muistoja

torstai 18. helmikuuta 2016

Lapsuuskotiani tyhjennellään hiljakseen ja siivoilujen keskellä osuu silmiin vanhoja muistoja. 

Tässä veljeni tekemä kisu, varsin liikkis pikkuinen. Uskoisin, että tällä on ikää yli 50 vuotta, koska veljeni kuoli 7 vuotta sitten viiskymppisenä.



 Nämä alemmat piirustukset ovat Pojan käsialaa ja kuvatekstit kertovat, mitä tapahtuu.



Tässä on nukkukampa, jolla pappa nukutti Poikaani pari vuosikymmentä sitten.
Isäni hautajaisten jälkeen Poika etsi tätä kuumeisesti, onneksi nyt sattumalta löysin.



   
Viimeisenä isäni ruokapöydän tuoli. Meillä on saman sarjan muitakin tuoleja, mutta ei näin maalattuna. Tämä pääsi eteiseen, uusi istuinpäällinen on vanhasta nahkatakistani. Tuolissa on 60 vuoden kulumisen jälkiä muistona.

30 kommenttia:

  1. Ihania, hyväntuulisia piirustuksia. Aarteita. Sain hyvät naurut noista pojan papan hilpeistä seikkailuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarteet säilyvät nyt kuvina. Nuo tekstit saavat mut aina hyvälle tuulelle.

      Poista
  2. Herttainen kissi ja suloiset piirustukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi on ilmeisesti jossain kerhossa tehty. Poikani on aina ollut tuottelias piirtäjä.

      Poista
  3. Ihania piirustuksia!
    Mukavaa, että muistoja on säilynyt, nykyään heitetään niin herkästi kaikki vaan roskiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköisessä muodossa nämä muistot jäävät elämään. On sen verran paperit pölyisiä. Mutta talteen.

      Poista
  4. Oi mitä muistoja! Äitini on heittänyt paljon pois, mutta onneksi hän isän kuoleman jälkeen tajusi antaa minulle isänäitini aikanaan saamat kortit ja myös isän kirjat. Olen itse säästänyt lapsia varten vaikka mitä. Mm. kummankin lapsuuden sängyt pinnasängyn jälkeen: Toisella päästävedettävä ja toisella sivustavedettävä. Onneksi on vielä varastotilaa, sillä heillä ei niille nyt tarvetta, mutta arvostavat ja tietävät.

    Nuo ovat korvaamattomia aarteita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, sulla on oikein mahtimuistot. Mulla on Pojalle laatokpllinen vaatteita ja leluja,sekä toinen laatikko piirustuksia. Ja tietysti vauvakirja.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Sarjassa olisi vielä sunkin taidetta! Nukkukammalla kammataan, kunnes kohde torkahtaa ;)

      Poista
  6. Kissa on liikuttava. Muistot tarrautuu tavaroihin kyllä aika tiukkaan..

    VastaaPoista
  7. Tietyt tavarat hellii sielua ja yllättävän paljon niihin on tunnesiteitä.
    Tuolista tuli todella upean näköinen !

    VastaaPoista
  8. Lempeitä muistoja ja niistä pitää iloita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Onneksi muistoissa on hyvät hetket.

      Poista
  9. Voi kuinka liikuttavia dokumentteja ja muistoja. Ihanaa, että nukkukampakin löytyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkukampaa hain minäkin jo pari kertaa, onneksi lopulta onnistui.

      Poista
  10. Ihania muistoja. Omat vanhempani ovat siivonneet muutoissaan kaikki muistot roskiin. Minä olen säilyttänyt meidän lasten piirustuksia ja askarteluja ja niitä on kiva silloin tällöin katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih olisin kyllä tyytynyt vähän vähempäänkin tavaramäärään, kuin mitä nyt on edessä....

      Poista
  11. Ihania muistoja. Se on jännä, miten ne rakkaimmat esineet ovat usein sellaisia, jotka eivät sinänsä ole niin arvokkaita, mutta niihin liittyy jotain niin tärkeää. En muista isäni isästä muuta, kuin että hän tarjosi aina leijonakarkkeja peltirasiasta. En edes tykännyt karkeista, mutta se oli aina tärkeää, että vaari niitä tarjosi. Peltirasia on itselläni tallessa ja näin muistuttaa aina hänestä...

    VastaaPoista
  12. Koskettava postaus <3 Muistot ovat tärkeä osa surutyössä ja tulevaisuuden rakentamisessa. Omaan 'Lataamooni' olen kerännyt rakkaimpieni muistoesineitä. Toisinaan kutsun kasvihuonettani menneisyyden huoneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhaan on kiva koota muistoja,mä tykkään siellä vähän rähjäisemmistäkin. Lataamo onkin hauska idea ♡

      Poista
  13. Parhaat ja rakkaimmat muistot taitavat pääsääntöisesti olla jossain pienessä asiassa ja esineessä.
    Mahtavia nuo piirustukset. Pojan hymy tuossa lumiukko kuvassa kertoo kaiken :) Ihania muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat on kyllä todella osuvat. Hymyt on korvissa :)

      Poista