keramiikan kesäkurssin tuotoksia

lauantai 16. kesäkuuta 2018


Yllä takarivissä rouheasta ruskeasta savesta nipistelytekniikalla tehdyt pikkuiset kipot ja ruukut. Nämä on mun varsinaisia terapiatöitä,  tässä on materiaali niin lähellä että siihen sulautuu sormineen. Eturivin pari kippoa on makkaratekniikalla pyöräytettyjä. Tässä kuvassa kipot ovat jonossa raakapolttoon samalla kun kuivuvat.

Alla vasemmalla on käytössä antrasiitinvärinen hienoinen savi, johon on raaputettu viivoja joissa engobe. Oikealla isompi ruukku on tavallista vaaleaa kivitavaraa, jossa on pinnalla koko alueella engobe, jota olen raaputtanut ja siten saven oma väri pilkistää alta. Nämä ovat edelleen möhköruukkuja, joissa haluan nähdä vielä valmiinakin sormen- ja työstönjäljet.



 Yllä edellisen kuvan oikeanpuoleinen ruukku valmiina. Pinnassa mattavalkoinen lasite, joka muuntaa mustan engobepinnan harmaaksi. Tykkään tosi paljon noista pinnan erilaisista jäljistä. Sen verran rouhea on ruukun ulkoasu, että puutarhaan pääsee.

Alla ekan kuvan eturivin suuremmat, makkaratekniikalla tehdyt ruukut valmiina. Lasitteena mattapintainen vihreäpilkullinen, saven rouheudesta nousee vielä lisäpotkua.



 Yllä antrasiittisavesta makkaratekniikalla tehdyt ruukut. Lasitteen kanssa tuli paniikki, kun suunnitelmani ei toiminut ja hätäratkaisuna lasitin nämä samalla vihreäpilkullisella, kuin edellisen kuvan ruukut. Engobet ei juurikaan enää näy, mutta nuo valumat ovat mielestäni hurmaavat. Kuva kertoo hyvin sen, miten erilaiselta lopputulos näyttää eri savilla, vaikka lasite on sama.

Alla jokaisen virkkaajan must esine, virkkuukoukkupurnukka. Möhkömallisto sopii tähän, kiva vastakohta kiiltävien koukunpäiden kanssa.



 Nämä ristittiin kurssilla avokadokupeiksi, joihin on laitettava puolikas avokadoa, puristettua sitruunaa, mustapippuria, tilliä ja katkarapuja. Vai meniköhän se open tarjoiluehdotus nyt oikein. Avokadot kun ovat olleet esilla epäekoloogisuutensa vuoksi, voisin vaihtoehtoisesti tarjoilla näistä myös pähkinöitä, marjoja, naksuja, lisukkeita....

Virkkuukoukkupurnukka ja avokadokupit on lasitettu kahteen kertaan mattamustalla lasitteella. Täydellinen pinta mielestäni.


Keramiikkakurssi kesti kokonaisen viikon täydet työpäivät, sekä lasitus ja töiden nouto ja ihailukerrat. Aivan huippua oli käyttää tähän viikko vanhoja vuosilomia, sai paneutua täysillä keramiikan maailmaan. Kokeilin myös dreijausta, huonolla tuloksella. Ehkä joskus uudestaan, paremmalla kropan kunnolla. Tein myös yllättävän aluevaltauksen totaalisesti pois möhköilystä, sen tuotoksen esittelen seuraavassa postauksessa.

18 kommenttia:

  1. Nyt on kyllä pakko kommentoida kun löytyi niin kiva blogi! Sinulla ja minulla on ikäeroa ilmeisesti yli 20 v., mutta kiinnostuksen kohteet näyttäisivät olevan tasan samat. :) Luova käsillä tekeminen, kissat ja puutarha. Minulla on 2 itämaista pitkäkarvaa ja rakenteilla pieni townhouse-piha, joten samaistuttavaa jutuistasi löytyy, kiva juttu ja kiitos blogista! Niin, satun vielä asumaan Treen naapurikunnassa. ;) Jatkan siis iloisena blogisi lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tervetuloa blogiini 😘

      Ompas tosiaan paljon yhteistä intressiä. Kiva kun löysit tänne!

      Poista
  2. Ihania ruukkuja kätesi ovat saaneet aikaan....🙂

    VastaaPoista
  3. Wow, onpas ihastuttavia ruukkuja! Lasitteilla saa kivannäköistä pintaa aikaiseksi. :) Oikein ihanaa kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Laitteilla saa ja sitten kurssilla on käytössä upeat entiset, ope kun itse keraamikko niin hän tekee ne meille itse.

      Poista
  4. Kauniita kaikki! Tykkään rouheudesta ja siitä, että jokainen on omanlaisensa.
    Joku vuosi sitten kävin työväenopiston kudontapisteessä kutomassa mattoja ja poppanoita. Oli huomattavasti mukavampaa kutoa viikon ajan putkeen, kuin yhtenä iltana viikossa. Siinä ehti suunnitella, saada valmista ja oppia uusia asioita sekä jutella muiden kanssa. Sama pätee varmasti myös keramiikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between kiitos ❤
      Tää oli nyt toinen kesäkurssini ja kokemukset juuri samat. Lisäksi työtilan saa jättää siivoamatta seuraavaa päivää varten. Ainoa miinus on kroppani, jolle viikon työstäminen on liikaa. Mutta selvisin taas.

      Poista
    2. Totta tuo työtilan silleen jättäminen. Muutenkin lyhyestä työskentelyajasta lohkeaa iso osa tavaroiden siivoamiseen. Viikon työskentely putkeen tuntuu taatusti kropassa, vaan on sen jälkeen jotenkin voittajafiilis.

      Poista
    3. Mulla oli jo valmiiksi kroppa huonona, niin eipä siellä parantunut. Mutta ei pahentunutkaan, vaikka varsinkin dreijauskokeilua rajoitti. Viikon intensiivikurssi on kesän kohokohtia.

      Poista
  5. Tykkään kipoistasi. Ovat niin rouheita.

    VastaaPoista
  6. Onpa kauniita keramiikkatöitä.
    Olet taitava,
    Kyllä näitä kannattaa näytellä.

    VastaaPoista
  7. Voisihan noista tarjoilla parapähkinöitä? Ne ovat ekologisia siinä mielessä, että vaativat terveen sademetsän pohjan kasvaakseen! Ja hyviä maultaan myös.

    Mutta kauniita kuppeja! Nuo "raitaiset" erittäinkin ja vihertävä sopii prikulleen tuon kasvin kanssa! Näitä kyllä tosiaan kelpaa esitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parapähkinät sopii kyllä. Monella tapaa. Meillä on tapana natustella iltaisin pikkukipolliset pähkinöitä tai manteleita.

      Raidat on kyllä onnistuneet ja tavoite oli aloelle tehdä ruukku, joten sekin onnistui. Nämä lähtevät eteenpäin rakkaalle.

      Poista