porkkanakakku

Porkkanaleivoksen jälkimaku suussani, kahvin kanssa täydellinen yhdistelmä. Yritin tuupata porkkanaleivosta päästäni ulos, tuloksetta. Porkkanaleivos tulee ja rynnii  jättäen kaikki alleen.

Järki.

Tyhjänpäiväisyyden vai tyhmäpäisyyden ilmentymä.

Tämänpäiväinen porkkanaleivos oli erittäin hyvä. Sopivasti maustettu, sopivan kostea ja ihanat rapeat mantelilastut pinnalla. Porkkanaleivoshan on kerroksellinen, pohjalla maustekakkumainen taikina jossa mukana porkkanaa. Keskellä kuorrute, muistan itse tehneeni sen sulatejuustosta ja tomusokerista. Pinnalla mantelilastut. En laittanut itse koskaan mantelilastuja muistaakseni. Ehkä olen unohtanut. En edes muista, koska olen viimeksi leiponut porkkanaleivoksia. Parikymppisenä olin ahkera ja itsetekeminen oli tärkeää. Vielä korostuneempi oli tarpeeni olla täydellinen kun lapsi syntyi. Kaikki piti tehdä itse, piparit, pullat, piirakat, pikkuleivät, pasteijat ja tietysti vauvanruuat. Jääpalarasioihin pakastin pikkuruisia broileri, liha ja kala sekä erilaisia kasvisannoksia.

Jossain vaiheessa leipomiseni hiukan hiipui, mutta edelleen oli tärkeä tehdä vierastarjottavat itse. Kunnes 2002 kriisin myötä karsin elämästäni kaiken extran. halusin tehdä ja tein vain sen mikä oli kivaa ja mulle itselle tärkeää. Sillä, mitä muut ajatteli ei ollut mitään merkitystä. 

Nykyisin en leivo ollenkaan. Mieheni on saanut tekemiäni pullia ehkä pari kertaa menneen kahdeksan vuoden aikana. Suolaisia piirakoita teen joskus, ne on kivoja tehdä.

Ruuanlaittoa yleensä rakastan.  Joskus vihaan. Siinä pystyy soveltamaan reseptejä ja tekeen muutoksia oman mielen mukaan. Leivonta ei ole minulle yhtä helppoa, ei luovaa. Tuijotan reseptiä kohta kohdalta ja mittaan aineet tarkkaan. En ymmärrä kuinka jotkut, kuten äitini, tekee pullataikinan tosta noin vaan, näppituntumalta. Nippa-nappa sämpylän osaan tehdä soveltaen. Sämpylöitä tuli takavuosina tehtyä kuntoutujien kanssa niin usein, että sekin ilo meni pilalle.

Olen syönyt porkkanaleivoksia viimeaikoina aika usein. Harmittaa, kun sen kalorit ei oikein ole selvillä. En tiedä varmaksi, kuinka suuri syntini on. Ehkä kuitenkin kevyempi kuin korvapuusti, luotan siihen.

Söin porkkanaleivoksen jossain Suomen ulkopuolella joskus, missähän se oli.

Vai oliko se sittenkin porkkanamuffini. Muffinsit ovat nyt sitten muffineja, sanoo kielitoimisto.

Edellinen porkkanaleivoksen tapaaminen oli keskiviikkona, tentinjälkiahdistuksessa. niin kuin se syöminen mitään auttaisi, alkukantaista!

Porkkanaleivoksen, tämänpäiväisen täydellisen hinta 1,20€. Opiskelijakortista ei ole täällä iloa kuin lounaalla.

Pirkko

Kirjallisuusterapia

Kevät 2009

 kuva flickr

se viimeinen tilaus

Aikainen - Tulppaani ´Princess Irene´

Hyvin erikoinen ja kaunis väriyhdistelmä, Korpikankaan mielestä kaikkein kaunein tulppaani.

Korkeus: 35 cm

Määrä: 6 kpl

Aikainen - Tulppaani 'Sweetheart' 

 
(Fosteriana) Hyvin aikainen keltainen tulppaani, jolla leveä valkoinen reunus.

Kukkimisajankohta: toukokuu 

Korkeus: 55 cm

Isokukkaiset krookukset - Crocus 'Golden Yellow' 

 

Hyvin aikainen ja runsaskukkainen. Näyttävät kullankeltaiset kukat. Hyvin kaunis.

Korkeus: 10-15 cm

Isokukkaiset krookukset - Crocus 'Jeanne d´Arc' 

 

Lumenvalkoiset kulhomaiset kukat.

Korkeus: 10-15 cm

Hyacinthus - ´Carnegie´

  

Tiiviit kirkkaanvalkoiset kukkavanat. Erittäin hyvä kukkapenkkiin ja ruukkuviljelyyn.

Määrä: 3 kpl 

 Koiranhammaslilja Pagoda

Husbend löysi aamulla yhden maksamattoman sipulilaskun..... löysinpä järkytyksissäni sitten pari lisää. Onneksi vain yhdessä oli eräpäivä mennyt, ja sekin pari päivää sitten ettei aiemmin. Kukapa sitä nyt laskujakaan muistaisi maksaa, kun ei sipuleitakaan maahan saa kaivettua.  Ja muistutuksena itselleni ensi syksyksi, SIPULIOSTOT MINIMIIN! 

Aikaisemmat tilaukset ja ostokset löytyvät täältä.  

ihana kotiinpaluu

Palasin parin päivän messureissulta kotiin suuressa jännityksessä. Miten mahtaisi kissakultani poissaoloon tällä kertaa suhtautua. Välillähän Béla loukkaantuu poissaolosta, ja siitäkin jos ei (muka) huomioida. Kesällä erehdyin antamaan Gebsulle jukurttipurkin nuoltavaksi, josta Béla suuttui niin ettei pariin kuukauteen kehrännyt mulle lainkaan! Herra on pitkävihaista tyyppiä, onneksi sentään sekin mustasukkaisuuskohtaus meni lopulta ohi.

Tänään minut vastaanotti puskeva ja kehräävä kissa <3

kaipaus

Puutarhajuttuja ei ole juuri blogissani viimeaikoina näkynyt, johtuen yksinkertaisesti siitä että en ole puutarhaani edes jalallani astunut. En ole jaksanut, ei ole viitsinyt, eikä huvita.

Poika kun poikkesi aurinkoa päivääni tuomassa, napsin hänestä ison kasan kuvia kurssitehtävääni varten. Löysin samalla nämä viikontakaiset kuvat kamerastani! Olen siis todistettavasti piipahtanut puutarhassa.

Kuvia kun katselin, tuli jotenkin sellainen olo että kyllä puutarhalla on annettavaa myös syysasussaan. Ja samalla hätkähtäen tajusin, miten vaikeaa on äidille, kun ei enää olekaan pojan elämässä päivittäin. Luulen, että syksyn väsymykseni ja jaksamattomuuteni johtuu pitkälti tästä. Ehkä nyt osaan paremmin auttaa itseäni?

sunshine award

Suvipihan Marietta ilahdutti minua Sunshine- tunnustuksella, kiitos! Elämänkatsomukseni on peruspositiivinen, mutta tuleehan sitä joskus myös sadateltua, niin blogissa kuin livenäkin, kun elämä nyt vaan on semmosta.  Ja niinhän sen kuuluukin olla, vaihtelevaa :)

Tunnustuksen saanut saa vastata seitsemään kysymykseen, sekä jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille ja tiedottaa valituille asiasta.

Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:

Lempinumero:  5
Alkoholiton suosikkijuoma: kraanavesi
Lempieläin:  kissat
Facebook vai Twitter:  facebook
Intohimoni: lukeminen, bloggaus, puutarhanhoito, kissat
Suosikkiviikonpäivä: lauantai (tai sitten joku vapaapäivä, näin vuorotyöläisenä)
Suosikkikukka: just nyt sormustinkukka!



Tunnustus lähtee eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Arkiporinaa 
Naukulan kerho
Talikko ja taikasauva
Tontti 559m2
Tää ois tän koti


 Aquarius (Let the Sunshine in)

runo kissasta

Kerronko kissasta - hän on Hiipijä Kuutamolla.
On takkinsa nukkainen ja tiikerinjuovikas.
Hän nukkuu päivät, yöt kaiket kulkee.
nukkuu ja luuraa ja kulkee, kas katolle mennä julkee,
päivisin mietteliäs ja öisin toimekas,
toki taitava kissa, Kiipijä Kuutamolla.

Ja kun päivä on päättänyt melunsa ja pakannut lelunsa
ja muut ovat sängyssä jo ja vetävät hirsiä,
ei Kissan päivä ole vielä alkanutkaan.
Hän hiipii ullakolle,  käy vaanimaan mutkaan
- paha kyllä hän pitää hiirijahdista -
ja sitten hän opettaa hiiriä musisoimaan
ja neulalla neulomaan ja tatuoimaan:
Nyt veisataan virsiä! Eikä pudota tahdista!
Tai: Nyt pannaan pillit pussiin ja viulut soimaan!

Kerronpa kissasta - Hän on Kiipijä Kuutamolla -
rakastaa päivän läikkää ja kuutamon salaisuutta,
jolloin kaikki on kummallista ja uutta,
istuu matolla tai hatulla tai uunin pellillä,
elää lihavaliolla, ei sillillä eikä vellillä
ja hiiristä näkee unta ja himoissaan huokaa.
Ja kun päivä on päättänyt melunsa ja sullonut lelunsa,
kissa alkaa vasta ja teroittaa viisi aistia:
Huomenta hiiret, on aika maistaa jo paistia.

No tulehan hiiri, tai edes vihellä!
Tänä yönä kokeilenkin uutta hauskaa ruokaa.
Joka päivä en viitsi paistaa grillillä,
nyt haluan hiiripiiirasta, hiirivuokaa
ja hienoa hiirenhäntäkeittoa.
Mutta mitään en saa, jos en hiirtä ensin peittoa.

Olen kertonut kissasta, hän on Hiipijä Kuutamolla.
Hän on syönyt hiiriherkkunsa tai vain nähnyt unta
siiitä miten tanssi ja soitti koko hiirivaltakunta.
Nyt makaa hän ikkunalaudalla, siinä on lokoisa olla.
Hän miettii ja kehrää rukillaan angoralankaa.
Jos se joskus valmistuu, se kirjanmerkiksi pankaa.

Eeva-Liisa Manner: Kamala kissa ja Katinperän lorut

Koska meillä hiirijutut jäävät pääasiassa unelmointitasolle, omistan tämän postauksen Kissojen Kissalle, Hiirten kauhulle Myrskylle, jonka Kissanpäiviä sijaiskodissa saamme ilolla täällä blogistaniassa seurata.

valokuvaleffa 3: pirkko ~~ Pirkko mozija fényképekbôl

Viimeisenä leffana tälläerää taas omaa tuotostani, Unkarin reissun kuvia muokattuna movie makerilla. Kuvattu Skanzenissa, Sztentendren lähellä olevassa ulkoilmamuseossa, johon ystäviemme Dodin ja Zsófin kanssa tutustuimme. Musiikikkina unkarilainen lastenlaulu Nandu, esittää Kaláka. Ja tuotos on luovaa valokuvausta -kurssini kotiläksy. Kesto 2:47

 ~~~

 Ezalkalommal megint egy saját termék, a magyarországi út képei mozivá alakítva a Movie Makerrel. A Skanzenban csináltam a képeket, ami egy Szentendréhez közeli szabadtéri múzeum, ahol a barátainkkal, Dodival és Zsófival együtt jártunk. Zeneként egy magyar gyerekdal, a Nandu szolgál, elôadja a Kaláka. És ez a mozi egyúttal a házi feladatom a kreatív fotózás tanfolyamra. Időtartama 2:47