arkihaaste 4/5

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014


 Aamuinen poikajono ikkunalaudalla hellyytti.


Työmatkan kukkaihmeitä.
 

Töistä suoraan ammattiosaston kevätkokoukseen. 
Me hallituksen jäsenet kokoonnuimme etukäteen muistelemaan ystäväämme ja ao:n sihteeriä, joka  kuoli pääsiäisenä. Kun alle nelikymppinen terve kolmen lapsen äiti yllättäen sairaskohtaukseen menehtyy, se herättää monenlaista tunnetta. Oli hyvä yhdessä jakaa surua.
 

 Kotiin ajaessa aurinko jo laski.
 

17 kommenttia:

  1. Pois menot tuntuvat aina pahoilta, mutta nuoren ihmisen kohdalla vielä pahemmalta... eikä sitä pysty edes ymmärtämään ♡

    VastaaPoista
  2. Voi noita poikia :) - ihan sen näköisiä, että menes nyt niin saadaan jatkaa unia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kun on päiväsaikaan kotosalla pojat on myös sen näköset, että mitäs täällä häiritset ;)

      Poista
  3. Oi voi. Elämä on kummallista.
    Poikajonot sen sijaan IHANIA♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tätä ymmärrä. Mutta kissajonot on onneksi helppoja ymmärtää :)

      Poista
  4. Surullinen tapaus. Voi lapsiparat.

    VastaaPoista
  5. Ei ole reilua tämä elämä:(
    Mutta hellyyttävä poikajono varmasti ilahdutti, minuakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan.
      Elämä jatkuu kuitenkin meillä muilla ja poikajonot ilahduttaa.

      Poista
  6. Poikien jonomuodostelma. Heh. Ihastuttavaa.

    VastaaPoista
  7. Eipä sitä ymmärrä pieni ihminen, että miksi...Maailmassa jatkuu vaan hyörinä niinkuin ennenkin. Muuten ihan kivat arkikuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin me ollaan pikkuisia hiukkasia täällä vain. Mutta onnihan se on, että maailma jatkaa hyörinäänsä.

      Poista
  8. Sun kisulit on kyllä maailmankaikkeuden persoonallisimpia;)

    VastaaPoista