runo kissasta

lauantai 13. lokakuuta 2012

Kerronko kissasta - hän on Hiipijä Kuutamolla.
On takkinsa nukkainen ja tiikerinjuovikas.
Hän nukkuu päivät, yöt kaiket kulkee.
nukkuu ja luuraa ja kulkee, kas katolle mennä julkee,
päivisin mietteliäs ja öisin toimekas,
toki taitava kissa, Kiipijä Kuutamolla.

Ja kun päivä on päättänyt melunsa ja pakannut lelunsa
ja muut ovat sängyssä jo ja vetävät hirsiä,
ei Kissan päivä ole vielä alkanutkaan.
Hän hiipii ullakolle,  käy vaanimaan mutkaan
- paha kyllä hän pitää hiirijahdista -
ja sitten hän opettaa hiiriä musisoimaan
ja neulalla neulomaan ja tatuoimaan:
Nyt veisataan virsiä! Eikä pudota tahdista!
Tai: Nyt pannaan pillit pussiin ja viulut soimaan!

Kerronpa kissasta - Hän on Kiipijä Kuutamolla -
rakastaa päivän läikkää ja kuutamon salaisuutta,
jolloin kaikki on kummallista ja uutta,
istuu matolla tai hatulla tai uunin pellillä,
elää lihavaliolla, ei sillillä eikä vellillä
ja hiiristä näkee unta ja himoissaan huokaa.
Ja kun päivä on päättänyt melunsa ja sullonut lelunsa,
kissa alkaa vasta ja teroittaa viisi aistia:
Huomenta hiiret, on aika maistaa jo paistia.

No tulehan hiiri, tai edes vihellä!
Tänä yönä kokeilenkin uutta hauskaa ruokaa.
Joka päivä en viitsi paistaa grillillä,
nyt haluan hiiripiiirasta, hiirivuokaa
ja hienoa hiirenhäntäkeittoa.
Mutta mitään en saa, jos en hiirtä ensin peittoa.

Olen kertonut kissasta, hän on Hiipijä Kuutamolla.
Hän on syönyt hiiriherkkunsa tai vain nähnyt unta
siiitä miten tanssi ja soitti koko hiirivaltakunta.
Nyt makaa hän ikkunalaudalla, siinä on lokoisa olla.
Hän miettii ja kehrää rukillaan angoralankaa.
Jos se joskus valmistuu, se kirjanmerkiksi pankaa.

Eeva-Liisa Manner: Kamala kissa ja Katinperän lorut



Koska meillä hiirijutut jäävät pääasiassa unelmointitasolle, omistan tämän postauksen Kissojen Kissalle, Hiirten kauhulle Myrskylle, jonka Kissanpäiviä sijaiskodissa saamme ilolla täällä blogistaniassa seurata.

22 kommenttia:

  1. Ennen kuulematon runo jäi miettimään sen merkitystä?

    Viikonloppua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja kertoo sisältävänsä "epäkohteliaita runoja ja parodioita", ei siis ihan perussatukirja :)

      Poista
  2. Kai kissan elämä on oikeasti tarkoitettu tuon runon kaltaiseksi, saalistajahan kissa on. Monilla kissoilla elämä on kuitenkin paljon helpompaa ja saalistus jää unelmointitasolle. Tuskin se kuitenkaan kissaa haittaa, meidänkin Vilma eli yli 18 vuotta ja näytti ihan tyytyväiseltä vaikka päivät ja yöt olivat oikein lokoisat ja kupissa ruokaa aina. Vain kerran hän sai linnun ja tuli sitä näyttämään. Ilmeisesti aikoi kertoa jotakin ja aukaisi suunsa ja lintu lähti lentoon. Hiukan oli kissa nolona.
    Sijaiskodin kissa näyttää saalistajalta, painaa muuten yhtä paljon kun meidän Vilma parhaimmillaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä metsästää vain Nipsu, hänkin ulkoiluhäkissä. Tänä sysynä on saatu yksi päästäinen ;) Béla toi kerran kastemadon mulle ;)

      Poista
  3. Voi sentään. Kyllä täällä ollaan otettuja. Tuhannet kiitokset♥

    VastaaPoista
  4. Myrsky-kissa onkin oikea Hiirien Kauhu ja Metsästäjä samoissa rikoissa eikus nahoissa.

    VastaaPoista
  5. Enpä ollutkaan tuota Mannerin runoa kuullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko tuo kirja on mullekin hyvin outoja, tämä taitaa olla ainut, jonka olen aiemminkin kuullut.

      Poista
  6. Hyvähyvä, metsästäjät ja metsästyksestä haaveilevat. Ovatpa teidän mussukat niin anti-metsästäjän näköisiä tuossa, että aivan hymy nousi huulille. "Hei kuulkaa ME ei laiteta TIKKUA ristiin minkään hiiren perään. Meidän mamma antaa meille hyvää ruokaa. Kiitos."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ollaan ja köllötellään pääosin. Onneksi on myös Myrskyjä ;)

      Poista
  7. Ihana runo ja sopii Myrskylle erinomaisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli heti Myrsky mieleen, kun sen luin :)

      Poista
  8. Hauska runo!
    Meidän kissat tuovat usein hiiriä ja myyriä näytille portaille ja joskus sisällekin pääsevät livahtamaan!
    Me oltiin Oskarin kuoleman jälkeen vajaa vuosi ilman kissaa ja sen kyllä huomasi. Hiiret rapistivat siellä sun täällä, mutta eipä ole enää kuulunut kun Ellu ja Siiri asuvat meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on todellista kissanelämää :) Hyvä, Ellu ja Siiri!

      Poista