ihana kotiinpaluu

tiistai 16. lokakuuta 2012

Palasin parin päivän messureissulta kotiin suuressa jännityksessä. Miten mahtaisi kissakultani poissaoloon tällä kertaa suhtautua. Välillähän Béla loukkaantuu poissaolosta, ja siitäkin jos ei (muka) huomioida. Kesällä erehdyin antamaan Gebsulle jukurttipurkin nuoltavaksi, josta Béla suuttui niin ettei pariin kuukauteen kehrännyt mulle lainkaan! Herra on pitkävihaista tyyppiä, onneksi sentään sekin mustasukkaisuuskohtaus meni lopulta ohi.



Tänään minut vastaanotti puskeva ja kehräävä kissa <3

38 kommenttia:

  1. Miten julma voikaan karvaton kaksijalkainen olla, antaa nyt broidille jukurttipurkin eikä toiselle ollenkaan. Pyh, hyvä että pari kuukautta hiljaisuutta edes riitti opiksi ;)

    Hienosti on hällä käpälät turvassa ja lämmössä – vai onko tuolla asennolla joku muu merkitys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Bélahan ei sitä jukurttia syö ollenkaan, joten ainoa mistä jäi paitsi oli mamman huomio ;)
      Bélalla on tapana tulla (aina kun olen puoli-istuvassa asennossa, esim lukemassa tai netissä) tuohon mun rintojen väliin ja silloin tassut on suorassa eteenpäin ihan mun kaulalleni asti. Siinä on mukava latautua, sekä kissan että mamman. Tyypillisesti Béla käy muunkin puuhastelun välissä siinä aina hetken. Sitten herra osaa valita yhdessälukemis tai nettailuasennon, eli asettautuu mun oikealle olkapäälle ja sitten yhdessä tuijottelemme samaan suuntaan. Silloin kin tassut on suorana eteenpäin. Tuossa kuvassa Béla on muuten samannäköinen, tyytyväine, mutta koska ei ole mamman sylissä on tassut jemmattu.

      Poista
  2. Komea poika, hiukan mököttävä ilme. Yhden kissan taloudessa puuttuu tuo mustasukkaisuusaspekti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on nautiskeluilme. Mutta Béla on vähän perusyrmyn näköinen aina ;) Muilla kissoilla ei tuollaista käyttäytymistä ole enkä muista aiemmistaan kissoistani. Mutta Béla on pennusta asti ollut erityisesti mun kissani, en oikein ees tiedä miksi. Jos on mun sylissä ja Nipsu tulee siihen niin lähtee pois. Tosin voi hetken kuluttua palata ja jos Nipsu siinä jo on valmiina, niin tulee vain tyytyväisenä viereen. Ja Gebsu jotenkin mahtuu aina kainaloonsa, vaikkapa mun jalkoihin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ei se jukurtti, vaan se mamman huomio <3

      Poista
  4. Voi hassu Béla-pikkuinen, vaikka siis hänelle ei tietenkään saa sanoa että on hassu tai pikkuinen! Pidä tämä vain omana tietonasi ;-)
    Ihana itsetietoinen ilme ja tassut kippurassa, kynnetkin vähän esillä. On ihan hassua kuulla näistä pitkävihaisista, kun mulla on aina ollut tosi helppoja ja lutuisia mammanpoikia, jotka antaa anteeksi vaikka mitä. Tosin jos olen pitkän päivän pois kotoa, niin Ransu tulee moittimaan, Viljo moitti oikein kovaäänisesti, mutta leppyi sitten heti kyllä. Musti nyt on sellainen rento kaveri, ettei se edes viitsi moittia. Siirtyy vain suoraan asiaan eli ruuan ja sitten leikin kerjuuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en kerro, Saila ;)
      Béla on tosi mustasukkainen ja pentuna matkojen jälkeen kesti hyvin pitkään, ennenkuin antoi mulle anteeksi. Nykyään onneksi on vain tyytyväinen, kun palaan. Ja nämä siis kohdistuu muhun, ei husbendiin eikä poikaan. Kun Béla on pentu, mä opiskelin ja kissa oli tosi paljon tuossa "rinnoilla", osasi olla niin litteenä että pystyin lukeen, En tiedä, olisko siitä alkuajasta jäänyt tuo erityissuhde. No, onhan Béla mullekin erityinen <3 Mamman musta kulta!
      Mustilla on hyvin nuo pääasiat hallinnassa, suoraan nautintoihin. Pitääkö Ransu jotain huutoa, vai millaista tuo moittiminen on?

      Poista
    2. Ei Ransu kovaääninen ole, mutta sellaista pientä vaatimusnaukumista se pitää kotiintullessani, jos olen ollut kauan pois. Sen sijaan, kun se on itse pois, tosin ei koskaan kovin kauaa, ja tulee ulkoa sisälle, kuuluu iloinen soinnikas "kur"

      Poista
    3. Meidän Gebsu sanoo myös kurr ja samoin sanoi ennen Pyry, onkoos se pörröhäntäkissojen erikoisuus:)

      Voi Ransua ;)

      Poista
  5. Voi pientä, onneksi tällä kertaa mustasukkaisuus pysyi poissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiinpaluu on jännittävää, kun ei voi olla varma kuinka kissa suhtautuu ;)

      Poista
  6. Ei taida olla elo aina helppoa monilapsisessa eikun monikissaisessa perheessä:D
    Kiva ettei nyt mökötetty. Saattoi Bélalla olla ihan oikeasti mammaa ikävä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa, kun huomiota on jakamassa kaveritkin. Mutta ompa sitten ihanaa toisaalta, kun saa nukkua kasassa ;) Usj´kon, että olikin ikävä, oli kuulemma mua illalla hakenut ympäri kotia....

      Poista
  7. Niin kiiltävä ja kaunis kissa. Tasapuolisuutta vaan, ihan kuin lapset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Bélan mielestä tasapuolisuutta on se, että mamma huomioi vain hänet ;)

      Poista
  8. Onpas tuo Béla-herra nättinokkainen. Kyllä minäkin muistan erityisesti yhdestä aikaisemmasta kissastani, kuinka se mökötti eikä ollut huomaavinaan minua, kun tulin takaisin kotiin pitemmän poissaolon jälkeen.
    Kotiin on ihana tulla, kun kissa kehrää ja on selvästi ikionnellinen emännän kotiintulosta. Ja sinulla vielä noita hyrrääjiä on kolme kotona odottamassa.
    Minäkin palasin viikon matkalta kotiin viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Mies vastaanotti minut nukkumalla ja Ruska kehräämällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, sullakin on ihan samaa kokemusta ;) Onneksi nyt Ruskasi oli kehrääväinen :)

      Poista
  9. Täytyy todeta, että komee kolli. Turkkikin kiiltää ku minkin kylki. Hiano herra!

    VastaaPoista
  10. Vastaukset
    1. Mammakin tykkää, kun kissa on kotona ;)

      Poista
  11. Onpa todella komea ilmestys. Taitaa olla emännän ylpeys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tämä Béla on oikea mamman musta kulta. On nuo toiset kaksikin kyllä kultia <3

      Poista
  12. Taisi olla paras mahdollinen vastaanotto!

    VastaaPoista
  13. Vastaukset
    1. Hyvin persoonallinen, hassuudessaan söpö :)

      Poista
  14. Voi suloisuus sitä elimen hellyyttä :)

    VastaaPoista
  15. Kissojen arvojärjestys on vakava paikka! Meillä on kaksi kissaa ja mies on enempi tuon nuoremman ja vilkkaamman perään. No, mä joudun kokoajan muistuttaan, että kehuu ja rapsuttaa vanhempaakin kun se muuten sekoittaa niiden keskinäistä arvojärjestystä. Tasapuolinen pitää olla ja ehkä pomon (vanhemman) kisun asemaa vähän pönkittää, ettei nuorempi ja tyhmempi hypi kaikkien nenille kohta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ainakin vanhin kissa, eli juuri Bélani, on arvostettu sekä kissakaverien että ihmisten kesken. Béla osaa käyttäytyä fiksusti, esim kun pentuna Gebsu pureskeli kukkia tai kiipeili verhoissa niin Béla kovin äänekkäästi kielsi ;)

      Poista
  16. Béla, mun mamma sanoo, että tuollainen pitkävihaisuus on yliteatraalista ja hassua, mutta se on itse ihan hassu. Mua ilahduttaa kuulla, että joku toinenkin on oikea periaatteen kissa! Mä olin 8 kk puskematta mamman kättä, kun se toi meille Toton (oli siinä juonessa toi toinenkin ihminen mukana, mutta mä vihottelen vain mammalle: miesten kesken on sellainen bonging-juttu, jota en ikinä halua vaarantaa). Sit lipsahti puskeminen, mutta oon ylpeä, että kestin niin kauan. Ja oon ylpeä, kun kuulen muista pitkäjänteisistä kissoista!

    t. Cisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan Cisu, kiitos kun viestittelit. Olet sitten sielunkissasi löytänyt tästä mustasukkaisesta tyypistämme;)

      Poista
    2. Pirkko, säkin luulet siis, että kaikki on mustasukkaisuutta. Ei oo, se on omanarvontuntoa ja periaatteellisuutta. Jos tietää olevansa maailman tärkein kissa, on syytäkin loukkaantua, jos ihmiset eivät muista sitä joka sekunti. Mä haluan olla aina eka ja keskipiste ja suutun, jos näin ei ole. Joskus mua puhutellaan (muka) vahingossa mun pikkuveljen nimellä, sitä en siedä yhtään. Mut pidetään pintamme, me väärinymmärretyt nerot.

      Poista
    3. Pitkäjänteisyyttä, omanarvontuntua ja periaatteita? Entäs ylpeyttä, oi Cisu, sinä kissojen puolesta puhuja?

      Poista
  17. Kyllä vaan on Béla niin meidän Vaden näköinen...ja hulluna on meijänkin poika jogurttiin. Aamusin kiltisti istuskelee odottelemassa isukin jämiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi, Sarkka. Kävin blogeissasi vierailulla, mutta en Vadea löytänyt ;)

      Poista