ystävänPäiviä ja kevättä

torstai 30. maaliskuuta 2017

Vietin viikon Kangasalla, Tampereen kupeessa ystäväni luona. Ulkoilimme yhdessä mm Vesijärven rannalla. Pilkkijät ovat siellä vielä jäällä, kuva on reilun viikon takaa.


 Kääpiösnautseri Olga tykkäsi juosta viipottaa jäällä ihan vapaana.



 Seuraavana päivänä näimme joutsenet vastapäisellä rannalla. Ääniäkin kuului, mutta kännykkään en onnistunut tallentamaan yhtään lintua.  Keväisen fiiliksen silti saimme. Jää oli niin pehmennyt pinnasta, että Olgakaan ei sinne enää juoksentelemaan mennyt.


Viikon aikana laittelin ruokaa, tiskailin ja pidin Päiville seuraa. Rintasyövän sytostaattihoidot ovat hänellä edenneet toiseen osaan, eli CEF-hoitoon. Kyttäsin myös pahoinvointia ja muita oireita, sekä muistuttelin sivuoireiden lääkityksistä. Muuten elimme ihan tavallista arkea. Oli mukava jutella ihan rauhassa hyvän ystävän kanssa. Positiivinen ja luottavainen elämänasenne kantaa, näin uskon.

Eksottisen koiraeläimen, eli Olgan kanssa kävin kävelyllä kolmasti päivässä ja se teki mulle todella hyvää. Viikko yhdessä oli monella tapaa antoisa, mutta olisipa sen voinut ilman syöpäpirulaistakin viettää ;)


 Kotiin tultuani olin niin keväisellä mielellä, että oli pakko vähän laittaa kukkia etupihalle. Ja tietysti harjata kivetykset samaan syssyyn.






Pienestä sitä on ihminen iloinen!
Kyllä nämä kevään ekat kukat piristävät kovasti ja tuovat luottamusta lähestyvästä kesästä.

22 kommenttia:

  1. Jos joskus sairastun vakavasti toivon, että vierelleni löytyy tuollainen ystävä♥

    VastaaPoista
  2. Komppaan Hannelea. Eksoottinen koiraeläinkin sai ulkoiluseuraa. Teillä näyttää jo hyvin keväiseltä, tekee mieli itsekin laittaa vähän kukkia pihalle kunhan lakkaisi tuulemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eksoottinen eläin teki viikon hyvän työn, kun ulkoilutti mua. Olga aina päätti reitin, mikä kävellään;) Tuulta on saatu, isoja lehtiä seikkailee kukkien joukossa.

      Poista
  3. Olet ihana ystävä! Ihan kyynelsilmin luin. Hurjan näköistä tuo koira jäällä, täällä kun lainehtii ihan avomeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Saila ♡ Jää oli vielä hyvin vahvaa tuolloin.

      Poista
  4. Yhdyn edellisiin, vakavan sairauden kanssa kamppaillessa hyvä ystävä on kullan arvoinen.
    Tuntuu, että rintasyöpään sairastuneita on ihan joka nurkalla. Kahden vuoden sisällä kaksi ystävääni ja anoppi (jolla nyt esiaste myös toisessa rinnassa), puhumattakaan monista hieman kaukaisemmista tutuista. Pakostikin tulee ajatelleeksi, että koska on minun vuoroni. No, sellaisia ajatuksia ruokkimalla ei pysty elämään. Olin ystäväni kanssa lääkärin vastaanotolla hänen ensimmäisellä käynnillään. Silloin käytiin sairaus läpi niin yleisesti kuin ystäväni kohdalla. Jotenkin se oli hyvin toivoa herättävä käynti, sillä rintasyöpä pystytään parantamaan valtaosassa tapauksista ja Suomessa hoito on maailman laajuisestikin erittäin korkeatasoista.

    Kyllä, pienet ilot taitavat jopa olla niitä parhaita iloja. Kunpa sen vaan muistaisi silloinkin, kun arkinen potutus pukkaa päälle.

    Herkullinen kissakukkaruukku sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän juu, ihan omasta kokemuksesta, että ystävät ovat sairastaessa tarpeen. Onneksi nykyään kaikkien syöpien kohdalla parantumislukemat on niin hyvät. Ja Suomessa hoito ensiluokkaista. Onneksi myös sivuoirelääkket on nykyään hyviä.

      Pienistä iloista se hyvä arki ja elämä koostuu, kuten tiedämme ♡

      Poista
  5. Voi ystävääsi! Ei pitäisi kenenkään joutua kokemaan sellaista tautia eikä niitä hoitoja! Onneksi kuitenkin on ystävä rinnalla auttamassa ja tukemassa ❤ Hyvä ystävä taas pitäisi olla kaikilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja tässä tapauksessa jo toista kertaa. Mutta ystävälläni on positiivinen asenne, sekä paljon tukijoukkoja tsemppaamassa.

      Poista
  6. Olet hieno ystävä. Tsemppiä ja voimia ystävällesi ♥

    VastaaPoista
  7. Ystävät kantavat. Rohkeutta ja toivoa ja juuri niin: pienistä asioista se onni tulee.

    VastaaPoista
  8. Oi, sinä olet hyvä ystävä♥ Kaikkea hyvää Päiville♥

    Olga...arvaat kai mitä nyt tuli mieleen...

    VastaaPoista