maanantai 2. marraskuuta 2015

kissavuosi 2005

.... kissakuvamuistot jatkuvat...



Juhlimme uutta keittiötä, kissat tutkimassa tietysti








Huomaa Viuhdin nahkainen niittikaulapanta, selitys tulee alla




Reetu tykkää huiveista

Tässä Viudin niittikaulapantaan selitys, Pojasta kun on tullut hevari...

Viuhti pysyhtyy avoimelle ovelle pyynnöstä




Mitäs, mitäs, sanaharkkaa!

Kissa joka rakastaa pahvilaatikoita






10 kommenttia:

  1. Voi, että ne osaavat olla syötävän ihania. Jännä, miten kaikilla kissoilla on niin paljon samanlaisia tapoja ja kuitenkin jokainen on täysin omanlaisensa persoona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kissat taitaa kaikki olla suuria Persoonia!!

      Poista
  2. Teillä on siis aina ollut karvaista vilinää. Kaikki kissat ovat omanlaisiaan, mutta kaikki yhtä rakkaita ja säilyvät taatusti muistoissa. Monesti ihmiset muistavat lapsuuden eläinystävänsä jopa paremmin kuin muut perheenjäsenet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neiti Pyry puuhkahäntä tuli Pojalle kissakaveriksi, kun ajattelin että on mukava palata koulusta kotiin rapsuttamaan. Ja tärkeitä meidän kissat on Pojalle edelleen. Mulla ei lapsena ollut kissaa, mutta aina siitä haaveilin :)

      Poista
  3. Ihania söpöläisiä! Teillä on ollut niin monta karvakorvaa, että olen jo ihan laskuissa sekaisin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on eka vakikolmikko, ja siamilaisesta Vihtista alkoi itämaisinnostus. Tykästyimme rotuun ja vielä kun huomasin ettei allergisoi mua kuten pallopäät, niin siinähän se.

      Poista
  4. Muistot <3 Muo vähän nauratti, kun se niittipanta. Ja hevari. Niinhän se justiina menee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua naurattaa toi vieläkin! Voit kuvitella meidän ilmeet, kun nähtiin askarreltu niittikaulapanta ekan kerran. Oli oikein hyvin tehty, kiinnityskin tarralla turvallisesti.

      Poista