iltakävelyllä Montmartrella

Kuuluisa seinä, missä eri kielillä "rakastan sinua".

Montmartren kukkulalle kiivetessä löytyy kaikkea kivaa katsottavaa. Samalla saa mukavasti jalkatreeniä, tai kuten meikäläinen -kipeän polven. Portaita on ja hienoja maisemia.

Viimein edessä pilkottaa kaunis basilika, Sacré-Coeur.

Kaupungin korkeimmalta kukkulalta on mainiot näkymät Pariisiin pitkälle

Tässä kirkossa kuvaaminen on kiellettyä, niinpä esittelen vain pari yksityiskohtaa ulkoasusta. Sisälle osuimme sopivaan aikaa, nunnien kuoro juuri aloitteli laulua. Oli ihana istua hetki penkillä ja rauhoittua.

Kuuden jälkeen aurinko laskee. Tässä kuvassa näkyy myös Eiffelin torni.

Löytyykö Eiffel?

Place du Tertren aukiolla on myytävänä kaikenlaisia tauluja, lisäksi taiteilijoilta voi saada muotokuvan itsestään. Kiirehdimme läheiseen Dalin museoon, mutta myöhässä oltiin. Harmi, on kuulemma erikoinen kokemus se museo.

Laskeuduimme edelleen alaspäin, matkalla kivoja pikku tavernoja...

...kaikenmoista katsottavaa ja ostettavaa...

Ja sitten meidän illallispaikkamme, Cefé des Deux Moulins, joka on Amelie elokuvasta tuttu. Edelleen samassa ulkoasussaan. Syön ranskalaisen sipulikeiton joka on herkullista.

Vielä jatkuu kävelymme Montmartrella.

Koska täytyyhän Moulin Rouge myös käydä bongaamassa.
Pimeä ajankohta onkin tähän hyvä, valojen kanssa näky on komea.

Pariisilaiselämää, Delacroix museo ja ostosreissu

Pariisissa on varaa valita, mihin museoon haluaa tutustua. Valitsin yhdeksi kohteeksi Eugène Delacroix -museon, koska tämä kotimuseo sijaitsee kivalla alueella ja lisäksi tässä on puutarha. Tämä museo on osa Louvrea, jossa en nyt käynyt kun olen siellä aiemmin jo kaksi kertaa vieraillut. Delacroixin kuuluisin työ lienee Vapaus johtaa kansaa, vuodelta 1830. Maalaus sijaitsee Louvressa, tähän nappasin kuvan wikistä.

Museon sisäänkäynti sisäpihalla

  Ja mikä viehättävä suojaisa puutarha!

Oikealla näkyy ateljeen nurkkaa

Romeo ja Julia

 Öljyväri, akvarelli ja pastellimaalausten lisäksi museossa on näytillä piirustuksia, kirjeitä sekä henkilökohtaisia tavaroita kuten Afrikan matkan tuomiset. Delacroix oli hyvin tuottelias taiteilija, kuolemansa jälkeen 9000 teosta myytiin huutokaupalla.

Tässä vielä ateljé-rakennus, johon myös pääsi tutustumaan.

Ja sitten sitä kivaa ympäristöä,

tässä vielä museon sisäpihalta (yllä) ja lähikorttelista (kuvat alla).

 

 Kävelin myös Bellevillen nurkilla ja ihailin mm vihanneksia.

Mikä on tuo tumma keskellä?

Loput kuvat on sitten illasta, jolloin lähdin ostoksille. Metroilin Forum des Hallesin ostoskeskukseen ja tarkoitus oli vielä siitäkin jatkaa matkaa toisaalle. Hetken vilinässä pyörittyäni (metroasema on maailman vilkkain), ajattelin napata välipalaa ja huomasin että lompakkoni on kotona! Siis hotellissa. Muistin onneksi nähneeni lompakon sivupöydällä. 

Katselin vielä muutamia liikkeitä, kunnes alkoi lähentyä treffiaika Husbendin kanssa. Hyppäsin metroon ja vaihtopysäkillä ihmettelin ensin että olin ihan yksin vaikka oli ruuhka-aika. Huomasin sitten, että isot plakaatit kertoivat jostakin liikenteen keskeytyksestä. Mitään muuta en ymmärtänyt, mutta päivämäärä täsmäsi ja kellonaika läheni. Hetken pyörittelin pahimpia mahdollisia uhkakuvia päässäni ja paniikissa juoksin äkkiä toiseen suuntaan menevälle pysäkille. Mulla oli enää yksi metrolippu ja kuvittelin miten olisin kohta rahatonna Pariisin yössä. No hö, hetken kuluttua olin jo Husbendin halauksessa ja turvassa kotinurkilla Tolbiacissa.

Pont Tolbiac

 Meidän kadun bistrot oli vielä suljettuina, kun kello ei ollut kuuttakaan. Käveltiin eteenpäin ja johan löytyi yksi paikka, jossa tarjoiltiin meikäläiselle ruokaa. Lohta en ehtinyt kuvaamaan, mutta tässä jälkiruoka "marenkisaari custardissa".

Loppuilta oli sateinen, oli ihan kiva lämpimästä katsella kadun vilinää.

 Kotiin käveltiin minimarketin kautta. Alla kuva ostoksista, jotka maksoivat yhteensä kympin. Roséviinin hinta oli alle 2€, se oli silti hyvää.

Pariisin keskustan metrokarttaa

pesäilyä kotosalla

Kotiuduimme Pariisista myöhään sunnuntai-iltana, tuliaisina taudit. Husbendilla vatsatauti ja mulla keväinen flunssa. Kotona on sitten vain pesäilty itse kukin, kuvat on söpöimmästä eli Jessestä. Meikäläinen nenäliinasäkin kanssa pesäilemässä ei ole kaunista katsottavaa.

 Kotiin tullessa Gebsu ja Béla tulivat heti ovelle vastaan, mutta pienet eli Nipsu ja Jesse leikkivät ensin villikissoja. Yöllä olimme jo toki kaikki samassa isossa pesässä.

Ihana huomata, miten täällä kotona on valo lisääntynyt. Se vähän pehmentää kotiinpaluujärkytystä Pariisin kevään jälkeen. Kyllä se kevät ihan oikeasti tännekin tulee! Tänään katson kuitenkin haikeudella matkakuvia ja koitan jaksaa laitella niitä postauskuntoon. Au revoir!