porkkanakakku

Porkkanaleivoksen jälkimaku suussani, kahvin kanssa täydellinen yhdistelmä. Yritin tuupata porkkanaleivosta päästäni ulos, tuloksetta. Porkkanaleivos tulee ja rynnii  jättäen kaikki alleen.

Järki.

Tyhjänpäiväisyyden vai tyhmäpäisyyden ilmentymä.

Tämänpäiväinen porkkanaleivos oli erittäin hyvä. Sopivasti maustettu, sopivan kostea ja ihanat rapeat mantelilastut pinnalla. Porkkanaleivoshan on kerroksellinen, pohjalla maustekakkumainen taikina jossa mukana porkkanaa. Keskellä kuorrute, muistan itse tehneeni sen sulatejuustosta ja tomusokerista. Pinnalla mantelilastut. En laittanut itse koskaan mantelilastuja muistaakseni. Ehkä olen unohtanut. En edes muista, koska olen viimeksi leiponut porkkanaleivoksia. Parikymppisenä olin ahkera ja itsetekeminen oli tärkeää. Vielä korostuneempi oli tarpeeni olla täydellinen kun lapsi syntyi. Kaikki piti tehdä itse, piparit, pullat, piirakat, pikkuleivät, pasteijat ja tietysti vauvanruuat. Jääpalarasioihin pakastin pikkuruisia broileri, liha ja kala sekä erilaisia kasvisannoksia.

Jossain vaiheessa leipomiseni hiukan hiipui, mutta edelleen oli tärkeä tehdä vierastarjottavat itse. Kunnes 2002 kriisin myötä karsin elämästäni kaiken extran. halusin tehdä ja tein vain sen mikä oli kivaa ja mulle itselle tärkeää. Sillä, mitä muut ajatteli ei ollut mitään merkitystä. 

Nykyisin en leivo ollenkaan. Mieheni on saanut tekemiäni pullia ehkä pari kertaa menneen kahdeksan vuoden aikana. Suolaisia piirakoita teen joskus, ne on kivoja tehdä.

Ruuanlaittoa yleensä rakastan.  Joskus vihaan. Siinä pystyy soveltamaan reseptejä ja tekeen muutoksia oman mielen mukaan. Leivonta ei ole minulle yhtä helppoa, ei luovaa. Tuijotan reseptiä kohta kohdalta ja mittaan aineet tarkkaan. En ymmärrä kuinka jotkut, kuten äitini, tekee pullataikinan tosta noin vaan, näppituntumalta. Nippa-nappa sämpylän osaan tehdä soveltaen. Sämpylöitä tuli takavuosina tehtyä kuntoutujien kanssa niin usein, että sekin ilo meni pilalle.

Olen syönyt porkkanaleivoksia viimeaikoina aika usein. Harmittaa, kun sen kalorit ei oikein ole selvillä. En tiedä varmaksi, kuinka suuri syntini on. Ehkä kuitenkin kevyempi kuin korvapuusti, luotan siihen.

Söin porkkanaleivoksen jossain Suomen ulkopuolella joskus, missähän se oli.

Vai oliko se sittenkin porkkanamuffini. Muffinsit ovat nyt sitten muffineja, sanoo kielitoimisto.

Edellinen porkkanaleivoksen tapaaminen oli keskiviikkona, tentinjälkiahdistuksessa. niin kuin se syöminen mitään auttaisi, alkukantaista!

Porkkanaleivoksen, tämänpäiväisen täydellisen hinta 1,20€. Opiskelijakortista ei ole täällä iloa kuin lounaalla.

Pirkko

Kirjallisuusterapia

Kevät 2009

 kuva flickr