vielä kerran Málagasta

Lupaan, että tämä on viimeinen Espanjanreissuni matkakertomus tällä erää. Mutta en lupaa tehdä tästä lyhyttä postausta ;) Ensin muutama kuva siitä, kuinka karu ja kaunis kohtaavat samalla aukiolla.

 Jo etukäteen varasimme käynnin Museo del Vino Málagaan. Taisimme olla siellä ainot katsojat sillä hetkellä, joten vaadittu etukäteisvaraus tuntui hassulta. Museossa on suuri kokoelma paikallisia vanhoja viinipullon etikettejä, sekä näyttely viinin kasvatuksesta ja viinin valmistuksesta.

Antoisin osuus oli paikallisten viinien maistaminen, vaikka se mulle autoilevalle jäikin vaatimattomaksi. Ystäväni sen sijaan oli varsin myhäilevä neljän punaviinin ja kahden jälkiruokaviin maistamisen jälkeen, kun sai munkin osuuteni ;)  

 Málagan keskustan sitruspuut jaksavat ihastuttaa.

 

Oli aivan suunniteltua mennä katsomaan Cabalgata de Reyes Magos en Málaga- kulkuetta loppiaisen aattona, mutta yllätys oli suuri, kun parkkitalosta nousimme suoraan aukiolle, jossa osallistujat valmistautuivat lähtöön. Pääsimme siis aitiopaikalle, katu oli suljettu heti jälkeemme, näkemään hienon kulkueen ihan läheltä. 

 

 Kulkue oli kuin sekoitus meikäläistä vappua, penkkareita ja uuden vuoden juhlintaa! Espanjassa monet saavat joululahjat näiltä (itämaan tietäjiltä) kuninkailta 06.01, tosin myös joulupukkikin lahjoja tuo. Kaikki kynnelle kykenevät mummot ja vauvat olivat mukana, läheisten talojen parvekkeilla näki ihmisjoukkoja myös.

 Samaan aikaan toisaalla on hyvin rauhallista. Suuntasimme keskustan pitkälle puistokadulle.

 Oli haastavaa löytää illallispaikka klo 18 maissa, kun Espanjan ruokailuaika on vasta klo 20 mutta onnistuimme! Kävelimme sitten pimenevässä illassa kohti kulkueen alkupaikkaa, katuja siivottiin ja lopulta myös avattiin autoille käyttöön.

 

Gracias a todos eli kiitos kaikille jotka ovat mukanani Aurinkorannikolla reissanneet. On ihan huippua kirjoittaa matkakokemuksia ja valikoida valokuvia, siinä pääsee hehkuttamaan reissun vaiheet uudestaan vielä kotosalla.

Playa La Carihuela, Torremolinos

Opaskirjan mukaan Torremolinosissa ei ole mitään nähtävyyttä. Löysimme kyllä liikenneympyrästä Turista Monumentan ;) Onneksi nyt oli hyvin rauhallinen aika ja turistivirta hyvin kohtuullinen.

Rantakadulla oli mukava kävellä ja nauttia kukista, lämmöstä ja merimaisemasta.

 

Rantakadun takana on ravintoloita ja kauppoja.
Löysin kivan vilpoisen silkkipaidan ensi kesäksi.

Lähistöllä katselin kauniita taloja, vuoristoisia katuja ja hotelleja toinen toistensa päällä.

Gibralfago, Málaga

 

 

Aina ei ihan kaikki mene putkeen. Laitoin jo kotona navigaattoriin muistiin sellaisia kohteita, joissa haluaisin käydä. Kun ajoimme kohti Málagaa, loppui kännykästäni virta joten navigaattori kuoli. Meillä ei ollut paperikarttaa kuin aivan pieni opaskirjan karttasivu. Tarkoitus oli poiketa Rooman valtakunna aikuisella Alcazaban linnakkeella, Gibralfaron- linnakkeella, Picasso-museossa ja ehkä Tuomiokirkossa. Opasteista huolimatta Alcazabaa ei löydetty ja Gibralfaro oli monen mutkan takana, sinne saavuimme lopulta vartti sisäänpääsyn jälkeen. Mutta eipä haitannut tuo, hienointa tuossa Majakkakukkulassa on maisemat jotka levittäytyvät muureilta eteen. 

 

 

Tämän alemmaksi en sitten uskaltanut polkua laskeutua. Sydämentykytys ja käsienhikoilu pakottivat kääntymään takaisin ja sovimme, että odottelen ystävääni autolla.

Aurinko laski ja istuin pimeydessä lukien opaskirjaa, joka sanoi että polkua alas ei suositella jyrkkyyden ja siellä vaanivien ryöstäjien vuoksi. Ystäväni oli siis polulla edelleen ja mulla ei ollut edes kännykkää! Onneksi vain vartin odottelun jälkeen hän palasi ehjänä autolle. Alcazabaan emme enää ehtineet, mutta kaupungilla pyörittiin vielä hyvä tovi. Oli sunnuntai-ilta ja kaupunki täynnä ihmisiä. Tavaratalo sulki oviaan vasta klo 22.20 ja me aloimme suunnistamaan kohti majapaikkaa -ilman karttaa. Kännykän autolaturi oli jäänyt kotiin. 

 

piipahdus Fuengirolassa

 Ajelimme myös Fuengirolaan, jossa oli tarkoitus shoppailla. Kaupunki kun on siitä kuuluisa. Iso Miramar-ostoskeskus kuitenkin ahdisti äänien kakofoniassaan ja poikkesimmekin sitten siellä vain ruokakauppaan. Rannalla käveltiin auringossa, nuuskittiin parhaat ostoskadut ja rentouduttiin rantaravintolassa. Sain jalkapohjaani ison rakon. Kuvassa herkkulounaani, friteeratut sardiinit sitruunalla kera pienen oluen. Alla aurinkoinen jouluasetelma, joulutähtineen ja valoporoineen.

auringonlaskua Andaluciassa

Auringonlasku -värien, valojen ja varjojen leikki vuorilla. Hehkuvat heinät, talot joiden väri vaihtuu auringon myötä. Pysäytän auton tienposkeen jatkuvasti, kuvaan, haistelen viilenevää espanjantuoksua, jossa on aavistus tuttua kesää.

 

 

 Espanjan suurin buddhalainen stupa, Stupa de la Iluminación en Benalmádena yllättää ulkomuodollaan.

 

Myös vuorten väleissä puikkelehtivat tiet olivat upeita, tumma meri ja valtava valomeri, kylät toinen  toisensa vieressä. Liikenne oli vilkasta, mutta sujuvaa. Paitsi jälleen nieleskelin niitä nousuja ja laskuja...ja näin niistä teistä uniakin.