lapsenlapseni

Pääsin eilen tärkeään tehtävään, toimimaan pupuambulanssina. Poika ja tyttöystävänsä kun asuvat Lounais-Suomessa, oli kuljetus suunnattava Turkuun. Melkoinen matka siis, täältä Tampereelta ajella. Mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsensa ja lapsenlapsensa eteen ;) 

Kolmevuotias pupuherra Bubujäbä aka Puttu kieltäytyi syömästä ja papanoimasta. Lääkäri löysi myös rintalastasta kipeän kohdan ja pupu narskutteli siitä koskiessa.

 Sillävälin kun pikkupotilas oli nesteytyksessä ja kipulääkittävänä, me pyörimme ympäri Turkua. Aurajoen rannalla oli ihan liian kylmä istuskella, niimpä ajelimme Turun linnaa katsomaan ja kävimme kahvila. Samalla nuoripari kertoi pupumaisia ihmeellisyyksiä, kuten että puput papanoivat nukkuessaankin.

 Pupu sai avun ja voi jo paljon paremmin, on syönytkin ja kiinnostunut kissasta. Tässä perheessä on kaksi pupua ja kaksi kissaa, joten olen nelinkertainen mummu ;) 

Kotimatkani oli jännittävä, Loimaan jälkeen kohtasin neljässä kohtaa isot peurajengit ja alavilla paikoilla oli mystisesti paksua utua. Kotiin pääsin vasta puolen yön jälkeen. Nyt on lukuvuorossa Millaista on olla eläin? -kirja. En vielä tiedä, paljonko se avaa pupujen elämää.