eräänä jouluna.....

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

 Alla oleva kirjoitus on suoraan kopioitu vanhasta vuodatuksen blogistani. Kuvat ovat osittain samoja, mutta osittain eri, koska niitä ei ole enää tallella jälkeen tietsikan kaatumisen ja varmuuskopioiden rikkoitumisen ja vuodatuksen tuhojen. Ja kirjoitus siis neljän vuoden takaa. Vielä varoitus, tämä on pitkä kirjoitus!

 I <3 Africa. GHANA 21.12.2008-02.01.2009

KML:n lennolla palvelu on erinomaista ja ruokatarjoilu runsasta. Laskeudumme Accraan, Kotokan lentokentälle. Ghana! Jonotusta passien, viisumien ja maahantulolomakkeiden kanssa, odotusta laukkuhihnalla. Afrikan tuoksu tunkee sieraimiin, kuumuus ja kosteus saa hien pintaan. Ihmettelen tuloaulan hiljaisuutta, mutta kentän ulkopuolella on satojen ihmisten muuri vastaanottamassa koneesta tulijoita. Kye ja siskonsa Esther ovat meitä vastassa, Peter odottaa toisella puolen katua autossa. Pimeys, ihmismassa, autojen tööttäykset -kulttuurishokki osa 1.


Estherin taloa ympäröi muuri ja vartioi aseistettu poliisi. Syödään paistettua jamssia, fufua, broileria. Ajetaan majapaikkaan, jossa pihakäytävää reunustaa kotosuomesta tutut huonekasvit. Afrikka ympärillämme. Kaadumme puolikuolleina sänkyyn, pitkä-pitkä päivä.

 

22.12.2008 Accra. Herään aamulla kukko kiekuuseen. Kurkistan huoneen ulkopuolelle -siellä se vielä on, AFRIKKA! Kuljettaja noutaa meidät siskon talolta ja pakkaudumme autoon. Puikkelehditaan katujen, tienvarsikauppojen, myyjien, ihmispaljouden seassa kohti Cape Codia.

 En tiedä, mistä olisin hämmästynein:
  • ihmispaljous joka puolella
  • myyntikojut kadunvarsilla, kadulla myös huonekalut, hedelmät, autonrenkaat ja mitäpä ei
  • kuljettaja on isäntämme poliisi, aseistettu sellainen
  • poliisi mukiloi kiilanneen mopoilijan silmiemme edessä
  • naiset kantaa päänpäällä kokonaisen kaupan, keittobanaanilastin, vesipusseja, mitä vaan suurissa alumiinisaaveissa. myös kaupungissa
  • lapset hommissa; myyjinä, kantajina
  • loputtomat ihmismassat
  • vuohet tienposkissa tai myytävinä
  • hymyilevät, heiluttelevat ihmiset täpötäysissä pikkubusseissa
  • ihmiset kävelevät kilometritolkulla ja se näkyy tienvarsilla
  • kuumuus
  • kosteus
  • hikisyys, aamulla pestyt hiukset ei kuivu
  • pimeys on pimeetä
  • täpötäydet pikkubussit
  • punainen, pölyävä maa
  • palmut, keittobanaanipensaat, bambut
  • bambu rakemmusmateriaalina
  • hökkelikylät
  • mustat, puolialastomat miehet kaivamassa ojaa käsivehkein
  • sanomalehtiin käärityt grillatut keittobanaanit
  • alhainen palkkataso
  • tyytyväisen näköiset ihmiset!
  • 7 grillattua keittobanaania ja 2 pussia pähkinöitä
  • laatikollinen vesipulloja, mikä riitti meidän seurueelle päiväksi
Tyypillistä matkantekoa, lava täynnä nuoria miehiä.
Kakumin kansallispuisto on sademetsässä. Canopy walkingilla käännyn takaisin ekan riippusiltaosuuden jälkeen... Metsän äänet, tuhannet itikat, lumoaa. Lenkin jälkeen juodaan kookosmaitoa pillillä suoraan pähkinästä.
Pysähdytään lounaalla ystävärouvan luona. Ihanat lapset ovella vastaanottamassa. Syödään ulkoterassilla, samalla silmänruokaa kun miehet rakentavat rouvan uutta taloa vieressä.
Kosteus on joka paikassa, pillerit löllöjä, vessapaperi vetelää. Rouva antaa lahjaksi afrikkalaisen puvun.
Elmina Castle on vaikuttava, entinen orjakaupan keskus.  Vetää hiljaiseksi. Nähdään myös lepakoita huone täynnä. Sellihuone tuntuu vieläkin henkivän satojen naisten pissanhajua. Pihamaalla nuoret miehet tekevät kauppaa. Ja linnan ylätasanteelta on huikeat maisemat.



Kolmen tunnin autossa istumisen jälkeen saavutaan Kumasiin. Tavataan talon isäntäkin, syödään iltapalaksi malarian estolääkettä, kalaa, fufua ja keitettyä jamssia.
Kumasin jamssimarkkinat.
Autojonoissa myydään mitä vaan.
Keittobanaanilasti
Härkiä.
Tien varrelta.
23-24.12 Obengkrom/ Keniasi. Matkalla kylään ruuhkia, jonotusta, ihmismassoja. Liikenne on sanoinkuvaamatonta. Ihmisiä paljon.
Saavumme pilkkopimeään kylään. Autoa ohjataan öljylyhdyllä. Oikein lämmin vastaanotto, kaikki toivottavat tervetulleiksi kädestäpitäen. Kylässä ei ole sähköä, istumme tähtitaivaan alla kaasuvalossa. Meidät johdatettiin nukkumaan kylän laidalla olevaan taloon, en juuri nähnyt kuin patjat lattialla. Nukahdin puoliltaöin vuohen brääkytykseen. Neljältä kukot aloittivat kilpakukkumisen ja en enää sen jälkeen nukkunut. Liian jännää.  Käytiin talon takana pissalla ja samalla näin hiukan missä olen. Savimajassa! Kello 7 nousimme, silloin oli jo piha lakaistu, pyykit pesty ja tiskattu.
Aamunäkymä jouluaattona 2008.

Emäntämme työn touhussa.
Savimajan rakennusta pallotekniikalla.
Iloiset lapset ympärilläni.
Aamupalaksi kalasoppaa ja keitettyä jamssia, syötiin sormin! Sitten kiersimme ympäri kylää tapaamassa ihmisiä. Illalla jo oltiin tavattu kylän vanhin, kenen kanssa keskusteltu vierailusta. Lapset seurasivat meitä joka paikkaan huutaen OBRUNI, valkoinen henkilö. Kaikki kuvat piti näyttää heille, siitä he nauttivat :) Samoin aikuiset kiittelivät.
Paikallinen viemäri on reikä seinässä, josta vesi juoksee talon ulkopuolelle. Nähtiin savimajan rakennusprosessi. Käytiin metsässä katsomassa kaakaopapujen käsittely, palmuviinin ottaminen ja palmun toukkien keräys. Urhea husbend söi niitä toukkia grillattuina, samoin vuohen mahalaukkusoppaa.
Naiset keittobanaania viljelemässä.
O´boy, siellä kaakaot roikkuvat.
Kaakaohommia.
Kaadetusta palmusta saadaan valmista palmuviiniä!
Meikäläinen palmuviinin kimpussa.
Palmusta saadaan myös syötäviä toukkia. Minä tosin en syönyt,
mutta Husband söi -jälkeen palmuviinin;)
Toukkien valmistus.
Kaakaopavut kuivumassa
Pääkadun viemärisysteemiä näkyy tässä.
Tässä kylän pääkadulta, me suuntaamme sivistyksen pariin.....
  • kaduilla myydään kaikkea, ruumisarkuista riisiin
  • mikä tempperamentti ihmisillä
  • autot tööttäilee koko ajan
  • ruuhkat
  • autojonoissa myydään kaikkea, elävistä kanoista veteen
  • lapset kannetaan selässä, lastenrattaita ei näy
  • lapset kantaa pienempiä lapsia
  • arvet poskissa, syntyessä tehdään viilto. voimaa, healing
  • kana 6 cediä kappale
  • savimajan yksi huone 70 cediä
Toisessa talossa, hiukan Kumasin kylästä sivummalla meitä odottaa kolme naispalvelijaa. Tähän asti nähty 2 valkoista supermarketissa ja yksi kanaravintolassa.
Aamulla nuoret miehet kiipee palmuun ja ottaa kookoksia alas jättiveitsellä. Takuulla tuoretta. Kyen opiskelukaverin luona on taas tarjolla ghanan herkut, nam. Riisiä, sisäelimiä, grillibroileria, lihavartaita, keittobanaania, paistettua jamssia, papuja, sipuli-paprika-tomaattikastiketta. Kahvileivonnaisena pippurinen maustekakku.

 Kumasin ulkoilmaravintolassa meidän tulomme huomataan! DJ kuuluttaa valkoiset ihmiset tervetulleiksi ja pitämään hauskaa. Meille hurrataan.

26.12 Ghanassa vietetään joulua. Sen kunniaksi aamulla heräämme afrikan rytmikkääseen musiikkiin We wish you a merry christmas. Isäntäväki vastaanottaa ystäviä ja sukulaisia terassilla, heille tarjoillaan drinkkejä. Ahtaudumme kaikki kolmisenkymmentä autoihin ja syödään piknik-päivällinen farmitalolla. Illalla lähdetään Kyen ja Peterin kanssa baarikierrokselle, joka kestää aamuun kunnes moskeija jo kutsuu aamurukoukselle.
27.12 Aamusta hiustenlaittoon, rastat. Tekeminen kesti reilut 6 tuntia, hinta 20 cediä eli noin 12 euroa.
28.12 Käsityöläiskylään katsomaan perinteistä kankaankudontaa ja muuta tekstiilitöitä. Seuraavassa kylässä myydään puutuotteita, mukaan tarttuu valikoima norsuja ja naamioita.
Kintampo- vesiputous on aivan upea. Nuoret miehet menevät sinne sisällekin kuvattaviksi.
Hintoja on kahta laatua, ghanalaisille ja muille.
       
Autoissa pitää olla slogan, mieluiten jokin uskonnollinen!
  • J ei viitsi nousta autosta pikkukylän torille obronoitavaksi ;)
  • pikkutyttö kummastelee kuinka joku voi olla noin valkoinen, kuin norsunluu
  • autoissa jeesus/jumalatarra
  • kauppojen nimet on uskonnollisia
  • tähän tottuu, en enää ihmettele
  • kassit on matkustuksen jäljiltä uskomattomassa punaisessa pölyssä
  • Kumasin markkina-alue on Tampereen keskustan kokoinen
  • ostoksilla palvelija pitää huolta ja kantaa ostokset

Kenkiä kaupan.
Trotro on yksityisen omistama pieni bussi, millä tehdään kimppakyytejä.
Ghanalaiset sairaanhoitajat.
 
 30.12 Accraan takaisin. Päivä rannalla uiden, laiskotellen, ihmetellen. Sitten ostoksille. Löydetään nahkaiset isot lattiatyynyt. Keskustan tunnelma riehakas, vaalitulos on selvinnyt.
 
Rannalla on aina seuraa tarjolla.
Freedom and Justice

31.12 Mallissa ostoksilla. Uutta vuotta vastaanotetaan kuohujuoman kera.
01.01.2009 Vietetään päivää rannalla. Yölennolla kohti Eurooppaa, Amsterdamia.
02.01 illalla kotona.
  • palelen untuvatakissani
  • kotona yskin, ghanassa hengitys toimi kuin unelma

*muoks, poistettu toimimattomat linkit*

36 kommenttia:

  1. Hauskaa, miten me samaan aikaan muistelimme joulua Afrikassa!!!
    Täytyy oikein paremmalla ajalla lukea juttusi, kaikessa rauhassa.
    Joulun tunnelmaa ja tuoksuja sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Eeviregina, kävin jo muistelosi ahmimassa <3

      Poista
  2. Melkoinen reissu. Paljon nähtävää ja koettavaa. Täytyy tunnustaa, että minusta ei välttämättä olisi tuollaiselle matkalle...Taatusti erilainen joulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taatusti oli erilaista, jätin vielä muutamia jännittäviä kohokohtia kertomatta;) Mun Husband yritti ensin olla lähtemättä, mutta uskalsi kuitenkin eikä katunut!

      Poista
  3. Varmasti mielenkiintoinen matka, jota muistelee vielä kiikkutuolissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, muistoja riittää. Hiukan ihmettelee näin jälkikäteen, että oliko se edes ihan totta? Mutta tuollapa kuvani komeilee, joten pakkohan se on uskoa ;)

      Poista
  4. Luin ensin nuo Eevireginan muistot ja sitten sinun postauksesi, sattumalta heti peräjälkeen. Kyllä oli matkalaukullinen eksotiikkaa: grillattuja toukkia ja vatsalaukkusoppaa (noita en olis maistanut!), ihmisten ystävällisyyttä ja ihmettelyä, lasten iloa, kukonlaulua, hikeä ja kosteutta, keittobanaaneja, autotarroja ("Man No Be God"), palmuviiniä, kaakao- ja kookospähkinöitä, orjakahleita, ja taas iloisia lapsia ja naurua ja pulinaa, ihmimassoja, kaikkea ostettavaa maan ja taivaan väliltä... Ihanaa, että joku kirjoitti vielä pitemmän ja kuvitetumman kertamatkakertomuspostauksen kuin minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahalaukkua syödään muuten Unkarissakin, joten miehelle se ei ollut ihme;) Postaus on ihan suoraan vanhasta vuodatuksen tekstistä ja suoraan silloin kirjoittamastani matkapäiväkirjasta. Enpä lähtenyt sensuroimaan, tosin muutamat high lightit näyttävät uupuvan.

      Poista
  5. Ohhoh mikä elämysmatka! Elämää ja elämyksiä, todellakin.
    Minäkin muistan, kun joskus Marokossa jotkut halusivat koskettaa punertavia hiuksiani, ihan kuin ne olisivat jotenkin epätodelliset. Ehkä ne olivatkin heille. Niin kuin sinun ihosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin kylissä, missä aikuisetkaan eivät ennen olleet valkoista nähneet! Lapset varsinkin olivat niin vilpittömän uteliaita ja huuteluidensa kanssakin hyväntahtoisia :)

      Poista
  6. Ei hullumpi tapa viettää joulua ja vuodenvaihdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti olisin valmis lähteen uudestaan!

      Poista
  7. Ihan mieletön reissu! Ja rastatkin laitatit. Kuinka kauan ne olivat sinulla ja kuka otti pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Rastoja pidin aina seuraavaan syksyyn asti, löysin Tampereelta Afrikkalaisen naisen joka niitä fiksasi. Mutta enpä muista, kuka ne lopulta pois purki -olisinko itse askarrellut...

      Poista
  8. Varmasti mieleenpainunut reissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan. Reissu oli vuosien haaveeni, joka toteutui.

      Poista
  9. Hengästyttävän upea kertomus. Ja matka. Todella erilainen joulu, tämä postaus jää mieleen pitemmäksikin aikaa, kiitos !

    VastaaPoista
  10. Onpa ollut mahtava reissu. Jutun luettuani tuntui kuin olisin katsonut mielenkiintoisen dokumentin. Kiitoksia kovasti matkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ollessani, oli tunne kuin olisi ollut joku kuninkaallinen ;)

      Poista
  11. WAU!!!
    Noi taitaa olla niitä kerran elämässä-reissuja!
    Mä olen aina haaveillut safarista, mutta omat puutteet tietäen taidan haaveena pitääkin - ei nimittäin jää edes viimeisellä henkäyksellä harmittamaan vaikkei sitä ikinä tekiskään.
    Mikä tuo reissu oli? Pitkään suunniteltu, kutsuttu sinne vai mikä? *en mää mitenkään utelias oo* :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!
      Husbandin silloinen työkaveri näytti meille kuvia synnyinmaastaan, Ghanasta, ja siitä alkoi haaveiluni. Meistä tuli hyvät perheystävät. Sovittiin, että mennään yhdessä. Ja niinpä sinä jouluna kun hänen äitinsä täytti 80 vuotta, me menimme. Ja pääsimme oikeisiin paikkoihin. Äiti on kuvissa siellä kylässä, kylässä jossa valkoisia ei ole ainakaan nuoremmat nähneet. Kylässä, missä ei ole sähköä, puhumattakaan muusta kunnallistekniikasta. Kylässä, mistä jotkut ovat asuneet välillä maailman isoissa metropoleissa. Tuon kylän lisäksi majoittauduimme ystävämme sisaren taloihin, joita on ainakin neljä eri puolilla maata. Kaikki hyvin varusteltuja, palvelijat odottamassa ja autot talleissa ;) Vastakohtia, sitäkin!

      Poista
    2. Meni saattuneista syistä pitkään ennenkuin ehdin palata tähän tarinaan uudestaan.
      Vaikka noita kaikenmoisia dokumentteja tulee ympäri maailmaa ihan melkein kiitettävästi, avaa nämä kuitenkin ihan toisenlaisen kuvan. Skäli hauska sattuma, että systeriä ja mua kuskaili NewYorkin keskuspuistossa oikein mukava ghanalaispoika, kertoili paikoista joista mentiin ohi, muistomerkeistä ja muista, ja jotain ohimennen kotimaastaankin :)
      Me sitten tietysti mietittiin keskenämme, että minkähänlainen maa se Ghana mahtaa oikein ollakaan...no, ainakin minä olen taas vähän voisaampi :D

      Poista
    3. Ghanalaiset on äärimmäisen ystävällistä ja hyväntuulista väkeä. Olipas hauska sattuma sinulle!

      Poista
  12. Kyllä on ollut mielenkiintoinen matka Kyllä tämä matka jää loppu iäksi sinun mieleen.Kiitos että kerrot meillekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihan kiva selata kuvia läpi ja valikoida. Täällä sängynpohjilla kun ei paljon pysty tekemään ;)

      Poista
  13. Ihan kuin olisi päässyt matkalaukussa mukaan matkaan....Tykkäsitkö rastoistasi? Ei siis pelkästään ulkonäöllisesti (näyttivät hienoilta), vaan oliko ne kivat, helpot ja Sun juttusi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, oikein aikamatkalle :) Kaivoin tän jutun muuten sun yllytyksestäsi, ettäs tiedät!
      Rastat oli mulla nyt toista kertaa (ekan kerran -95) ja nyt tykkäsin kovin, paitsi siitä kuukausittaisesta istunnosta kun niitä fiksattiin.

      Poista
  14. Taatusti maailmankuvaa avartava reissu. Hieman toista kuin lomailla pelkkää pintakiiltoa täynnä olevalla hotellialueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kontrasti oli kova, kun oltiin savimajassa ja välillä täysinvarustellussa talossa, jossa palvelijat teki puolesta lähes kaiken....

      Poista
  15. Ihana, eksoottinen, mielenkiintoinen, silmiä aukaiseva!
    Kiitos tästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo oli kokonaan minun puolellani, tätä kelpaa muistella <3

      Poista
  16. Huh! Hengästyttävä postaus, eikä ollenkaan pituutensa vuoksi. Uskomaton kokemus!!

    VastaaPoista