Kasvihuoneen ja naapurin raja-aidan välissä on tunnelma jotakin aivan muuta, kuin mustien ja valkoisten tulppaanien puolella. Täällä esikot ovat antaneet kukintavuoroa särkyneelle sydämelle, alppikärhölle, lemmikille, sammalleimulle ja korallikeijunkukalle. Kaikki keskenään suloisessa sekamelskassa. Tykkään siitä, että pihassa on eri tunnelmaisia paikkoja, tämä on tälläinen romanttinen kokoelma.
Lehtokielo on kukkinut jo pitkään, unkarinsireenin nuput ovat vasta valmistautumassa.
"Joskus
on aika
olla hiljaa ja kasvaa.
Ei aina ole
sanojen aika.
Tai tekojen.
Joskus
on aika
istua ja odottaa
että sireeni kukkii
että tuoksu hiipii
sydämeen asti
ja alkaa kesä.
Hanna-Kaisa Hartala
Tulppaanikisan voittajat ovat jo kauneutensa antaneet...
Kuvat viime viikonlopulta.
Mukavan näköistä, pidän tuollaisesta rehevästä ja huolettoman (=luontevan) näköisestä. Minustakin on kiva, että puutarhasta löytyy erilaisia tunnelmia.
VastaaPoistaKiitos, tuo kohta on hyvin huoleton.
PoistaTuo on vähän kuin herttainen villi niitty tai luonnonlehto. Lehtokielot tuovat mieleen lapsuuden kalliokielot, niistä huokuu ihana tunnelma.
VastaaPoistaLehtokielo on mulle uusi tuttavuus, pelastin tuon viime kesänä taloyhtiön vanhasta kompostista kasvamasta.
PoistaYhden osan nurmikkoa olen jättänyt meillä ajamatta, siinä kasvaa ihania peitekasveja. Halusin niityn pihalle! (Ehkä sen yli täytyy kuitenkin klipolla jyrätä.) Minä himoitsen lemmikkejä, niitä ei täällä kasva.
VastaaPoistaHarvinaisen kauniin runon olet tälle päivälle löytänyt.
Mä tahtoisin kanssa niityn. Lemmikkejä kasvaa vaikka kuinka, kiskon niitä aina pois. Runon laittoi kaveri facebookkiin jokin aika sitten ja oli pakko napata talteen.
PoistaLuonnonmukaisessa sekamelskassa on aivan oma villi tunnelmansa.
VastaaPoistaTuo runo on aivan mahtava.
Kopioin sen itselleni muistiin heti =D
Runo oli mulle uusi tuttavuus ja tykkään myös kovasti.
PoistaMinä olen ihan diktaattori verrattuna tuohon "antaa kaikkien kukkien kukkia vaan" -tyyppiseen lempeään tyyliisiisi. Revin lemmpikkiäkin kottikäärryllisen pois joka kesä ja viime kesänä kun en pysynyt, niin nyt se on kaikkialla :(
VastaaPoistaNoh, ei tämä nyt ihan ole koko totuus näissä kuvissa. Tuo alue on taas hetken päästä jotain ihan muuta, sieltä tulee vaikka mitä. Lemmikit kiskon mäkin pois kukinnan jälkeen ja kyllähän se leviää silti, alussa taisi olla yksi pieni alku T.ltä tulleen taimen kainalossa.
PoistaLehtokielo on kaunis, omallakin hankintalistalla. Nähtävästi lemmikki kestää rajujakin toimenpiteitä, syksyllä se näyttää minusta ränsistyneeltä ja olen repinyt surutta pois. Silti sitä keväisin ilmestyy kiitettävästi.
VastaaPoistaOlen onnekas, kun ihan sattumalta tuon lehtokielon sain omakseni. Lemmikki on tosiaan kestävää, vaikka kukinnan jälkeen aina revin pois, se jaksaa keväällä taas ilmaantua ilahduttamaan.
PoistaMukava, kesäinen tunnelma kuvissa ja runossa. Lehtokielo on kaunis!
VastaaPoistaKiitos. Olen ihan samaa mieltä ;)
PoistaKaunis runo ja niin on puutarhasikin:) Runsautta, mutta herkkää sellaista. Niin pitääkin.
VastaaPoistaKiitos, Mustakissa.
PoistaKorallikeijunkukka...ihan uusi tuttavuus minulle. Minä ajattelen usein kukkien nimet konkreettisesti eli niin, että on siis keiju, joka on tehty koralleista jne.
VastaaPoistaHauska ajattelu. Täytyypä esitellä sinulle Korallikeijunkukka sitten kukkivanakin, kuvissa on näkyvillä vain muutama tumma lehti.
PoistaOnpa kaunista! Tuo lehtokielo on upea ja eteerinen, harva kasvi on niitä molempia yhtä aikaa...
VastaaPoistaKiitos. Mäkin tykkään siitä kovasti!
Poista