Tampereella on nyt juuri meneillään Finlayson Art Area -kansainvälinen kuvataidetapahtuma. Kiertelimme Finlaysonin ja Siperian alueella katsellen muutamia kuvataidepläjäyksiä, mutta niin paljon on nähtävää että kerralla ei pysty sulattamaan. Varsinkin, kun nämä katukangasmaalaukset oli koettava ajan kanssa.
Sosiaalialan oppilaitos, jossa muinoin opiskelin, sijaitsi tällä alueella joten tunnen nämä vanhat rakennukset ja piiput. Myös Finlaysonin kankaat on hyvin tuttuja.
Koko tapahtuma on maksuton ja avoinna vielä elokuun lopulle asti. Katutaidetta voi ihastella aukioloajoista piittaamatta. Kannattaa.
Jo varhain keväällä laitettiin Akka-ystävien kanssa kalenteriin varaus betonihommille ja ilmoitettiin miehille, että heidät on sekottajiksi valittu. Mä olen kaikenmoista betonia tehnyt paljonkin ja edelleen homma on tosi kivaa. Koitin ohjeistaa ystäviä etukäteen valitsemaan erilaisia muotteja sun muita apujuttuja ja tuotosten määrästä päätellen se onnistui.
Yllä on kolme erilaista raparperinlehtijuttua. Ekana M, joka teki kulhon avulla raparperinlehdestä kulhon. Hienoutena hän jätti lehden reunat krouviin muotoon, oon varma että tästä tulee huikea lopputulos! Tokana Ch, joka halusi useita suoria raparperinlehtilaattoja. Taisi saada 5 laattaa tehtyä. Meikäläisen raparperinlehtikulho muotoutuu pienen hiekkakasan päälle. Oikealla vielä mun listani, mitä kaikkea haluan tänä suvena tehdä. Kaikki toteutuivat, mutta käsien hanskamuotit olivat liian lyhyet mitenkään liikkuteltaviksi ja marokkolaattoja tehdään vielä lisää ja paljon.
Videon laatu on huono, ei kestä suurentamista. Mutta äänet kannattaa pitää päällä.
Ch teki tyttären saappaista ikuiset, mä valoin kirpputorisaappaisiin. Pöydällä näkyy pitsikulhotekeleitä. Ja eräät eivät välitä puuhailusta mitään, kunhan nukkuvat sisällä päikkäreitä.
Isoissa säilyketölkeissä on hauskat raidat, mutta metallipurkit pitää rikkoa, jotta ruukut saa sisältä pois. Saapas nähdä, onko miten vaikeaa. Alla mun kulhotekeleeni joka eni plörinäksi, sekä kokoelma palloja. Eka tehty styroksin päälle ja neljä seuraavaa valettu. Jalkapallo tarvitsi tukea ympärilleen ja pääsi kukkapenkkiin suojaan.
Puuhastelun jälkeen siirryimme sisätiloihin syömään! Nyyttikesteihin oli joka pari tuonut jotakin herkullista. Ja kissat sekä koira olivat mukana tutkimassa tilannetta.
Tässä päivänvanhoja pitsiruukkuja kuivumassa. Nyt saavat ihan rauhassa odotella viikonverran, kosttuttelen välillä etteivät halkea. Postaan sitten lopputuloksista uudestaan.
Kiitos kahelille seuralle, eli Akoille ja Ukoille <3 <3
muoks* Ladattu video uudestaan, toivottavasti katsottavampaan muotoon.
Täällä taas ja nimenomaan koska halusin katsastaa ruusutilanteen ;) Juu ja tiedän, että ei ole kuin parisen viikkoa kun vannoin täällä pelkästään kivikon nimeen ja nyt jo söin sanani.
No oikeastaan olin ihan nurkilla ja poikkesin arboretumissa siksi. Hatanpäällä on myös kaksi sairaalaa ja äitini on ollut kuukauden sairaalakierteessä, monessa eri paikassa ja myös kahdessa Hatanpäällä olevassa sairaalassa eri yliopistosairaalan osastojen lisäksi. Yhteensä äitiä siirrettiin 10 kertaa, koska kaikenmoista tutkimusta oli aina tehtävänä eri osoitteessa tai sitten vointi huononi ja jouduttiin siirtämään acutaan tarkkailuun. Olen ollut äidin takia hyvin stressaantunut ja myös peloissani, koska perusterveeltä ihmiseltä on löydetty vaikka mitä sairautta ja välillä vointi oli todella huono. Nyt kuitenkin on päästy askel eteenpäin ja äiti on kuntoutusjaksolla, toivottavasti vielä kotikuntoon toipuu. Ja mä huokasen. Ja nyt esittelen näitä ruusujakin :)
Mitään nimiä ei mulla tietystikään ole, kunhan vain kivat kuvat kivoista ruusuista. Ja jotta en ihan takinkääntäjän mainetta saa, niin tässä tätä kivikkoa taas ja vähän eri kuvakulmista.
Nyt ehdin kiviympyrään istuskelemaan ja Pyhäjärven rantaa katselemaan.
Arboretum on Tampereen kaupungin ja tällä kertaa puistossa oli väkeä tekemässä hommia runsaasti. Siellä ruusualueellakin häärättiin niin, että varmasti kohta on jotakin nähtävää enemmänkin.
Tuli vielä mieleeni hauska yksityiskohta Hatanpäältä, sain vuosia sitten yhteydenoton uudesta hotellista, tai siis sen mainostoimistolta, ja he halusivat mun blogistani arboretum kuvan hotellin kerrosaulaan, jossa kerrokset on nimetty kaupunginosien mukaan. En enää muista, mikä tuon postauksen kuva sinne laitettiin, mutta sen muistan että halusivat kuvan olevan rakeinen. Olisipa kiva joskus nähdä tuo oma kuvani siellä, jos poikkeat Hämeenkadulla Forenom Koski-hotellissa, niin nappaathan mulle kuvan, kiitos. Oman kaupungin hotelliin ei tule mentyä...
Muutosta on tapahtunut kasvienkin suhteen, eteenpäinmenoa. Hyvä niin! Kivaa viikonloppua teille kaikille. Tässä lopuksi vanhat ikkunat -ihan vaan koska on niin kivat mielestäni.
Mysteeri on, mistä Nipsun ongelma syntyi kun poika on ihan hyvä ja ahkera kiipeilijä. Nyt kuitenkin iski pupu pöksyyn ja alkoi miukuna kuulumaan kiipeilyseinältä. Ja sitäpä sitten riensimme koko perhe ihmettelemään. Isukki antaa ohjeita, mamma kuvaa ja Gebsu menee oikein paikanpäälle.
Olen vieläkin niin hengästynyt lauantain tapaamisesta ja vierailukohteista,
että on ihan vaikea kirjoittaa.
Vakka-Taimi on kasvitieteellinen puutarha, elämys, jota ei kerrasta saa nieltyä. Kun katselen ihmeissäni ympärilleni toinen toistaan harvinaisempia puita tai kasveja, menee multa Vesa Muurisen opastus ohi korvieni....
Mystisen puutarhan lomassa esittäytyy erikoiset kukkaset. Ymmärrän, miksi etukäteen saamamme tilauslista on 75 sivuinen. Muuta en sitten ymmärräkään, tai ainakaan sulata.
Muutaman herkun tuon kotiin. Vakka-Taimeen on ehdottomasti päästävä uudestaan ja aikaa pitää varata runsaasti. Seuraava kohteemme on Vuorelan puutarha, jossa en ehdi ottamaan ainootakaan räpsyä, koska haalin kaikenmoisia maksaruohoja kotiintuotavaksi hyvin suurella innolla.
Tapaamisen järjestivät Suvikummum Marja ja Kivipellon Saila, heille <3 lämpimät kiitokset.
Meitä oli koolla parisenkymmentä innostunutta bloggajaa. Osan porukasta olin tavannut jo aiemmin, oli kiva tavata taas ja osan näin vasta ekaa kertaa, vaikka yhdessä on bloggailtu vuosikausia. Ilo oli käsinkoeteltavaa, hienon päivän kruunasi Marjan herkut ja tietysti kasvivaihtarit. Sain vaikka mitä ihanuuksia puutarhaani.
Mulla ei ollut edes kameraa mukana, käykäähän katsomassa hyviä kuvia näistä blogeista:
