kukkasänky

Talon varjoiselle puolelle majoittautui joitakin vuosia sitten, vähän vahingossa, kukkasänky. Kevään ekat kukkijat on siinä jo aiemmin koettu, erilaisia kasvitieteellisiä tulppaaneja jotka makailivat sängyssä niin, että eivät kuvissa olleet parhaimmillaan.

Nyt sängyssä kukkivat valkoiset tuoksumatarat ja rönsytiarellat, sekä suloinen keltapeippi. Riippajapaninlehtikuusen ensimmäiset neulaset ovat muuttuneet tummanvihreiksi, mutta uutta vaaleanvihreää kasvustoa tulee vielä. Sängynvierusmattona kasvaa kivaa vaaleareunaista kuunliljaa (ja joitakin sängystä pudonneita yksilöitä), taustapäätyyn kietoutuu köynnöshortensia.

Harmikseni en voi viettää aikaa kukkasänkyä kitkemällä, enkä edes makaamalla kukkasängyssä, vaan ihan tylsästi makuuhuoneen sängyssä. Maanantaina kaatumani kylki on kipeä, ei ole musta juhannuksen juhlijaksi vaikka unelmieni veneilyjuhannus olisi nyt tarjolla. Kiitos ihanista tsempeistä, nyt menen vastaan kommentteihin.

onni ja onnettomuus

Juuri tämän hetken suurin onni on etupihalla runsaasti kukkiva rodo. Viimesuven kukkimattomuuden jälkeen nyt on kukkia vaikka kuinka paljon. Oli hauska seurata päivittäin, kuinka kukkien aukeaminen eteni, luulen että tässä hetkessä on komeimmillaan, vaikka vieläkin löytyy nuppuja.

 Rodo on ainoa alkuperäinen juttu tässä sisäänkäynnin puolella. Nurmikko on kaivettu pois, ensin tilalle tuli liuskekivet ja sitten myöhemmin autopaikaksi muuututtuaan paikka sai betonikivetyksen. Jossain kohtaa rodoa on typistetty, nytkin on makuuhuoneen ikkunan edessä ylimmillä oksillaan. Toisaalta niistä näkee talviaikaan hyvin ilman, kun pakkasella lehdet käpristyvät torviksi. Ja tykkään tästä epäsymmetrisestä, rennon villistä ulkoasustaan.

 Takapihan puolella on toinen onni, niin odotettu unkarinsyreenin kukinta. Kuvaaminen ei kyllä onnistunut, ei tämä näytä näin kuvissa oikein miltää vaikka luonnossa on oikein kiva. Ja meille tärkeä, tietysti koska on unkarin...

 Bonusonnena japaninverivaahtera, joka alkaa nyt heräillä vauhdilla kevääseen. Tämä talvehti sisällä ja eloon jäi, mutta kovin viivästyi lehtien rakentuminen.

 Ja sitten se ei niin kiva juttu, eli onnettomuus. Kaaduin tänään kylpyammeessa oikein kunnolla, kylki iskeytyi kylpyammeen reunaan niin että hengitys salpaantui. Iho on selän puolelta mustelmainen ja ruhjeilla monen kylkiluun kohdalta. Keuhkot kuvattiin, jotta ei ole murtumapiikkiä puhkaissut ja onneksi ei ole murtumia. Parantuminen kestää nyt VAIN kolme (3) viikkoa. Sain molempiin kankkuihin kipupiikit ja kotievääksi satsin särkylääkettä. Voin kertoa, että kaikki liike, myös hengittäminen, sattuu. Voi olla, että nukkuminen jää vähiin.

Merja Haapala: Olipa kerran

 Tampereen Taidemuseossa avautui juuri kuvanveistäjä, muotoilija, keraamikko Merja Haapalan näyttely. Pääsin mukaan jo avajaisiin ihastelemaan monipuolisen nykytaiteilijan teoksia.

Merja Haapalan retrospektiivisessä näyttelyssä esitellään veistoksia ja piensarjoja tai uniikkeina valmistettuja käyttöesineitä 30 vuoden ajalta. Kaikki teokset ovat korkeapolttoista, lasitettua posliinia tai kivitavaraa.

 

 Merja Haapala työskentelee kahden taidemuodon, keraamisen muotoilun ja vapaan veistotaiteen välimaastossa. Se, mikä yhdistää näitä kahta osa-aluetta, on käsityö ja materiaaliosaaminen. Haapalan keraamiset veistokset ja seinälautaset ovat aihemaailmaltaan kerronnallisia mutta myös pitkälle tyyliteltyjä ja absrahoituja. Teosten rikas värimaailma on tärkeä osa hänen ilmaisuaa. Haapala onkin tehnyt runsaasti tutkimustyötä lasitteiden kehittelyn parissa. Hän tuntee lasitteisiin käytettävät pigmentit ja engobet sellaisella suvereeniteetilla, että hän pystyy käyttämään niitä kuin taidemaalari värejä. Erona on kuitenkin se, että hän sekoittaa lasitteet raaka-aineista ja pigmenteistä itse, kun maalarit käyttävät useimmiten valmiita, teollisesti tuotettuja värejä. Haapalan teoksilla on oma erityinen tunnelmansa. Teosten erilaiset pintavaikutelmat hehkuvan kiiltävistä väreistä kontrastisiin mattapintoihin osallistuvat yhdessä muodon ja elävän viivan kanssa tämän tunnelman luomiseen.

 

At Your Service 2009.

Oranssi takki 2011.

Siniset housut 2011.

Ruukut.

 Catwalk- sarja. Länsimaisen naisen rooleilla ja roolien rikkomisella leikittelevässä teossarjassa naiset poseeraavat pienillä jalustoilla. Sarjan nimi viittaa muotinäytöksiin, mutta sisällöllisesti teoksessa keskitytään enemmän purkamaan rooliodotuksia. Noin 50 cm korkeissa veistoksissa voi nähdä muistumia myös lapsuuden nukke -ja pukeutumisleikeistä.

Yksi lensi yli käenpesän 2004.

Dry Martini 2004.

Mutta sydäntäni en anna 2004.

Minä suojelen sinua kaikelta 2004.

 

 

 Seinäreliefi Pitkä Yö vuodelta 2001.

 Polyuretaanikampaukset. Työskennellessään vuoden Arabian taideosastoyhdistyksen vierailevana taiteilija Merja Haapala loi sarjan ylväitä rinta- ja kokovartalokuvia naishahmoista. Keramiikkahahmot ovat ilmeeltään uneliaita, ja valtavien polyuretaanikampauksien symboliikkaa voi vain aavistella.

Musta Madonna 2008. Korkeus 188 cm.

Kauas pilvet karkaavat 2008.

Keltainen lumi 2, Purppura lumi, Sini-turkoosi lumi

Snow White 2009.

 

Terve Malevits, kahvia ei ole 1999.

Prototyyppejä.

Espressokupit 2014.

 Seinälautaset. Dreijatut seinälautaset ovat lasitteiden juhlaa. Niiden aiheena on tyylitellyt henkilökuvat, jotka on toteutettu sarjakuvamaisella otteella. Upeat värisävyt ovat syntyneet erilaisilla lasitteilla. Teokset ovat kuin lasitteella tehtyjä piirroksia ja maalauksia. Onkin syytä muistaa, että lasitteilla maalatessa lopputuloksen näkee vasta jälkikäteen, maalatessa värit ovat harmaan ja valkoisen eri sävyjä.

 

Hidas Katse 2010.

Pikku Hoitaja 2010.

Passion, Kiss, Kosketus 2005.

 Pikkuveistokset pilvien päällä. Pienehköt seisovat ja seinään kiinnitettävät veistokset ovat voimakkaan kolmiulotteisia. Useimmiten hahmot leijuvat epämääräisen pilven tai möykyn päällä irrallaan ympäröivästä todellisuudesta. Mukana on naisten ja lasten lisäksi mies -ja eläinhahmoja. Teoksista voi löytää vastaluentaa klassisiin teemoihin ja tarinoihin.

Monsieur 2016.

Musta Joutsen.

Ruma Ankanpoikanen.

Waiting for Meaning.

Prinsessa Ruusunen.

Kuvissa on vain pieni pala näyttelyä, kannattaa käydä itse tutustumassa. Merja on ensimmäinen tamperelainen nainen, joka sai Taidemuseoon oman näyttelyn. Pidän erityisesti pikkuveistoksista ja Cat Walk -sarjasta, mutta monien muiden teosten kohdalla ihmettelin taidokasta materiaalinkäsittelyä ja ihastelin teosten huumoria. Minulla on ilo ja kunnia nauttia Merjan opeista keramikkakurssillani. 

 Merja Haapalan näyttelykierros su 18.06 klo 14-15. Merja esittelee retrospektiivistä näyttelyään ja kertoo taiteestaan. Tapahtuma sisältyy museon pääsymaksuun.

Näyttely on avoinna koko kesän, aina 27.08 asti Tampereen Taidemuseossa. Merjan teokset ovat valloittaneet koko alakerran, toinen ja kolmas kerros on Vuoden nuori taiteilija 2017 näyttelyä.

 

Teosten esittelytekstit näyttelykirjasta, jota museolla myynnissä.

sulkahernepuu

Meille muutti monta vuotta sitten sulkahernepuu, josta tuli hipsukkalehtineen Gebsun oma puu. Puu sai pienenä tuekseen sitomispaketin, jossa tuli mukana myös nimilappu ja Poika siihen heti kirjotti Gebsun omistajaksi. Gebsulle tämä puu sopii loistavasti olomuotonsa ansiosta.

 Sulkahernepuu oikein loistaa kultaisena tässä kauniissa kesäkuun valossa.
Puu menetti toissatalvena ison osan runkoaan, toisen päähaaran, mutta onneksi vielä jäi jäljelle.

 Gebsun sulkahernepuu sai Kiinanmatkalta tuliaisina muutaman pienen kissakoristeen.

Gebsun omistuslappu on kulunut harmaaksi vuosien varrella, tekstit eivät enää erotu.

Bélalla on oma kukka, päivänlilja Béla Lugosi ja Nipsu omistaa pilvikirsikan. Jesse ei ole vielä omaa kasvia puutarhaan.  Mikähän kasvi Jesselle sopisi, hmm.

Onko muilla tapana omistaa puita tai kasveja? Perheenjäsenille tai lemmikeille?

Mun lapsuudenkodissa oli meillä kaikilla neljällä lapsella omat puut, siitä lienee tämä tapa tullut.