kukkasängyn alkukesän tunnelmaa

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Muutama vuosi sitten meidän puutarhaan rakentui puolivahingossa kukkasänky. Se on ollut iloa ja kaunista katsottavaa tuottava kaikkien näiden vuosien ajan, ei pätkääkään kaduta. 

Tuoksumatara

Riippajapaninlehtikuusi

Keltapeippi parisen viikon takaa kukassa. Tämä muistuttaa Kiinan puutarhoista.
Sängyssä kasvaa:
riippajapaninlehtikuusi
 valk. rodo  
 köynnöshortensia 
 rönsytiarella 
 keltapeippi 
 tuoksumatara 
tiukukärhö Arabella  
 kasvitieteellisiä tulppaaneja  

Kuva toukokuulta, pari kasvitieteellistä tulppaania


Edessä tuoksumatarameri, taustalla rönsytiarellat

Rönsytiarellat pääosassa

Ihana herkkis

Riippajapaninlehtikuusi innostui kasvattamaan hauskat hörhöt

Kohta nähdään köynnöshortensian ekat kukat
Kukkasänky on rakennettu meidän vanhan sängyn kehikkoon, reunuksena on turveharkot. Tykkään tästä rennosta ja hiukan myös mystisestä tunnelmasta kovasti. Kukkasänky sijaitsee cation lähistöllä, tänne alueelle siivilöityy valo kauniisti koivujen katveesta vasta myöhään iltapäivällä.

pitkäkorvaiset lapsenlapset

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viime viikonlopun toimimme pupuhoitolana Pojan ja Tyttönsä Nupulle ja Papulle. Kun nuoripari matkusti, saivat mummu ja faffa nauttia puputtimista monta päivää.

Jo edellisenä viikonloppuna rakentui pupuille aitaukset kompostikehikoista nippusiteiden avulla. Faffa rakensi kameravalvonnan, netin kautta myös nuoripari sai katsella Nuppua ja Papua koska vaan. Kamera oli hoitajillekin kätevä, kissojen takia pupujen huoneen ovi oli vielä varmistusteipattu yön ajan. Yhtenä yönä huoneesta kuului kummallista ääntä -Papu pureskeli mattoaan, joka välillä läpsähti maahan.



 Nuppu on kolmevuotias, hermeliininä myyty kanineito. Tämä tempperamenttinen pupu osaa tömistellä tassujaan, jos jokin ei suju mielensä mukaan.

Nuppu nautiskelee tuoreruuasta; paria eri salaattia, korianteria ja tilliä oli eväänä, kuivaruuan ja heinän lisäksi.

 
Papu on kääpiöperhoskani, josta piti kasvaa kaksikiloinen, mutta pienemmäksi taitaa jäädä. Papu on 1 -vuotias nakertelija, joka söi leikkiporkkanan banaanilehtipään yhdessä hujauksessa.



Papu sängyllään, jota on hiukan itse viimeistellyt. Ja kyllä, Papu nukkuu tässä sängyssä <3

 

Yhtenä päivänä Papu heittäytyi makuulleen pötköttään. Onneksi meitä oli varoitettu, että saattavat tekeytyä kuolleeksi. Myöhemmin kuulin vielä, että tämä on osoitus kanin turvallisesta olosta. Mikä ihana palkinto.


 
Nuppu huilaa kauluriaan vasten.


Ai niin, Nupulle laitettiin heinän joukkoon vielä kuivattuja yrttejä.
Näitä yrttipussukoita oli useita eri laatuja mukana herkuiksi.

Papulla ja Nupulla on omat aitaukset, koska heitä ei ole vielä leikattu.
Aitauksien välissä pitää olla rakoa, koska muuten voisivat tehdä vauvoja verkon läpi ;)



 Mustan kanin kuvaaminen on yhtä haastavaa, kuin mustien kissojen. Meillä oli patjat aitauksien edessä, siinä makoilin, katselin eksoottisten eläinten hääräämistä ja kuvasin.




Nuppu tomerana.
Viikonloppu näiden pitkakorvaisten lastenlasten kanssa oli kivan erilainen ja moneen kertaan on muisteltu viikon varrella Nuppua ja Papua. Jokainen tillin ja salaatin käyttäminen muistuttaa söpöistä puputtajista, joiden suuhun vihreät katoavat vauhdilla.

kesäisiä katseenvangitsijoita; kukkia ja Jesse

torstai 7. kesäkuuta 2018


 Muutama kuva aurinkoiselta viimeviikolta, Jesse paistattelee catiossa ja erityisesti mua ilahduttavia kukkia. Narsisseja ei olla meillä aikoihin nähty, mutta nyt on kahta laatua <3




 Kuupuutarhassa ihastuttavat kaksi uutta kukkijaa, yllä joku karhu ja alla vuokko. Viime kesänä olen laistanut kirjaamisen, nyt en enää muista mitään. Joten jos tunnistat, kerrothan!



Kurjenpolvi, joka ei oikein aikaisempina kesinä ole halunnut kukkia, on nyt lupaavasti nupulla. Nyppykurjenpolvi, uskoisin. Alla Unkarinsireeni,  jonka tuoksut tuovat jo kesän lomareissun mieleeni.



Ja kierroksen viimeisenä kallionkielo, joka on myös ihastunut lämpimään toukokuuhun.

oi ihana toukokuu...

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

... ja sen instakuvasuosikit.



* Kirjaelämys
Kirjastosta nappasin extempore suunnittelematta pari kirjaa, Jojo Moyesin Parilliset ja parittomat, sitten Jessie Burtonin Muusan. Sen verran pidin Moyesista, että äänikirjakokeiluuni valikoitui liikuttava Kerro minulle jotain hyvää. Koska äänikirja ja Moyes edelleen innostivat, kuuntelin seuraavaksi jatko-osan Jos olisit tässä. Varauksien kautta lukuvuoroon pääsivät Jenny Rogneby: Leona. Ihmisen hinta ja Domenico Starnonen Solmut. Juha Hurmeen Niemi jostain syystä ei edennyt ja pikalaina meni umpeen kirjaa avaamatta. Elly Griffits: Januksen kivi on kehutun sarja toinen osa, jota lainasin uskoen sitä ensimmäiseksi.  Helmet -lukuhaaste etenee kuin juna, tästä suht laiskasta kuukaudesta huolimatta.

*Kädentaidot
Huhtikuussa aloittamani villatakki on melkoinen haaste, saas nähdä kuinka mun käy. Keramiikan kesäkurssi alkoi toukokuun viimeisellä viikolla, pian on tuotoksia ihmeteltäväksi.

*Kissa
Béla, kissa on täysi kymppi <3

 *Arkielämys
Kuntoutumisreissu sisälsi erilaista arkea; hyvän ystävän seuraa, hyvää valmista ruokaa, ajateltavaa ja vielä puutarhaelämyksiäkin. Pitkäkorvaiset lapsenlapset tulivat hoitoon toukokuun viimeisenä päivänä ja posliinikukka teki kaksi kukkaa!




*Puutarhassa
Ennenäkemätön, uskomaton toukokuu. Kesä. Kissat viihtyvät Catiossa.




*Matka 
Työreissu Itämerellä risteillen sekä katkaisi arkea, että antoi työelämään lisäsyvyyttä.

 

kokeilin kukkiensidontaa

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kaikkea täytyy kokeilla, kun on luonteeltaan kiinnostunut ja utelias. Pitkäaikainen haave kukkiensidonnasta toteutui viikonloppuna Kukkahuone Rönsyn Workshopissa. Rönsyn Riikka on entinen työkaveri, tiesin jo makunsa tuntien että hieno sessio on takuulla tulossa. Ystäväni Lempoakka M lähti hyvin pienellä houkuttelulla seurakseni.


Jokainen sai käyttöönsä seuraavat kukat:
1 hortensia
4 valkoista ruusua
4 neilikkaa
3 lemmikkiä
3 kuunliljan lehteä
1 vadelman oksa
karhuheinää
koiranputkea 
salalia

Sain heti päähäni vision, että olohuoneen pöydälle näistä rakentuisi kimppu, jonka ilme muuttuu näkökulman myötä.  Kimppu olisi passeli neliskanttiseen Wirkkalan vanhaan lasivaasiin.

Hämmästyin ensin näiden neilikoiden sävystä, joka vei mut epämukavuusalueelle,
mutta lopussa pääset kurkistamaan täydellistä sopivuutta!

Sormia kramppaa välillä, kukkia spiraaliin asetellessa jännitän ihan liikaa.
Tavoitteeni ei ole symmetriä, vaan jonkinlainen kaaos.

Riikka tarjoili kukat meille esikäsiteltynä, mm ruusuista oli piikit napsittu pois. Hän oli myös hakenut materiaaleja luonnosta, niillä saisi mukaan kivaa ilmeikkyyttä. 

Hortensia toimii kimpun pohjana ja kukat laitetaan spiraalimuotoon, jotta ne asettuvat kauniin ilmavasti, myös vaasinäkymä on tällöin kaunis.  Asettelun jälkeen opimme, miten kimppu sidotaan, leikataan varret veitsellä (tää oli pelottavaa) ja paketoidaan kosteaan sekä paperien suojiin.

Yksityiskohta valmiista kimpusta.

Valmis kimppu "julkinen näkymä".

Valmis kimppu, privaattinäkymä Husbendin sohvalta.

Hänet on pakattu silkkeihin ja papereihin.
Tämän yläilmakuvakulman ansiosta nappasin neljännen ruusun pois kotiinpäästyä.

 Huomasimme aiemmilla kursseilla käyneillä jo otteissaan ihan erilaista varmuutta, kuin meillä untuvikoilla.  Seuraava Workshop on elokuussa, sinne taidamme taas ystävän kanssa suunnata.
Kiitos Riikka kivasta kurssista <3

Täydellinen värimätsäys. En koskaan, ikinä, millonkaaan olisi oivaltanut,
että neilikan sävy on kuin tehty ryijyn pariksi.