avoimien porttien takana

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kristiinankaupungissa oli tänä kuluvana viikonloppuna Avoimet Portit -tapahtuma. Jo  hyvissä ajoin varasimme Husbendin kanssa hotellihuoneen ja lauantai-aamuna autoilimme Kristiinankaupunkiin. Päivä meni puutarhoja ja kaupunkia katsoessa, tapahtuma oli mukavasti vanhankaupungin alueella. Vanhankaupungin yli satavuotiaista taloista pidetään hyvää huolta.

Jonkinmoinen kärry pitää pihassa olla.

Tätä vuokkoa olisi pitänyt ostaa kotiin taimi!

Vanhassa matkalaukussa viihtyy yrtit. Yksityiskohta puron vierestä kivimäestä.

Tästä puutarhasta on iso osa rakennettu puroksi, jossa pari vesiaihetta.

Kaikki vanhat talot on niin kivoja mielestäni.

Huiii!

Monessa talossa on upea portti puutarhaan.

Viihtyisä istuskelupaikka, huomaa takana aita heinäseipäistä.

Tässä puutarhassa oli vaikka mitä! Muumitalo ja kärrykin.

...vanha ikkuna...

Ja kiva hiekkalaatikko raparpereineen!

Tässä puutarhassa oli paljon kivetyksiä, tässä litteistä luonnonkivistä.
Huomaa taas heinäseiväsaitaa taustalla.

Rehevä yrttimaa ja kissan hypähdys.

Kuin kylänraittia keskellä kaupunkia.

Tässä puutarhassa oli vaikka mitä patsasta koristeena.

Samasta puutarhasta kuin edellinen kuva.

Vanha portti.

Kesäpuodin edustalta.

Yrttimaalle johdattaa kattotiilillä päällystetty polku.

Saman puutarhan kivikkoa.

Ja toisella kulmalla unikkoa.

Kiva fiilis.

Tuunatut portinpielet
Kiviä, mosaiikkia, lasia, simpukoita...

Täydellinen vanha pihapiiri.
 Kuvia olen näpsinyt lähinnä sellaisista puutarhoista, joista eniten pidin tai löysin ideoita, mutta kaikissa paikoissa kuvaaminen ei ollut helppoa. Esimerkiksi monelle tasolle levittäytyvä piha, joka sijaitsee Myllyn lähellä, ei ole kuvissa lainkaan. Ja siitä me pidettiin paljon!

Pihoja ja puutarhoita oli esillä 43 kappaletta. Osassa oli kirpputoria tai käsityömyyntiä, monessa kahvila tai jotain kulttuuriohjelmaa. Ja osassa sitten niitä upeita puutarhoja, joita me sinne erityisesti  matkustimme katsomaan.


tulppaanitrilogia

perjantai 15. kesäkuuta 2012


Tulppaanimurhat on nimensä mukaisesti dekkari ja kolmikostani ensimmäisenä lukuvuorossa.

Helpostiluettavaa ja mukavaa ajankulua murhamysteerin parissa, höystettynä 1600- luvun tapahtumilla ja tulppaanihistorialla. Vaikka kepeä tarina on fiktiota,  vanhat tulppaanien huutokaupat Hollannissa ja huippuarvokkaat sipulit ovat aivan totta. Tämä kirjaa saa minut kiinnostumaan tulppaanien historiasta!

Tulppaanitarhan Lumo on sipulikukkien hovihankkijoideni eli Villi niityn pariskunnan teos.

Ohjeita löytyy niin niityn ja lehdon perustamiseen, kuin paahteiseen perennapenkkiin ja varjoiseen perennaistutukseen sekä runsaasti henkilökuvia varsinkin Hollannin tulppaaniviljelijöistä, sekä myös kotoisesta Pentti Alangosta. Kirjasta saa vinkit myös ruukkuviljelyyn ja esittelyn puutarhan työvälineistä.

Ja sitten tietysti tulppaanitietoutta, jota opikseni ahmin. Tärkeimpänä vinkkinä talletan, että tulppaaninsipulit kannattaa istuttaa 30 cm syvyyteen, jos ei aio niitä välillä nostaa ylös (mitä en todellakaan aio). Syvällä ne eivät tuota pikkusipuleita jotka vain veisivät ravinteita mutta eivät kukkisi.

Syksyllä tulppaaneja lannoitetaan luujauholla tai sipulikukkamullalla, keväällä ravinteita annetaan silloin kun kasvi alkaa työntää vartta maasta. Orgaaninen lannoite, kuten kanankakka sopii silloin.
Sipulikasvien yhteyteen he suosittelevat erilaisia koristeheiniä, sekä perennoista mm kuuruohoa, tarhaneitoa, jättipoimulehteä, kevätkaihonkukkaa, kevätlinnunhernettä, akileijoja sekä lemmikkejä.



Ennenkaikkea Tulppanitarhan Lumo on mielestäni fiiliskirja, jokaiselle puutarhurille sopiva tsemppaaja, joka rohkaisee kokeilemaan uusia ja erilaisia yhdistelmiä. Onneksi olen jo tulevalle syksylle tilaukseni elävää antiikkia tehnyt, sain loppuosan luettelot katseltua ilman suurimpia sydämen sykähdyksiä.



" Villit tulppaanit ovat helppoja viljeltäviä sitkeytensä vuoksi. Hiekkainen maa ja paahteisuus sopivat niille parhaiten. Suomessa yleisimpiä villlitulppaaneja ovat metsätulppaani (T. sylvestris) ja parvitulppaani (T. tarda). "


Bélan kanssa yhdessä luetaan Tulppaanien Lumoa.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä luin Tulppaanikuumeen, joka myös oli blogikaverin vinkki. Jännittävä ja romanttinen tarina, jonka käänteet olivat yllättäviä. Tapahtumapaikkana Hollanti ja aikana maalaustaiteen ja  tulppaanihuuman vuodet 1600- luvulla. Mainiosti yhdistettynä. Tästä tarinasta tykkäsin!

"Cornelisin ääni kiihtyy: hänkin on hyötynyt suuresti tulppaanivillityksestä. Viime viikolla myytiin yksi Semper Augustuksen sipuli -se on erittäin kaunis ja arvokas lajike- ja maksuksi saatiin kuusi komeaa hevosta, kolme härkätynnyrillästä viiniä, tusina lampaita,kaksi tusinaa hopeapikareita ja Esaias van de Velden merimaisema."

kissa ja kissan puu

torstai 14. kesäkuuta 2012

Pakko on kissan tarkistaa, mitä omalle puulle kuuluu. Ja hyväähän sille, toteaa kissa.





" en ole oikein pelakuu-ihminen"

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Otsikon mukaisen tokaisun muistan päästäneeni suustani alkukeväällä. Taisi olla silloin pientä harmitusta, kun kaikki talvehtineet pelakuut eivät jaksaneet aloittaa uutta kasvua.

En tiedä, totesimpahan vain että taidan sittenkin olla pelakuu-ihminen! Muutama viikko sitten listasin erikoisempia laatuja ostoslistalleni ja yhtenä päivänä en päässyt kaupassa tämän kaunokaisen (joo tiedän kyllä, ihan perus punainen) ohi pysähtymättä. Nyt hän on minun!

Pelargonia guadalupe


Ja mitä löytyykään kirjastosta raahamastani kirjapinosta! 

Kirja Intohimona pelargonit.




Tälläiselle asiaa tuntemattomalle kirja on mahdottoman hyvä hakuteos ja upeita kuvia on tietysti paljon. Kirjassa kerrotaan pelargonin historiaa, lisääminen ja hoito, sekä esitellään hurjan paljon lajikkeita ja lajeja.

Kirjasta opin mm. että yleisin pelargonien kuolinsyy on liika kasteleminen. Mullan tulee kuivua lähes kokonaan kastelukertojen välillä (onnistuu minulta erittäin helposti). Lannoitetta tulisi antaa jokaisella (haaste) kastelukerralla, eli nälkäinen tyyppi. Pelargonioita voi leikata siistimmiksi tai tiettyyn muotoon koska vaan. Pelakuut kuuluvat Pelargonium- sukuun joka kuuluu Geraniaceae-sukuun, ja ne ovat kotoisin Etelä-Afrikan karuista ja kuivista kasvuoloista. Jotkut lajit voivat kasvaa jopa kaksimetrisiksi!

Pelargonialla ei ole lepokautta, talvettaa voi pakottamalla lepoon tai järjestämällä niin hyvät olot, että ne kasvavat ja kukkivat sisällä. Pelargonit vaipuvat lepoon viileässä ja kuivassa, 5-8 asteessa ne tulevat toimeen lähes ilman valoa. Multaa kastellaan kerran kuukaudessa niukasti. Talvilevon jälkeen ne tarvitsevat mullanvaihdon ja paljon valoa. Tässä itselleni muistiin perusohjeet.



Kysymys 1. Olisiko kukaan osannut arvata, että tahdon tuon ylemmän pelargonin, Springfield Blackin omakseni? Eikä tuo alempikaan hassumpi ole, Spot on Bonanza. Yhdessä täydelliset!

Kysymys 2. Onko kenelläkään kokemusta näistä Moskito Schokkereista?

Kevennys 1. Näitä pelargonioita voi myös syödä! Kirjan mukaan lehtiä voi sekoittaa sokerikakkuun.

Toteamus 1. Jos pioneihin vielä vinksahdan samalla tavalla niin viekää mut hoitoon!

joskus on aika

lauantai 9. kesäkuuta 2012

 Kasvihuoneen ja naapurin raja-aidan välissä on tunnelma jotakin aivan muuta, kuin mustien ja valkoisten tulppaanien puolella. Täällä esikot ovat antaneet kukintavuoroa särkyneelle sydämelle, alppikärhölle, lemmikille, sammalleimulle ja korallikeijunkukalle. Kaikki keskenään suloisessa sekamelskassa. Tykkään siitä, että pihassa on eri tunnelmaisia paikkoja, tämä on tälläinen romanttinen kokoelma.






 Lehtokielo on kukkinut jo pitkään, unkarinsireenin nuput ovat vasta valmistautumassa.
"Joskus
on aika
olla hiljaa ja kasvaa.
Ei aina ole
sanojen aika.
Tai tekojen.
Joskus
on aika
istua ja odottaa
että sireeni kukkii
että tuoksu hiipii
sydämeen asti
ja alkaa kesä.
Hanna-Kaisa Hartala


Tulppaanikisan voittajat ovat jo kauneutensa antaneet...


Kuvat viime viikonlopulta.