä. Nyt hän on minun!
Pelargonia guadalupe |
Ja mitä löytyykään kirjastosta raahamastani kirjapinosta!
Kirja Intohimona pelargonit.
Tälläiselle asiaa tuntemattomalle kirja on mahdottoman hyvä hakuteos ja upeita kuvia on tietysti paljon. Kirjassa kerrotaan pelargonin historiaa, lisääminen ja hoito, sekä esitellään hurjan paljon lajikkeita ja lajeja.
Kirjasta opin mm. että yleisin pelargonien kuolinsyy on liika kasteleminen. Mullan tulee kuivua lähes kokonaan kastelukertojen välillä (onnistuu minulta erittäin helposti). Lannoitetta tulisi antaa jokaisella (haaste) kastelukerralla, eli nälkäinen tyyppi. Pelargonioita voi leikata siistimmiksi tai tiettyyn muotoon koska vaan. Pelakuut kuuluvat Pelargonium- sukuun joka kuuluu Geraniaceae-sukuun, ja ne ovat kotoisin Etelä-Afrikan karuista ja kuivista kasvuoloista. Jotkut lajit voivat kasvaa jopa kaksimetrisiksi!
Pelargonialla ei ole lepokautta, talvettaa voi pakottamalla lepoon tai järjestämällä niin hyvät olot, että ne kasvavat ja kukkivat sisällä. Pelargonit vaipuvat lepoon viileässä ja kuivassa, 5-8 asteessa ne tulevat toimeen lähes ilman valoa. Multaa kastellaan kerran kuukaudessa niukasti. Talvilevon jälkeen ne tarvitsevat mullanvaihdon ja paljon valoa. Tässä itselleni muistiin perusohjeet.
Kysymys 1. Olisiko kukaan osannut arvata, että tahdon tuon ylemmän pelargonin, Springfield Blackin omakseni? Eikä tuo alempikaan hassumpi ole, Spot on Bonanza. Yhdessä täydelliset!
Kysymys 2. Onko kenelläkään kokemusta näistä Moskito Schokkereista?
Kevennys 1. Näitä pelargonioita voi myös syödä! Kirjan mukaan lehtiä voi sekoittaa sokerikakkuun.
Toteamus 1. Jos pioneihin vielä vinksahdan samalla tavalla niin viekää mut hoitoon!
Minä olen mieltänyt pelargonit mummon ikkunalla kasvaviksi. Ja punaisiksi. Mutta nyt tiedän minäkin enemmän. Aivan ihana tuo Spot on Bonanza.
VastaaPoistaJa muuten, pionit ovat aivan ihania:)
Sama täällä, sitä mummon ikkunajuttua minäkin ensin ajattelin. Mutta tapanani oli kyllä monia vuosia pitää grillipihan terasilla pelargonioita isossa ruukussa, ehdottomasti valkoisia.
PoistaPionit on jees, mutta niin on moni muukin! Ne on ehkä liian hienostuneita mulle.
Uskon, ettei pionihulluus ole kaukana :) En ole pelargoniaihminen, mutta matkimisen tarve on niin suuri, että joitakin pelargonioita on ilmestynyt viime vuosina. Onneksi tuo talvettaminen on melko hankalaa näissä oloissa, suurta kokoelmaa en halua vaivoikseni. Kiitos kun kerroit tuosta kirjasta, yritän vältellä sitä.
VastaaPoistaVoi, älä Cheri manaa! Ja talvettaminen tosiaan lisää haastetta ;) Nyt tiedät varoa opusta, mäkin vein sen jo takaisin kirjastoon ja koitan pysyä pukin puutarhan sivuistakin kaukana.
PoistaUpean palavan värisen pelargonian olet löytänyt! Mullakin nyt akkunalla liekkipelargoni, vaikka en ole pelargoni-ihminen myöskään.
VastaaPoistaNonni, lisää ei pelargoni-ihmisiä jotka omistavat pelargonioita. Mitähän tästä pitäisi päätellä?
PoistaHeh heh, olet tainnut saada pahanlaisen pelakuupistoksen! Mutta kun asiaa tosiaan tarkemmin ajattelee, niin p:t ovat ihan täydellisiä kasveja: helppoja, runsaita, taudittomia ja niistä löytyy monia lajeja ja satoja lajikkeita. Talvehdittaminen on yleensä hedelmällistä ja peruspelakuita voi lisätä tosi helposti.
VastaaPoistaPunainen pelargoni on ihan klassikko, sen kukinnasta nauttii aina. Ja kyllä niitä pionejakin voi hyvin keräillä ;)
Unohdit listasta yhden tosi tärkeän seikan! Pelargoniat on sen verran haisevia, että kissat antaa niiden olla ihan rauhassa. Tärkeäää, eikös.
PoistaVoihan pionit, pois ne minusta. Tai onhan mulla yksi, se riittää! Sekin tuli talon mukana.
Minä ostin tänä kesänä ensimmäiset pelargonini. Ja kyllä niistä taitaa pikkuhiljaa innostus tulla.. On ne niin kauniita :)
VastaaPoistaSiitä se Katariina alkaa, ja mikäs siinä -alkakoon!
PoistaKumpaakin "pistosta" on vaikea vältellä, minuun iski ensin tuo pioni villitys ja talvella täältä blogistaniasta tarttui pelargoni kuume josta seurasi tilaus Joukolle..
VastaaPoistaPelargonit on ihania, ainoa että roskaavat jonkin verran.
Blogistaniassa on vaara kaikenmoisille viiruksille;)
PoistaNyt,kun on enemmän tullut kierreltyä näitä blogeja on oppinut sen,että ei se pelakuu olekaan niin tylsä kasvi,jona sitä joskus on pitänyt.
VastaaPoistaLoppujen lopuksi todella monimuotoinen värien sekä kukkien suhteen.
Niinpä, se on mut yllättänyt.
PoistaSamaan sakkiin ilmoittaudun minäkin, ei-pelakuunaihmiseksi. Viime kesänä kuitenkin koin haasteeksi pitää hengissä ja ottaa uusia alkuja edesmenneen kälyni vanhoista pelakuista. Toinen on tuollainen "mummonpunainen" ja toinen vaalean lohenpunainen. Olin ostanut myös uuden, voimakkaan syvänpunaisen pelakuun kokeeksi Plantagenista ja onnistuin säilyttämään senkin alut hengissä talven yli. Ne ovat kaikki nyt maalla. Noita hempeän vaaleanpunaisiakin voisin kyllä ottaa.
VastaaPoistaEi minustakaan pelakuu- tai pionivinksahdus vielä kovin vaarallinen vinksahdus ole.
Pelakuuvinksahdus on vielä suhteellisesti hoidettavissa, mutta pionit on hurjan kalliita, harvinaisimmat erityisesti!
PoistaSullhan on jo melkoinen kokemus, älä Paula turhaan kainostele vaan myönnä jonkinasteinen pelakuutartunta.
Minä sanon että ASIAA!!! Pelakuut, hortensiat, pionit ja tulppaanit. Siinä parhaat!!! Ja sä oot jo tulppaani-hortensia-pelakuu-ihminen :) Googlaapa Pionien koti Taivassalosta. Ihan kohta sä haluat mun kanssa sinne retkelle :)
VastaaPoistaVoi eih, mä niin pelkään pioneja! Ne on liian hienoja, kalliita ja vaikeita ;)
PoistaTulppaanit ja hortensiat on ihania, totta.
juu siä oot kuule nyt saanu pahanmoisen pelakuukuumeen :) siihen ei oo viälä keksitty parannuskeinoa. koeta kestää, heh.
VastaaPoistaTartunta saatu, ei voi mitään. Paitsi ihailla! Ja eilen etsiskelin jotain mukavaa hyllysysteemiä tulevalle pelargonia- kokoelmalleni...
PoistaMinä vannouduin kanssa vielä muutama vuosi sitten että yhtään pelargoniaa en meille hanki ja nyt niitä on pitkin pihoja noin 10 erilaista...talvetan kaikki ihan olkkarissa ikkunalaudalla jossa lämpötila pysyttelee talvella noin 10 asteessa.
VastaaPoistaHih, kiitos lohdutuksesta. Mulla eiole tuollaista viileää paikkaa, mutta onneksi saan ruukut vanhempieni kellariin raahattua.
PoistaPirkko, minä muistan ajatelleeni, ettei ole mitään niin tylsää kuin pelakuut. Nyt kuitenkin tavalliset pelakuut eri väreissään ovat vieneet minua jo vuosia ja saan ne myös talvehtimaan kellarissamme. Intohimolla pelargonioista on vain kuin öljyä tuleen;-) Se vain meni minulta lukijalleni eräässä kirja-arvonnassani...
VastaaPoistaTässä se, en vain tajua, minne kuvat ovat kadonneet http://leenalumi.blogspot.fi/2010/02/intohimona-pelargonit.html
Hih, todella mainio Leena tuo juttusi! Koitetaan olla syömättä herkullisia pelargoniankuvia.
PoistaMilloinhan minulle iskee tuo pelargonia villitys? Vielä olen saanut hillittyä itseni ajatelle, ettei ole talvetus paikkaa ;).
VastaaPoistaAivan suloisiahan ne...
No varo vaan, kun aikasi blogistaniassa liikut ja pidät silmät auki niin tartunta tulee. Itämisaika tosin vaihtelee!
Poista