Mijas, Andalucialainen valkoinen kylä

  Ajomatka Mijakseen oli jännittävä, vuoren rinnettä nouseva tie jyrkkine reunoineen ei sovi hyvin korkeanpaikankammoiselle. Jyrkännettä en uskaltanut kunnolla edes katsoa, saatika kuvata! Mutta ajoin perille, ja vieläpä poiskin pääsimme.

 

 Mijas on onnistunut säilyttämään perinteisen tyylinsä, sillä rakennuksia remontoitaessa ulkoasu tulee jättää alkuperäiseen muotoonsa. Mijas on kuuluisa ainutlaatuisista aasitakseistaan, joilla voi tehdä kierroksen kylän ympäri, joko ratsastaen tai kärryjen kyydissä. Hevoskyytejä on myös tarjolla ja meidän porukka valitsikin hevosvaunut. 

 

 

 

 

Mijaksessa on hyviä keramiikka- ja laukkupuoteja, harmittaa hiukan kun en siellä hankintoja tehnyt kuitenkaan. Linkki Miniatyyrimuseoon, johon tutustuimme. Nähtävä oli myös vuonna 1586 rakennettu kalliokirkko eli Virgen Santa Maria de la Peña.

 

 Mijas on kapeiden kujien ja pienten aukioiden sokkelo.

 

 

 

Mijas sijaitsee yli 400 metriä meren pinnan yläpuolella ja sieltä avautuvat upeat maisemat monilta näköalatasanteilta. 

 

 

lämpimät terveiset aurinkorannikolta

 Costa del Sol yllätti vihreydellä, vehreydellä, vuoristoisuudellaan, lämmöllään ja auringollaan! Päiväsaikaan tarkeni t-paidalla mukavasti, ja jaksoi hyvin viettää aktiivista lomaa paikkaan tutustuen. Illalla takki oli kyllä tarpeen, se kulki näppärästi mukana autossa, jonka vuokrasin jo lentokentältä Malagaan saapuessani. 

Majapaikkani sijaitsee Torremolinosissa, mutta ajelimme ystävän kanssa myös monessa muussa paikassa; ainakin vuoristokylä Mijas, Fuengirola ja Malaga tulevat blogissa esittäytymään. Olin siis Espanjassa talvea viettävän ystäväni vieraana isossa huoneistossa.

Kuva takapatiolta, ihana sitruspuu ja mikä lienee tuo "kuusi"?

Aamupalan aikaa terassilla lämpötila nousi silmissä, kuten myös nenäni punoitus

Ystäväni Olga-koira piti tiukasti laumasta huolta,
myös tästä kissamammasta. Sain koiramaisen herätyksen.

 

Säätiedotus on tylsää katsottavaa ;)

Kotikadulla kukkivat mm pelargonit näin tammikuussa

Tätä aitaa ihailin jo googlen katunäkymästä etukäteen

Kukkia, kukkia!

Mäkinen maasto ja kaunis talo

Norminäkymää

Kukat ilahduttivat

Osasin itse tilata espanjaksi cafe con leche y churros con chokolate!
Ei ole mennyt kieliopinnot hukkaan.

voihan vilu!

....tuumasin eilen kotiintullessa, oli pikkuisen kylmää keliä ihanaisen Espanjan auringon jälkeen. Niin tuumasivat myös kissat, tässä kännykuvassa aamuiset lämmittelyt. 

Matka onnistui hyvin ja olin tänään jo työssäkin. Henkinen jetlag melkoinen. 

Lämpötilaero noin 40 astetta tuntuu, lumimaisemat on kuin eri todellisuudesta.  

En onnistunut vastaamaan kommentteihin, ehkäpä huomenna linjat toimivat.

Kairo, ‏القاهرة

 Mahtava, Afrikan suurin kaupunki. Kairossa on asukkaita 8 miljoonaa, ympäristö mukaanlukien 20 miljoonaa. Päivän visiitillä saimme maistaa muutamia herkkuja. Ensin suuntasimme Egyptiläiseen museoon.

 Museossa valokuvaaminen oli kielletty. Muumiohuoneessa on nähtävänä faaraoiden ja puolisoiden muumioita. Näimme myös Hatshepsutin muumion, Luxorissahan kävimme naisfaaraon kuolintemppelissä. Tutankhamonin haudan aarteet ovat myös täällä museossa! Kuvan Tutankhamonin kultaisesta kuolinnaamiosta olen kopioinut netistä.

 

Pari päivää vierailumme jälkeen alkoivat Kairon levottomuudet, suuri joukko siviilejä oli suojaamassa museo aarteita, mutta jotain sieltä silti hävisi.

Näimme papyruksen valmistamista.

 

Ja tietysti söimme hyvin, kuvan oikean reunan laivaravintolassa Niilin rannalla.

Vielä pari postausta tulossa Egyptistä,
meikäläisellä tosin jo jalka ovenraossa karkaamassa kohti Malagaa.

Petra الب

Petra on kaupunki yli kahdentuhannen vuoden takaa. Kallioihin louhittuun kaupunkiin on käveltävää kolmisen kilometriä, loppumatkan reilun kilometrin pitkä kapea rotko laskeutuu loivasti vanhaan kaupunkiin. Luonnon luoma kanjoni on ahtaimmillaan kapeikoissa. Seinämät ovat koko matkan pystysuorat, korkeimmillaan 80 metriä, ja luonnon suuren käden ihmeellisiin muotoihin kovertamat vaihtelevissa ruosteen, roosan, vihreän, sinisen sävyissä. Kanjoni, Siq, on ajoittain vilkas väylä, kavioiden kapse kaikuu seinämistä, kun matkailijoille kyytiä tarjoavat ratsumiehet ja kärryjen ajajat karauttelevat edestakaisin.

Tarunhohtoinen Petra on yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä., jonka kautta idän ylellisyystuotteet silkki, mausteet ja suitsuke kulkivat aikanaan tehden Petrasta merkittävän kauppakeskuksen ja karavaanien huoltopaikan. 

Kun kulkee kanjonia laaksoon, eteen avautuu punahehkuinen rauniokaupunki. Siellä on Nabatealaisten kuninkaiden hautoja, kallioon louhittuja temppeleitä ja varhaisbysanttilainen basilika.  Aavikon hiekkainen tuuli on syönyt kuninkaiden hautoja, mutta edelleen ne kertovat vainajien palvonnasta. Monet temppelit palvelivat kirkkoina ja luostareina Bysantin aikaan. Perinteisesti luolissa asuivat beduiinit, mutta nykyisin Petrassa ei ole lupa heidänkään enää majoittautua. Beduiineille on rakennettu uudet kaupungit.

Tunnetuin nähtävyys Petrassa on vuorenseinämään hakattu palatsimainen aarrekammio, jossa kerrotaan sijainneen ennen nabatealaisten salaisen aarteen. Täällä seikkaili myös Indiana Jones elokuvassaan The Last Crusade. Monessa muussakin elokuvassa tuo palatsi näkyy. 

 

  

 Jo pelkkä kanjoni riittäisi nähtävyydeksi, mutta kun parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen kiviseinät väistyvät, ei voi kuin huokaista. Edessä on Petran kaunein rakennus, Al-Khazneh . Roosaan kallioseinämään kaiverrettu monumentti oli alunperin kuninkaan hautakammio, myöhemmin temppeli

 

Sveitsiläinen Burckhardt koki varmaan elämänsä yllätyksen vuonna 1812, kun hän löysi Jordanian eteläisessä autiomaasta Petran muinaisen kaupungin. Antiikin kahdeksas ihme oli ollut länsimaiden tietoisuudesta kadoksissa 1300-luvulta lähtien, vaikka sinne ovat jättäneet jälkensä Raamatun Mooses ja Aaron.

 

Paluumatka hevosvankkurikyytiin  on jo maksettu (kuitti yllä) ja
vilkaisemme viimeisen kerran Petran aarrrekammioon.