keramiikkaruukkuja

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Tämän olohuonesarjaksi nimeämäni keramiikkaprojektin aloitin jo syksyllä ja nyt on kolme ruukkua valmiina. Ideani oli tehdä samalla kuvioinnilla eri värisiä, eri kokoisia ja eri mallisia ruukkuja, joiden pinnat voisivat vaihdella kiiltävästä mattaan. Näitä kolmea ensimmäistä kun katsoo, niin paljastuu, miten hienovaraisia voi nämä vaihtelut olla.

Koittakaa kestää, Jessen ja mun kukat on kovia kärsineitä, yhdessä kun niitä hoidetaan.

Ensimmäisessä ruukussa olen käyttänyt vaaleaa, ihan perus savea ja mustaa lasitetta.



Toinen ruukkua on myös vaaleasta savesta, mutta pinnassa on ensin musta engobe ja sitten kirkas lasite. Valokuva on tälle ruukulle armoton, kaikki epätasaisuudet näkyvät vähän turhankin selvästi. Mutta koska ruukku majailee lattialla, näkymä tasoittuu.



Kolmas ruukku on mustaa savea ja pinnassa hentoinen musta lasite.
Kaikkien ruukkujen muotoilu on hyvin luonnollinen, tykkään esim. että ruukkujen reunat aaltoilevat.


Seuraavaksi ruukkusarjaan on suunnitteilla värikkäämpää, katsotaan sitten miten asiat etenevät, ja mihin väreihin lähden.

lempikoruni, kierrätysnahkaa

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Aina messuilla olen ihastellut LETHERgo kierrätysnahkakoruja, mutta viime syksynä hurahdin näihin ihan täysillä. LETHERgo- nahka voi olla vanhasta nahkatakista, sohvasta, käsilaukusta tai huonekaluteollisuuden ylijäämäkasasta. Se puhdistetaan, leikataan oikeaan malliin, mittaan ja huolitellaan. Se muotoutuu uudessa käytössä herkäksi, graafiseksi, boheemiksi, yllättäväksi. Just mulle sopivaksi.

Ulla messuilla

Vasemmalla ystäväni suosikkimalli, oikealla mun punapallerot, jotka olivat pakolliset punaisiin maihareihin mätsääviksi.

Punaiset ja mustat pallerot sopivat taatusti aina, vaikka ovat nappimallisia niin silti tarpeeksi näyttäviä.
Rakastan tuota nahan omaa kuviota, joka korviksissa näkyy.

Hapsut löytyvät mun korvista monta kertaa viikossa.

Ja suikalerannekoru, täydellinen mulle tämäkin.

Tämä kaulakoru on vasta haaveiluasteella.

Extra pocket pelastaa taskuttoman vaatteen etenkin töissä.
LETHERgo:lla on paljon kiinnostavia koruja, sekä käytännöllinen laukkumallisto. Kaulakorun lisäksi himoitsen suuresti läppärille passelista laukusta.

pallerokorvakorut saatu blogiin

Jesse vs lankakerä

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

...potkoti-potkoti-potkoti-potkoti...

MurrR, mä sulle hampaat näytän!

Tai jos halitaan vaan?

Hähää, mä huijasin sua! Lisää hampaistuksia ja potkotuksia!

helmikuu heilahti

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

 Heilahti helmikuu niin, etten juuri huomannut. Mutta pakkaset sentään tunsin.
 

 *Kissa- suosikki
Uljas Béla.

 *Kirjaelämys
Herman Koch ja Pormestari.

*Kädentaidot 
Tein työpaikalle Kukkapelto-maton virkaten, se on hurmaava! Työhuoneen ikkunalle valmistui muutama pieni keramiikkaruukku. Kun vielä saan muutamat ruukut lasituspoltosta, esittelen koko työhuoneeni. Kotiin, makuuhuoneeseen aloitin Galadriel-peittoa, tämä on Arteenin cal. Kollaasin kukkaset ovat osa peiton tulevia ruutuja.

*Puutarhassa 
Vanha kärsivä kirsikkapuu poistettiin, nyt pitäisi keksi mitä kivaa sen paikalle voisi laittaa. Ainakin keinun takaa koivuangervot muuttavat siihen, mutta joku mahdollisesti riippuva pikkupuu myös sopisi paikalle. Ja koko alue pitäisi rajata ja kohottaa kunnolla kivitiilillä. Ajatukset ihanasti jo harhautuu tulevaan puutarhakesään.

*Arkielämys
Uusi työ tuntuu vieläkin elämykseltä. Innostavaa, kiinnostavaa, omanlaistani, ihana työympäristö ja työkaverit. Lisää julkisuutta! Kuluneella viikolla ilmestyneessä Kotiblogit -lehdessä on juttuni Budapestin keväästä. Blogin oikeassa reunassa linkki juttuni tiedostoon.





*Matka  Suomen joogaopistolle Saarijärvelle hyvän ystävän kanssa. Talven kauneus ja jooga helli, mutta osa kurssista meni ohi flunssailun vuoksi. Mulla on neljä kertaa tänä talvena yrittänyt flunssa päästä päälle, mutta on tainnut jäädä päivän sairasteluksi aina. Nyt on jo toista viikkoa ollut puolikuntoisuutta ja vaihtelevaa oiretta lähes joka päivä. Saas nähdä, pystynkö vastustamaan.

huhtikuun tärkeimmät kevään merkit -haaste

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tiiu Puutarhahetki –blogista haastoi mut jo aikoja sitten mukaan tähän kivaan juttuun, jossa tarkoituksena on pohtia viittä itselle tärkeintä ja sykähdyttävintä keväänmerkkiä huhtikuulta. Onneksi ihana huhtikuu on vielä edessä ja keväinen haaste tuntuu nyt erityisen kivalta.  Kiitos Tiiu haasteesta!


  • Ensimmäiset uskalikot, jotka nostavat päänsä talven jälkeen maasta ylöspäin, kasvuun.
  • Kun kissat viihtyvät catiossa aina pidempään ja pidempään, se tarkoittaa kevättä.



  • Kevään ensimmäiset kukkijat omassa puutarhassa ja sydämeni sykähtää.





  • Kun puutarhan erikoistärkeät kasvit kuten kuvan riippajapaninlehtikuusi ja peikonpähkinä osoittavat elonmerkkejä.






  •  Kun asuin toisella puolella Tamperetta, kuljin aina golfkentän ohi ja huomasin, että 10.04 kenttä on jokaisena keväänä käytössä. Siitä päivämäärästä tuli erityinen, viimeistään silloin pärjää kesäkengillä.





Haasteen säännöt:
"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:
 1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

Minä haastan mukaan tähän ihanaan keväthekumointiin kaikki, ketkä vielä eivät ole haasteeseen osaa ottaneet :)

kukkaterapiaa tropiikista

torstai 22. helmikuuta 2018



 



 Jos ei aika ja tai rahat riitä, pääsee Kasvitieteellisessä puutarhassa nopeasti eteläisiin fiiliksiin. Ainakin tälläinen kukka -ja kasvihöperö ihminen, jolle kasvit tuovat mieleen (ikuisen) kesän.




 Kostean lämpöisissä kasvihuoneissa kierrellessä unohtuu ikkunan takana olevat lumikasat ja kylmyys. Ja niin sen pitää ollakin, että tälläisellä visiitillä pääsee hetkeksi irtautumaan arjesta. Ja talvesta.






 Tämä oli ensimmäinen vierailuni Ruissalon Kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta varmasti ei se viimeinen. Paljon on kotimaassakin upeita kohteita.








 


 Lumi ja Pyry olivat täällä nähtävillä, ruokakupissaan ;) Me nautimme kahviossa maittavat kalakeitot ja kotiinviemisiksi löytyi kasveja.