kokeilin kukkiensidontaa

Kaikkea täytyy kokeilla, kun on luonteeltaan kiinnostunut ja utelias. Pitkäaikainen haave kukkiensidonnasta toteutui viikonloppuna Kukkahuone Rönsyn Workshopissa. Rönsyn Riikka on entinen työkaveri, tiesin jo makunsa tuntien että hieno sessio on takuulla tulossa. Ystäväni Lempoakka M lähti hyvin pienellä houkuttelulla seurakseni.

Jokainen sai käyttöönsä seuraavat kukat:

1 hortensia

4 valkoista ruusua

4 neilikkaa

3 lemmikkiä

3 kuunliljan lehteä

1 vadelman oksa

karhuheinää

koiranputkea 

salalia

Sain heti päähäni vision, että olohuoneen pöydälle näistä rakentuisi kimppu, jonka ilme muuttuu näkökulman myötä.  Kimppu olisi passeli neliskanttiseen Wirkkalan vanhaan lasivaasiin.

Hämmästyin ensin näiden neilikoiden sävystä, joka vei mut epämukavuusalueelle,
mutta lopussa pääset kurkistamaan täydellistä sopivuutta!

Sormia kramppaa välillä, kukkia spiraaliin asetellessa jännitän ihan liikaa.
Tavoitteeni ei ole symmetriä, vaan jonkinlainen kaaos.

Riikka tarjoili kukat meille esikäsiteltynä, mm ruusuista oli piikit napsittu pois. Hän oli myös hakenut materiaaleja luonnosta, niillä saisi mukaan kivaa ilmeikkyyttä. 

Hortensia toimii kimpun pohjana ja kukat laitetaan spiraalimuotoon, jotta ne asettuvat kauniin ilmavasti, myös vaasinäkymä on tällöin kaunis.  Asettelun jälkeen opimme, miten kimppu sidotaan, leikataan varret veitsellä (tää oli pelottavaa) ja paketoidaan kosteaan sekä paperien suojiin.

Yksityiskohta valmiista kimpusta.

Valmis kimppu "julkinen näkymä".

Valmis kimppu, privaattinäkymä Husbendin sohvalta.

Hänet on pakattu silkkeihin ja papereihin.
Tämän yläilmakuvakulman ansiosta nappasin neljännen ruusun pois kotiinpäästyä.

 Huomasimme aiemmilla kursseilla käyneillä jo otteissaan ihan erilaista varmuutta, kuin meillä untuvikoilla.  Seuraava Workshop on elokuussa, sinne taidamme taas ystävän kanssa suunnata.
Kiitos Riikka kivasta kurssista <3

Täydellinen värimätsäys. En koskaan, ikinä, millonkaaan olisi oivaltanut,
että neilikan sävy on kuin tehty ryijyn pariksi.