Transylvania. Matka jatkuu, kohtauksia tienpäältä

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015


 *kuvat suurenevat klikkaamalla*



Matka jatkuu. Ajamme vuoristoon kalafarmille lomakylään. Rohkeat kiipeävät lintutorniin, minä kuvailen tornin alla pupuja ja kanalintuja. Heillä on ruokana maissinjyviä! Tapaan matkan ensimmäisen kissan. Ravintolan terassilla juomme kukkamehua, päivä on hyvin lämmin.




Făgărașin linnoitus ja rakenteilla oleva huikea kultakupolinen kirkko. Linnoituksen vallihaudassa uiskentelee mustia joutsenia ja muureilla ratsastaa aaveratsastaja. 












Salakuvaan mustalaisia punaisissa perinnepuvuissaan, kun pysähdymme nappaamaan mukaan pikaruokaa, lángosit. Katujen sähkötolpat on asutettu, haikaranpesiä on paljon ja yhdessä lasken viisi avointa suuta odottamassa ruokintaa.
 


Teillä kulkee hevoskärryjä, joissa voi olla kyydissä kokonainen perhe. Kuvaamiseni epäonnistuu, saan vain palan hevosta mukaan. Talojen seinustoilla on penkit, siinä on mukava katsoa kun paimen tuo illalla lehmät kotiin. Tyypillisisti kyläläisillä on pari lehmää, ja kun talot on sijoitettu vieri-viereen, onnistuu kimppahoitaminen.


 Vuorten huipuilla näkyy lunta. Maissipeltoja silmänkantamattomiin.




 Matka jatkuu edelleen, seuraava kohde on Draculan linna.

Transylvania. Sibiu osa 2

torstai 25. kesäkuuta 2015

Ihan aluksi on pakko pahoitella kuvien määrää. Karsin ja karsin, mutta en voinut enempää rakkaistani luopua.
Sibiun kaupungissakin tuoksuu lehmuksenkukat. Kaupunki on tunnelmallinen ja kaunis, täynnä minua viehättäviä rouheita pintoja, kuten punatiiliset katot, hiukan rupsahtaneet keskiaikaiset rakennukset, rappaukset, portaat, kirkot, sillat, kivetykset...
... on pikkuisia kujia, katukahviloita, kukkia, herkullista mutta einiin terveellistä pikaruokaa....
Suurtori. Nykyisin hyvin komea, kuvanäyttelyn mukaan muutama vuosi
sitten kunnostettu.




Tänne rohkeimmat kiipesivät katsomaan
maisemia


Sibiu muistuttaa Saksalaista pikkukaupunkia, mutta tunnelma on hyvin rento. Kuin kaikki olisivat siellä lomailemassa! Alla valehtelijoiden silta, johon liittyy monia tarinoita. Mutta sitä en tiedä, miksi lemmenlukkoja on lukittu yhteen aina monta. Toivottavasti joku Romanialainen ystäväni sen selittää.



                           Ja sitten taas punatiilikattoja, sekä tunnelmallisia vanhoja rakennuksia.




Vanhoja kirkkoja, lisää tuoksuvia lehmuksia.
Naulatun tolpan tarinaa en tiedä.





Kurkistelin porttikongeista, kyttäsin vähän pihojakin.








Ovet ja ikkunat on heikkouksiani, ne kertovat omia tarinoitaan. Niitä pitää aina kuvata.






Ikkunoiden yllä mahtavat leijona-koristemaalaukset.


Yllä ja alla. Yksi kiva katukahvila rauhallisella sijainnilla.




Tässä Sibiun kaupungissa olisin viihtynyt pidempäänkin. Kahden yön jälkeen lähdimme taas liikenteeseen.

Muoks* Lisätty tekstejä, olin vahingossa luonnoksen ohjelmoinut julkaisuun.