nerikomi keramiikkavaasi, Jesse esittelee

 Nerikomi on alunperin japanilainen keramiikkatekniikka. Kiteytettynä tekniikka yhdistelee erivärisiä savia, joista saadaan aikaan marmorimaisia tai tarkkarajaisia kuvioita. Kuvio ulottuu seinämän läpi, joten esimerkiksi vaasi on tälle tekniikalle oikein hyvä koekappale.

Kuvasin nerikomi -työtäni eri työvaiheissa, ja laitan tähän hiukan kuvakertomusta prosessista. Tämä on ensimmäinen nerikomi -kokeiluni, ja ensimmäinen viimeistelyä kaipaava teos, joten hiukan epämukavuusalueelle astun.

 

Musta savi, eli ensimmäinen materiaali. Savi on kostean froteen sisällä kostumassa, tekniikalle on eduksi pehmeät savet.

Materiaali numero 2, tavallinen vaalea savi. Tätäkin notkistin kaulitsemalla kostean froteen kanssa.

Samaan vahvuuteen kaulitut savilevyt kootaan päällekkäin ja taas kaulitaan.

Savilevyistä on leikattu suikaleita, jotka asetellaan pystyyn ja taas kaulitaan.
Tämän työvaiheen vuoksi savien pitää olla yhtä pehmeitä, jotta tarttuvat hyvin toisiinsa kiinni.

Tässä levy on jo puolitettu ja vaasi koottu, pohjan kiinnitys on seuraava työvaihe.
Vaasin ulkoasu on suttuinen, koska musta savi on niin värjäävää.

Seuraava kuvakulma

Pieni kokeilu pinnan puhdistuksesta

Vasemmassa reunassa näkyy kipollinen lietettä, jolla pohjan kiinnitin.
Oikeassa yläkulmassa on seena, jolla puhdistan vaasin pinnat, kun se on kuivunut.

Rapsuttelut valmiina. Oli yllättävän koukuttavaa hommaa tämän vaasin viimeistely.

Yksityiskohta. Vaasi on valmis.

Puoliskot ovat keskenään erilaiset.

 Ja sitten pääsee Jesse esittelemään.

Vaasi ja mä, mä ja vaasi. Vaasin vaaleat osat ovat lasituksen jälkeen luonnonvaaleat.
Mun punaisuutta vaalentaa hopeatäplät.

Me sovitaan hyvin yhteen, eiks vaan?

Nöyrimmät kiitokseni ja muiskut!

Kippis ja kulaus. Vaasin koko on oikein hyvä ja muoto kaunis puikulapää soikea.

keramiikan kesäkurssin tuotoksia

Yllä takarivissä rouheasta ruskeasta savesta nipistelytekniikalla tehdyt pikkuiset kipot ja ruukut. Nämä on mun varsinaisia terapiatöitä,  tässä on materiaali niin lähellä että siihen sulautuu sormineen. Eturivin pari kippoa on makkaratekniikalla pyöräytettyjä. Tässä kuvassa kipot ovat jonossa raakapolttoon samalla kun kuivuvat.

Alla vasemmalla on käytössä antrasiitinvärinen hienoinen savi, johon on raaputettu viivoja joissa engobe. Oikealla isompi ruukku on tavallista vaaleaa kivitavaraa, jossa on pinnalla koko alueella engobe, jota olen raaputtanut ja siten saven oma väri pilkistää alta. Nämä ovat edelleen möhköruukkuja, joissa haluan nähdä vielä valmiinakin sormen- ja työstönjäljet.

 Yllä edellisen kuvan oikeanpuoleinen ruukku valmiina. Pinnassa mattavalkoinen lasite, joka muuntaa mustan engobepinnan harmaaksi. Tykkään tosi paljon noista pinnan erilaisista jäljistä. Sen verran rouhea on ruukun ulkoasu, että puutarhaan pääsee.

Alla ekan kuvan eturivin suuremmat, makkaratekniikalla tehdyt ruukut valmiina. Lasitteena mattapintainen vihreäpilkullinen, saven rouheudesta nousee vielä lisäpotkua.

 Yllä antrasiittisavesta makkaratekniikalla tehdyt ruukut. Lasitteen kanssa tuli paniikki, kun suunnitelmani ei toiminut ja hätäratkaisuna lasitin nämä samalla vihreäpilkullisella, kuin edellisen kuvan ruukut. Engobet ei juurikaan enää näy, mutta nuo valumat ovat mielestäni hurmaavat. Kuva kertoo hyvin sen, miten erilaiselta lopputulos näyttää eri savilla, vaikka lasite on sama.

Alla jokaisen virkkaajan must esine, virkkuukoukkupurnukka. Möhkömallisto sopii tähän, kiva vastakohta kiiltävien koukunpäiden kanssa.

 Nämä ristittiin kurssilla avokadokupeiksi, joihin on laitettava puolikas avokadoa, puristettua sitruunaa, mustapippuria, tilliä ja katkarapuja. Vai meniköhän se open tarjoiluehdotus nyt oikein. Avokadot kun ovat olleet esilla epäekoloogisuutensa vuoksi, voisin vaihtoehtoisesti tarjoilla näistä myös pähkinöitä, marjoja, naksuja, lisukkeita....

Virkkuukoukkupurnukka ja avokadokupit on lasitettu kahteen kertaan mattamustalla lasitteella. Täydellinen pinta mielestäni.

Keramiikkakurssi kesti kokonaisen viikon täydet työpäivät, sekä lasitus ja töiden nouto ja ihailukerrat. Aivan huippua oli käyttää tähän viikko vanhoja vuosilomia, sai paneutua täysillä keramiikan maailmaan. Kokeilin myös dreijausta, huonolla tuloksella. Ehkä joskus uudestaan, paremmalla kropan kunnolla. Tein myös yllättävän aluevaltauksen totaalisesti pois möhköilystä, sen tuotoksen esittelen seuraavassa postauksessa.

maaliskuu

Ja sen insta-suosikit. 

*Kissa- suosikki
Leenan Ipana, pieni kummikissamme Tintti, joka nimiäisjuhlissa ja ekassa terassiulkoilussa saimme olla mukana. 

 
*Kirjaelämys
Maaliskuussa luin monta hyvää kirjaa: Alan Bradley: Piiraan maku makea, Kristina Ohlsson: Lasilapset,  Gaël Faye: Pienen pieni maa, Shari Lapena: Vieras talossa, Clare Macintosh: Minä näen sinut, Pirkko Soininen: Ellen ja Fiona Barton: Leski. 
 
*Kädentaidot  Galadriel-peiton virkkaaminen jatkui. Keramiikkaa valmistui lisää ja tässä alla lupaamiani kuvia mun työhuoneesta. 

Ensimmäisenä pari ruukkua, joihin teen vielä makrameeamppelit. Kukat ovat kotoisin Turun kasvitieteellisestä, vasemmalla Intiankarvajuoru ja oikealla Viherpantteriköynnös. Kyllä, nimet vaikuttivat ostopäätöksiin.

 Sitten pikkuruukut, joita on tosin tullut vielä kuvan ottamisen jälkeen pari lisää. Näissä olen käyttänyt erilaisia savia ja lasitteita. Suurin osa ruukuista tehty nipistely -tekniikalla, se on mun lemppari koska pääsen saven kanssa niin liki.

Työkavereilta saatu aloe ja ruukku, tuon pienen pähkinäkulhon olen tehnyt itse.

 Surkea yleiskuva työpisteestä, mutta vähän ruukkujen koot ehkä hahmottuvat. Huone on menossa maalaukseen ja kesällä tehdään ikkunaremontti. Tämä rakennus on suojelukohde, joten harkintaa ja suunnittelua remontti vaatii.

 Työkaverini Maire ei paljon häiriköi. Olemme yleensä samaa mieltä.

Tässä virkkaamani Kukkapelto -matto Taitoshopin tarvikepaketista. Mä niin tykkään tästä. Muutenkin mulle on hyvin tärkeää,  että työhuoneeni on viihtyisä ja mun oloinen. Aika paljon siellä työpaikalla aikaa vietän, vaikka teen välillä etätöitä.

 Tässä vielä Kartano, jossa työhuoneeni sijaitsee <3

 *Arkielämys
Akka-ystävien kanssa luontoretki, iltapala ja saunottelut. Ihanuutta.

*Puutarhassa
Lunta, lunta ja lunta.  Lisää lunta.


*Matka
Miniristeily katkaisi arjen. Söimme hyvin, shoppailimme vähän ja rentouduimme jäiden kilkutuksessa. Husbendin kanssa kaksin tietysti taas.

keramiikkaruukkuja

Tämän olohuonesarjaksi nimeämäni keramiikkaprojektin aloitin jo syksyllä ja nyt on kolme ruukkua valmiina. Ideani oli tehdä samalla kuvioinnilla eri värisiä, eri kokoisia ja eri mallisia ruukkuja, joiden pinnat voisivat vaihdella kiiltävästä mattaan. Näitä kolmea ensimmäistä kun katsoo, niin paljastuu, miten hienovaraisia voi nämä vaihtelut olla.

Koittakaa kestää, Jessen ja mun kukat on kovia kärsineitä, yhdessä kun niitä hoidetaan.

Ensimmäisessä ruukussa olen käyttänyt vaaleaa, ihan perus savea ja mustaa lasitetta.

Toinen ruukkua on myös vaaleasta savesta, mutta pinnassa on ensin musta engobe ja sitten kirkas lasite. Valokuva on tälle ruukulle armoton, kaikki epätasaisuudet näkyvät vähän turhankin selvästi. Mutta koska ruukku majailee lattialla, näkymä tasoittuu.

Kolmas ruukku on mustaa savea ja pinnassa hentoinen musta lasite.

Kaikkien ruukkujen muotoilu on hyvin luonnollinen, tykkään esim. että ruukkujen reunat aaltoilevat.

Seuraavaksi ruukkusarjaan on suunnitteilla värikkäämpää, katsotaan sitten miten asiat etenevät, ja mihin väreihin lähden.

minigarden

Viimekevään keramikkakurssille kun ilmoittauduin, oli ensimmäinen idea tehdä puutarhaan minigarden ja löysinkin siihen vinkkiä Pinterestistä. Jotenkin vaan kävi niin, että en kevään, enkä kesäkurssinkaan aikana minigardenia toteuttanut. Nyt, kun syyskauden kurssi alkoi, pidin suunnitelmasta tiukasti kiinni ja toteutin sen ihan ekana. Vuodenajasta johtuen, esittelen nyt minigardenin ilman kasveja sun muita elementtejä.

Savena käytin ruskeaa, rouheaa savea ja lasitteina matta tummanruskeaa osin poispyyhittynä, sekä sammaleenvihreää, jota on reunassa ja ulkopuolen kasveissa.

 

 Talot vielä leijailevat, koska kaikki sisällys puuttuu. Ainakin soraa haluan pihaan runsaasti ja jokusen kiven.

 Tämän jälkeen alkoi mieleni kovasti tehdä zenpuutarhaa, jossa olisi hienoa hiekkaa haravoitavaksi. Olen vuosikausia etsinyt mieluistani.  Sitä ei voisi kotiin sijoittaa, mutta ehkä työpöydän kulmalle?

makramé- nauhat keramiikka-amppeleihin

Tein kesän keramiikkakurssilla kolme suurehkoa amppelia meidän sivuterassille. Nyt vihdoin sain myös kiinnitykset kuntoon, kun ystävien kanssa pidimme makramé- illan. 

Tai oikeastaan sen illan aikana en tajunnut ohjeista mitään, mutta onneksi sen jälkeen työvaiheet avautuivat ja niimpä amppelit pääsivät killumaan terassin katoksen alle.

Ruukut tosiaan omaa tuotantoa, samoin nuo keramiikkapallot, jotka koristavat makraméta. Yksinkertaiset näistä tuli, mutta tykkään oikein paljon. 

Kummallista, kun taas alkaa olla niin pimeää, että kuvien suttuisuus ihan yllättää.

Muoks, lisätty kännykkäkuva paremmalta syysauringolta.

kesäkurssin keramiikkaa

Kesäkuun alussa oli reilun viikon mittainen keramiikan kesäkurssi, jonka tuotoksia esittelen nyt tässä. Ekana päivänä sain tehtyä kaksi isoa mustaa ruukkua, jotka ovat aikaisemman möhkösarjani jatketta muodoiltaan ja pinnoiltaan.

 Vaaleasta savesta tein pelargoneille nimikyltit, tässä pintaa tummensin engobella ja tekstit kirjoitin keraamisella kynällä. Nyt on pelargonien pysyttävä hengissä myös talven yli! Päivin aarre on  kääpiö balsamipihta, jonka kasvua ystäväni saa seurata meidän puutarhassa.

 Keramiikkapalloille on monta käyttökohdetta, yhden kerron tämän postauksen lopulla.

 Möhkösarjan tähän asti viimeinen jäsen, autokatosta koristava seinäamppeli.

 Ja sitten pelargonkylttejä työssään. Ekan kuvan "Marja" ja First Yellow ovat kiepsahtaneet päikseen.

 Tässä sekä pelargonien möhköruukut, että nimikyltit. Kuva noin kuukauden takaa.

 Keramiikan kesäkurssin päätyöni oli amppelit, jotka tulevat aikoinaan (ensi suvena) terassille. Tein näitä kolme kappaletta, amppeleihin tulee vielä makramenarut, joihin somisteeksi keramiikkapalloja. Ihan helppo kuvitella tähän riviin kolme komeaa mustaa amppelia, eikös vaan.

 Autuaammille hiirestysmaille poistuneille lemmikeille tein muistokyltit, ne pääsevät esille puutarhaan kunhan Upper East -alue kunnostetaan.

Seuraava kurssi on jo syksylle buukattu, innostuin keramiikanteosta sen verran tosissani.