perjantai 30. lokakuuta 2015

mosaiikkilyhdyt

Suunnittelin nämä tuikkulyhdyt autokatokseen, mutta nyt vaikuttaa siltä että aiankin aluksi nämä jäävät sisälle. Paloina näissä kirkas ja eri mustan sävyissä vaikuttavat helmet. Varjo on oikein hauska pilkullinen. 



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Nipsu pinteessä

Nipsua ei nähty kiipeilyseinällä alkuaikoina ollenkaan, ja me jo luultiin ettei se uskalla. Parisen viikkoa sitten yllättäen huomasin, että Nipsu kiipeilee. Yhtenä päivänä osuin paikalle kameran kanssa, Nipsun huudon kutsumana.

MiaaawwW
Pääsiskö tästä kiipeämään pää alaspän?
Ritari Orava saapuu "pelastamaan".
Huomaa rento olemus
Jos tarraisin hampailla tästä tolpasta kiinni?




Oravainen keskittyy näyttämään hyvältä ;)

Pattitilanne
Helpompaa ilman neuvojaa ;)

 Ja sitten Nipsu laskeutui lepakkomaisesti roikkumaan hyllyn reunalta ja heilautti kroppansa notkeasti tolpalle. Pahus, kun ei ollut siinä kameraa hollilla.

Ilmojen viilennyttyä on kissojen catioelämä vaihtunut paljolti kiipeilyyn, kuten me ajattelimmekin.

lauantai 24. lokakuuta 2015

suru-uutinen

Leena ja pojat on monelle kissabloggareille tuttu kommentoinneista ja kissakahvilatapaamisista. 

 Perjantain surullinen viesti tuli Leenalta, hän oli aamulla löytänyt Kaapon menehtyneenä omalta sohvaltaan :( Levollisen näköisenä ikiuneen nukahtaneena. Kaikki oli edellispäivänä aivan hyvin ja eläinlääkäri oli pojan todennut hyväkuntoiseksi.  Surullinen mysteeri, joka meilläkin pysäytti koko illan. Tässä alla muutama kuva, jotka Leena lähetti.

Kaapon tyypillinen nukkuma-asento <3

Siinä levätään sisko Aliyahin pojan Papun kanssa.



Mietin pitkään, minkä runon tähän liittäisin ja päädyin Pablo Nerudan Oodiin kissalle, joka on nimenomaan kunnianosoitus kissalle. Tämän omistan nyt tässä Kaapolle <3 





OODI KISSALLE

Eläimistä tuli
susia,
millä liikaa häntää, millä iso
murheellinen pää.
Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua,
kävivät maisemaan taloksi,
saivat täpliä, somistuivat,
joku lensi.
Kissa,
kissa yksin
ilmaantui valmiina
ja ylpeänä:
se oli heti syntyjään täydellinen,
kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi.

Ihminen haluaisi olla kala tai lintu,
käärme saisi mielellään siivet,
koira on pelkkä vikaan mennyt leijona,
insinööri soisi olevansa runoilija,
kärpänen kokee lentää kuin pääskynen,
runoilija yrittää matkia kärpästä,
mutta kissa
haluaa olla vain kissa
ja yhtä kissaa se on
hännästä viiksiin,
harmaasta aavistuksesta elävään hiireen,
yön pimeydestä kultaisiin silmiin.

Ei ole sen veroista
ykseyttä,
ei kuu eikä kukka
ole rakennettu
niin hyvin:
se on niin yksi kappale
kuin aurinko tai topaasi
ja sen joustava ääriviiva
on siro ja luja
kuin laivan keula.
Sen keltaisista silmistä
jää yksi ainut
viiru
johon lentävät yön kolikot.

Oi pikkuinen
keisari ilman keisarikuntaa,
isänmaaton valloittaja,
salongin pieni tiikeri,
eroottisten taivaskattojen
lemmensulttaani,
sinä komennat myrskyssä
rakkauden tuulta
kun liikut
ja painat
maata vasten
neljä herkkää jalkaa,
nuuhkit,
epäilet kaikkea
mitä maa kantaa päällään,
sillä kaikki on saastaista
kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas
peto, yön röyhkeä
käpälänjälki,
laiska, jäntevä
ja etäinen,
syöverinsyvä kolli,
asumusten
salainen poliisi,
jonkin
kadonneen sametin
tunnusmerkki,
varmaankaan
et ole lajina
arvoitus,
kaiketi et ole mysteerio,
kaikki sinut tuntevat; kuulut
ihan tavallisimpaan talonväkeen,
kaiketi kaikki luulevat niin,
kaikki luulevat olevansa
kissansa isäntiä,
omistajia, kissan
enoja, kavereita,
virkaveljiä,
oppilaita tai ystäviä.


Minä en.
Minä luulen toisin.
Minä en tunne kissaa. 
Minulle on tuttua monenmoinen, elämä
ja sen arkipelaagi,
meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede,
naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,
pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,
sen silmissä on kultaiset numerot.

(Pablo Neruda – Andien Mainingit)


 Oodin myötä lähetämme sukulaisillemme (me ollaan sukua Gebsun kautta) paljon virtuaalihaleja ja Papulle rapsutuksia <3

torstai 22. lokakuuta 2015

puutarhaan ja catioon on tullut syys

Sedum mikälie syysasussa

Syyskimikin huikeat kukinnot

Hollywood boulevardin lokakuu on lohduton

Kukkasängyssä vielä tiukukärhä kukkii, mitä lehtien lomasta näkyy

Sedum Husbendin kaima kirjavine lehtineen

Béla ja Nipsu, Geekin nurkassa pilkottaa

Vielä tarkenee ulkoilla

Nipsu ja hassu kurkistus

Linnuille säksätetään
Tälläistä meillä tällä viikolla. Loput kukkasipulit on laitettu maahan ja sato korjattu.


tiistai 20. lokakuuta 2015

uusi koiraystävä


 Tämä suloisuus on ystäväni 7 viikon vanha Emma, kultainen noutaja.
Emma on ollut kodissa vasta muutaman päivän, minä onnellinen jo pääsin tapaamiselle.
Lähdimme yhdessä kävelylle pikkumetsään.



Ja siellä kivellä päivysti perheen toinen söpöinen, Ninni -kissa.
Ninni lähti mukaamme kävelylle.


Vähän täytyi pitää hajurakoa vielä uuteen perheenjäseneen.
Ninni maastoutuu hyvin ruskaan. Alakuvassa taustalla pällistelee meitä myös hevonen.


 Ninni on kotoisin samasta maatalosta kuin meidän Pyry,  huomaa että sukulaisuutta on.


Takaisin pikkuiseen nahkavatsaan, Emma on nyt sylkyssä.

 
  
Tulkaa nyt jo!


Emma on rauhallinen ja (tämän kissamamman mielestä) fiksu pentu, mutta kuitenkin kuvien onnistuminen on ihan tuuria, kun vauhtia riittää.



 Sisällepäästyä täytyy huilata.



Emma on tulossa meille ensivierailulle sunnuntaina, kun Akka-kolmikkomme jatkaa mosaiikkihommia. Saas nähdä, kuinka ehtoomme etenee ;)