Keramiikkakurssini kevätkausi päättyi eilen, joten haluan esitellä kevään valmistuneita töitäni. Tästä sarjasta opettaja, keramiikkataiteilija, totesi positiivisessa mielessä että nämä ovat hyvin inhimillisiä töitä. Keramiikassa kädenjälki saa näkyä ja en ole edes pyrkinyt suoriin pintoihin.
Kartionmalliset kukkaruukut, joihin halusin istuttaa kaktukset, mutta en sitten uskaltanut. Koska Jesse. Ajattelin, että nämä mehikasvit on paljon lempeämpiä kissalle ja juu, kyllä ovat -kaikki lehdet on jo hampaanjälkiä täynnä. Suuri tarjoilulautanen, jonka tekeminen sai mut välillä tuskailemaan.
Jesse kokomallina keramiikan kanssa. Pöydälle syntyy hetkessä kukkalehtiä... Kokeilen nyt kissastopilla, josko ei sitten kelpaisi.
Tässä näkyy myös inhimillinen -sarjan ihka ensimmäinen osa, eli laatikko joka on olohuoneen pöydän hyllyllä. Säilytän laatikossa käsivoidetta ja nenäliinoja, joten varsin tärkeä tämä loora.
Keramiikanteosta innostuin niin paljon, että menen myös kesällä intensiivikurssille. Tilasin myös hiukan työkaluja, joten pakkohan se on syksyllä jatkaa.
Todella upeat! Mä tykkään inhinmillisyydestä. 😍
VastaaPoistaKiitos, Riina <3
PoistaKaunis sarja! Jessellä on vielä nuorukaisen metkut mielessä.
VastaaPoistaJesse on vaan vielä vauvva ;)
PoistaOih, kauniita tuotoksia. Kauniisti näkyy käsityön jälki, olet taitava! :)
VastaaPoistaKiitos, Maiju :)
PoistaTodella hienoja töitä! Melkein, mutta tässä vaiheessa vain melkein, meinaa meitsikin innostua keramiikkakurssista. :)
VastaaPoistaKeramiikanteko on kivaa, mutta myös kiinnnostavaa koska ei ainakaan ole liian helppoa ;)
PoistaIhanat!!!! Wau!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIhana pinta noissa astioissa! Tykkään keramiikasta. Kävin kurssinkin, mutta en innostunut (osannut).
VastaaPoistaKiitos. Lasite jäis hauskasti leikittelemään palleroihin ja lopputulos oli vielä paljon kivempi, kuin odotin. No voihan sua, koititkoos jotakin monimutkaista...
PoistaIhastelin jo tuota laatikkoa aikaisemmassa postauksessa. Sinulla onkin kokonainen setti. Ovat todella kauniita ja ottaisin ihan jokaisen omalle pöydälleni.
VastaaPoistaTehokkaasti ovat unohtuneet pentukissan metkut. Jesse on ihan yhtä ihana, kuin keramiikkasi. Hiukan kenties karvaisempi.
Kiitos. Ei voinut mitään, kun tuo loora poiki sarjaan lisää osia. Oli vaan pakko tehdä.
PoistaJesse todella on karvainen, höytyväinen veijari.
Pakko sinun on jatkaa, nuo ovat aivan ihania! Upeaa tuo pinta ja muodot ja väri ja levollisuus. Jessen levollisuus taas... no. Voi hitsi, hän kai vain on niin innokas puutarhuri?
VastaaPoistaKiitos!
PoistaJessen touhut onneksi jaksaa ylensää vain naurattaa, piristävä tyyppi <3
Ihania ne ovat, inhimillisyys on vain hyvästä! Käsitöissäkin.
VastaaPoistaKissimillisyys on myös hyvästä, muttei sen tarvitsisi kohdistua huonekasveihin ylen määrin :-D
Kissimillisyys nyt toistaiseksi rajaa huonekasvivalikoimaa, ja esikasvatettavat pelargonit tulee latvottua tuuheiksi ;)
PoistaVaaaau, miten hienoja! Nuohan käyvät ihan uunivuokinakin ;) Jokohan alat rakennella jänöjäkin??? Varasit joskus, talven aikana sain tehtyä tilattuja pois. En vain saa laitettua blogiin.
VastaaPoistaKiitos. En tee jänöjä, enkä mitään muutakaan kuvaavaa koska en osaa enkä opi. Joten kyllä, jänösi kiinnostavat!
PoistaKupit sointuvat Jessen turkkiin... kyllä olet tehnyt näyttävän näköisiä, ei pelkästään purkkeja, vaan oikeita teoksia.
VastaaPoistaKiitos Nettimartta, nyt taisi vähän mennnä jo ylikehun puolelle ;)
PoistaVautsi miten hienoja keramiikka juttuja!
VastaaPoistaVoi Murut, kiitos!
PoistaKaunis sarja! Tuleeko siihen vielä kesällä jatkoa?
VastaaPoistaKiitos sulle Pioni, vahvasti on harkinnassa juu ...
PoistaMä tiesin, että oot synnynnäinen keramiikkataiteilija ❤
VastaaPoistaTää on niin terapeuttista puuhaa. Ja haastetta riittää.
PoistaIlman muuta jatkat syksyllä, nuo ovat kauniita.
VastaaPoistaKiitos! Kyllä tämä nyt vie ja mä vaan vikisen...
Poista