Reetu -kissan tarinaa

Reetu tuli meille Kissojen Katastrofiyhdistyksen kautta 9 kuukauden ikäisenä, jo kahteen kertaan huostaanotettuna. Reetu opasti alusta alkaen Pyry-pentua, miten kissan kuuluu olla. Meni melkoisen monta vuotta, kunnes Reetu alkoi meihin ihmisiin luottamaan. Ensin Poikaan ja sitten hiljakseen muihin.

Olen kuullut, että punaiset kissat ovat erityisen ihania ja Reetu täytti tunnusmerkit täysin.

 Seuraavan postauksen päätähtenä on Viuhti, joka alla kuvissa Reetun kanssa.

Ja Reetustakin tulee vielä lisää juttua...

Pyry -muistoja

Vuonna 2001 muutettiin Pojan kanssa vuokralta omaan asuntoon ja hetihän me haluttiin meille myös kissa! Ystäväni tiesi maatalon jossa kissanpentuja kävimme katsomassa, tosin näkemättä pentuja. Paljon muita kissoja näimme toki ja sovimme, että pennun otamme kunhan se kasvaa sopivaan ikään. En muista kuinka vanha Pyry oli, kun meille tuli, mutta aivan liian pieni.

 

Poika tuskin malttoi mennä nukkumaan, niin innoissaan hän omasta kissasta oli. Yöllä etsin pientä kisua tuloksetta, mietin kaikenmoista tragedioita ja miten sen Pojalle selittäisin. Aamulla kisu kuitenkin tuli jostain kolosta esille ja sanoi terhakkaasti miu.

 Ekalla rokotusreissulla selvisi, että Pyry onkin tyttö!
Se oli Poikani mielestä kauhea katastrofi, jota ei saanut kellekään kertoa.

Tässä kuvassa Pyry on näytelmissä, kotikissaluokassa tietysti. Hyvin kaunottaremme menestyikin. 

Häkissä näkyy myös hiukan Punaista, seuraava postaus kertoo lisää.....

Pyry maljassa näytelmän jälkeen kotona.

sienestystä

 

Sunnuntaina oli kauan odotettu sienestyspäivä. Kolmen Akan käsiparit synnyttivät kasasta mosaiikkia kärpässieniä ja tatteja. Yllä Gebsu puskee mamma valmiita sieniä. Alla kuvaa alkuvaiheesta. Etualalla sieneni joka on saanut styroksimuotin päälle ekat mosaiikit jalkaosaan.

 

 Gebsu vartioi askarteluamme.

Meikäläinen laittaa silikonilla hattuun punaiset pohjapalat ja valkoiset pilkut.

 Yllä ystäväni laittaa mosaiikkipaloja tatin jalkaan.
Alla sienet ja tatit on saumausta vailla valmiina.

 

Seuraavana päivänä sienisaalis on kuivunut ja voimme tehdä saumauksen. 

Gebsu luottaa, että Akat tästä hommasta vahtimatta selviävät. 

 Ja tässä söpöinen sienisaaliimme, viimesilausta vailla,  jokaiselle Akalle yksi kärpässieni ja tatti. Saumaukset on tehtynä, mutta siistimistä riittää seuraavalle päivälle. Ihan ylimmässä kuvassa näkyy, mikä sitä tattia koristaa. 

Projekti oli oikein mukava ja jatkosuunnitelmia on jo tehty. Mukavinta oli yhdessätekeminen:)

poliisikissa Aamu

Sain eilen Kissakkaan Minnalta tiedon, että Poliisimuseossa on tänään paikalla itse Poliisikissa Aamu! Päivämme oli aikas buukattu, mutta helpolla sain Husbendin ylipuhuttua että myös Aamun  treffeille ehditään.

Aamu on norjalainen metsäkissa. Aaamun väritys on erikoinen amber, myös silmät olivat kuin pienet meripihkahelmet. Poliisikissahatun sovitus oli melkoinen urakka, mutta pari otosta sentään sain. Eikös olekin syötävän suloinen!

Aamu on leikkisä, kuten kissanpennun kuuluukin olla ja tosi rohkeasti myös täällä "työpaikallaan" tutki kaikki koloset ja sitten esitteli meille koko museon. 

Kahleet 1950-luvulta

Tunnistuksen apuna

 Välillä pieniä pyrähdyksiä, sitten taas kierittelyä :)

Harmi, kun kameran muistikortti kiukutteli ja Aamun poseeraukset mustamaijassa eivät tallentuneet.

Kiitos esittelystä suloinen Aamu <3 

Kannattaa kurkata Kissakas -sivustoa, siellä on jo lisäjuttua.
Polisiimuseon facebook -sivulla on myös Aamun työpäivästä juttua.

Tässä vielä lopuksi pieni leikkivideo.

blogini tarina

Sain Tassulinnan Tuijalta haasteen. Kiitti! Tämä vaati taustaselvittelyä ja päivätolkulla pähkimistä, mutta kivahan sitä on muistella, omaa historiaansa.

Perustin kotisivut kymmenisen vuotta sitten ja vaikka pääaihe oli sairastamistarinani, sinne putkahteli muutakin elämääni. Jossain kohtaa havahduin bloggaamisen mahdollisuudesta ja se mullisti melkoisesti, koska enää ei tarvinnut osata koodata tekstejään!

Perustin ensin vuodatukseen kasan blogeja, elämäni sitä, tätä ja tota. Elämäni matkat oli kuitenkin se, mihin postauksia pääosin laitoin. Vanhin bloggaukseni on tehty 03.08.2008, joten blogannut olen yli 7 vuotta. Siirsin uuteen blogiini matkakertomuksia vuodesta 2002 alkaen. Tässä postauksessa on vanhasta blogistani esimerkkinä muutama kuva Inkoon saaristosta ja päätähtenä on meidän siamilaiskissa Viuhti. 

2011 perustin tämän blogin bloggeriin ja vertailin toimivuutta entiseeni. Huhtikuussa 2012 päätin vuodatuksessa bloggailun ja otin (nimipähkäilyn jälkeen) bloggerin omakseni. Onneksi, koska hiukan sen jälkeen vuodatuksessa tapahtui katastrofi ja kaikki kuvat sieltä katosivat....

 

Aihepiirit blogissani ovat vuosien jälkeen edelleen samat, mutta painotus vaihtelee. Nykyisin kissat ovat suuremmassa roolissa kuin vaikkapa kässyt, verrattuna alkuaikoihin. Kissabloggajien yhteistapaamiset ovat olleet melkoisen mullistavia ihanuudessaan <3

Haastan mukaan Kissanpäiviä sijaiskodissa, Rikkaruohoelämää, Huusholli. ja Häivähdys purppuraa -blogit. Ohjeistus tässä alla:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

kippis ja kulaus eläimille!

Yritin olla Gebsua fiksumpi ja laitoin yöpöytäveteni kannelliseen mukiin. Tänään aamulla Gebsu näpsäytti tapsulla kannen pois ja nautiskeli jälleen vettäni....

Hyvää eläintenpäivää kaikille tasapuolisesti :)

ihan ite tein

Mamman kässyjen laaduntarkastajana toimii kukapa-muu-kuin Gebsu.

Ja tämähän on rautalangasta väännetty ja sen jälkeen taottu kukkakeppi, joka muttanee ensi suvena puutarharuukkuun. 

 

 Lisäksi väkersin paperinarukoristeen, jossa myös messinkilankaa, kirahvihelmiä ja mustia helmiä. Kuvaa klikkaamalla näkee sen suurempana ja ehkäpä myös nuo messinkisykerrökset.

Tätä voi vaikkapa roikottaa verhojen seurassa tai sitten vaan ikkunalla.

Seuraavaa Kangasalan keikkaa varten on jo suuret suunnitelmat,
aika moni läheinen saa itsetehdyn joululahjan.