Hatanpään Arboretum -kivikkopuutarhan lumoissa

Nyt täytyy äkkiä julkaista nämä kuvat reilun viikon takaa, ennenkuin ihan jäävät ajastaan jälkeen. Käyn yleensä Arboretumissa loppukesästä, parhaimpaan ruusujen aikaan ja nyt tajusin, että sehän on kauhea moka! Mä kun en kovinkaan paljoa ruusuista tykkää, niin miksi mä siellä just silloin pyörin. No työni puolesta ok, mutta vapaa-ajalla no-no. 

Nyt oli ajankohta mainio. Kivikkopuutarhan kaikki muodot näkyvät parhaiten ja kukkiviakin löytyy ihan riittämiin. Tällä kierroksella entisestään vahvistui se, että kivet ja vehreys on mulle tärkeämpää kuin kukat. Jos vielä joskus puutarhaa itselleni rakennan, siitä tulee kukattomampi. Tosin viimevuosina on hankinnat jo vahvasti kääntyneet kohti erilaisia värisävyjä ja lehtimuotoja, sekä heiniä. Arboretumissa nyt ihastutti myös pikkupuut notkuvine oksineen ja vikuroivini runkoineen. Ja kaikki tuo vesi, aah! En kestä. En ainakaan vesi-kivi-kasviyhdistelmiä.

Tässä ensimmäinen kestämättömän kaunis yhdistelmä juuri mun makuuni

Hieno kaarisilta taustalla ja sorsat (liian siistiä ja säntillistä mulle)

 

Näillä sorsilla on kaikilla kiharat pyrstöt ;)

Tässäkin kuvassa huumaa veteen valuva puu. Ja nuo rantakasvit.

Tulppaanimeri hetkeä ennen karilleajoa.

Taas pakahduttavan ihana  vesi-kivi-kasviyhdistelmä.

Vettä vain taustalla, mutta ihanat havut ja kivet.

Kivikon kruunaa pienet ihanat. Noin lilaa esikkoa mulla ei vielä ole.

Lila esikko (jota mun on saatava) ja höyhenpensas on hauskat kaverit.

Tässä sitä voisi istua ja rauhoittua. Unohtaa täysin, että ollaan liki kaupungin
sydäntä. Ihana tuo ympyrä(kin).

Kivituhkakäytävää ja kiveä sekä kasvia. Tykkään.

Kaikenmoiset saniaiset on mieleeni. Niitä kun mahtuisi lisää, olis huippua!

Japaninruusukvitteni, oleksun?

Valkoinen sammalleimu. Miksi, oi miksi, mulla on vain vaaleanpunaista.

Sulotar vesipisaralla.

Havuja-kiviä ja hiukan mystisyyttä <3

Oikeesti jättikokoinen tulppaani, joka ei näytä kuvassa miltään.

Ja taas herkkua; kaarisilta, kiviä, vettä, rantakasveja ja tuo hopeapaju.

Tulppaanikolmio on kiva, mutta tuo taustan puu räjäyttää tajunnan.

Vielä nähtiin omppopuunkukkia runsaasti.

Alppikärhö valkoisena

Yrttimaasta pääsi kerrankin hahmottamaan muodon hyvin.

 Toivottavasti pidit kuvista edes vähän? Mä olen lumoutunut!