minigarden

Viimekevään keramikkakurssille kun ilmoittauduin, oli ensimmäinen idea tehdä puutarhaan minigarden ja löysinkin siihen vinkkiä Pinterestistä. Jotenkin vaan kävi niin, että en kevään, enkä kesäkurssinkaan aikana minigardenia toteuttanut. Nyt, kun syyskauden kurssi alkoi, pidin suunnitelmasta tiukasti kiinni ja toteutin sen ihan ekana. Vuodenajasta johtuen, esittelen nyt minigardenin ilman kasveja sun muita elementtejä.

Savena käytin ruskeaa, rouheaa savea ja lasitteina matta tummanruskeaa osin poispyyhittynä, sekä sammaleenvihreää, jota on reunassa ja ulkopuolen kasveissa.

 

 Talot vielä leijailevat, koska kaikki sisällys puuttuu. Ainakin soraa haluan pihaan runsaasti ja jokusen kiven.

 Tämän jälkeen alkoi mieleni kovasti tehdä zenpuutarhaa, jossa olisi hienoa hiekkaa haravoitavaksi. Olen vuosikausia etsinyt mieluistani.  Sitä ei voisi kotiin sijoittaa, mutta ehkä työpöydän kulmalle?

Kädentaidot -messut Tampereella, lippuarvonta

 

Vuoden odotetuin tapahtuma on Kädentaitomessut, nämä tamperelaiset, Euroopan suurimmat. Samaan aikaan, samoilla lipuilla pääsee katsomaan myös pienoisrautateitä ja nukkekoteja.

 Ohjelma messuilla on laaja, täältä löytyy takuulla katsottavaa kaikille. Bongailin pakollisia; Taitokatu ja Kuohuviinibaari on Akka-ystävien kanssa perinteisiä kohteita, hankin myös takuulla uusia koruja itselleni ja jotakin joulupaketteihin. Kotimaista käsityötä se olla pitää! Ja tietysti uutta käsityöprojektia pitäisi löytyä. Molla Mills tulee messuille uuden Virkkuri-kirjansa kanssa ja Kansallispukuja on esillä monella tavalla. Myös Muotoilunäyttely kiinnostaa. Huoh, luvassa on mahtava päivä tai pari. Kädentaidot -messujen teemat on tänä vuonna Suomi100 -juhlavuoden inspiroimia.

Sain blogiini arvottavaksi kolme sisäänpääsylippua. Mennään perinteisillä säännöillä:

1 arpa jättämällä kommentti tähän postaukseen
2 arpaa kun olet tai liityt lukijaksi tai Facebookissa tykkääjäksi

Kerro kommentissa monellako arvalla olet mukana ja oma sähköpostiosoitteesi.

 Aikaa on 12.11. klo 21.00 asti. 

Kaikki voivat osallistua,

Onnea arvontaan! 

 

 

Bää! -kirjaprojektin Sanna Vatanen

 Messuilla valitaan vuoden artesaani, alla finalistien töitä.

Antti Korven työ

Heli Mälkösen työ

Asta Immosen työ.

lokakuu on paketoitu

Lokakuun suosikkini

 *Puutarhassa
 Lunta tuli ja meni. Pelargonit muuttivat studiooni talvehtimaan. Kasvilamppu on vielä asentamatta. Lehdet puutarhassa odottaa edelleen poiskorjaajaansa. Sipuleita jemmattiin maahan maltillisesti.

*Kissa- suosikki
Gebsu, joka pusuttaa mut ihan pökerryksiin. Suosikki siitä huolimatta, että söi multa kaksi kännykän latauskaabelia kuukaudessa. Aikuinen kissa ja keksii vielä moista!

*Kädentaidot 
Kalevalacal -peittopojektista on 20 ruutua nyt valmiina. Enää 4 varsinaista palaa, sitten 4 bonusta jos vielä huvittaa virkata. Keramiikkapajalla tein yhden ruukun ja toisen osittain valmiiksi. Jesse ja Husbend saivat pehmoisen jättipeiton, jonka neuloin. Tein valmiiksi syyskuussa aloittamani, kolmelle keramiikkaruukuille makramé -amppelit. Puolukanvarvuista ja kanervista valmistui simppeli kranssi etuovelle. Kuukauden suosikkipuuhaa oli siis kässyt, ei ihme ettei aikani riittänyt bloggaamiseen.

*Matka 
Akka-ystävien kanssa 1800- luvun vesihoitoihin, eli Lempäälän Luontaiskylpylään. Postauksen kuvat ovat sieltä, hoitoni on autuuspaketti. Kuvastanikin sen tosin huomaa, että autuasta on.

*Arkielämys
Talvivalot pääsi paikoilleen kaamosta karkottamaan. Husbend laittoi jo himmeli-valonkin, vaikka koitin hillitä ;)

*Kotiseutuelämys
Liityin Fcebookissa synnyinpaikkani ryhmään, jossa olen päässyt muistelemaan menneitä roppakaupalla ja itsekin sinne kuvia postailemaan. Asumme nyt liki samassa kylässä.

 

siirryimme talviaikaan

 Lunta tuli viime viikolla runsaasti, mutta se on melkein jo kadonnut. Lumisade sai kuitenkin talvihengen mussa heräämään ja vihdoinkin puutarha astui alkutalven asuun. Etuovelle askartelin puolukanvarvuista kranssin, seuraksi se sai muutaman kanervan oksan. Jokaiselle terassille tuli jotakin uutta ja piristävää. Loppuviikon lumisade piilotti alleen syksyn lehdet, joten puuhaa vielä olisi.

 Jesse lämmittelee mielellään istuskelemalla digipoksin looran päällä, jättipeitto kelpaa pesäpaikaksi myös Gebsulle. Näin aurinkoista oli viime perjantaina.

 Kynttilät palavat nyt joka ilta, sekin on meillä talvikauden merkki. Kirjoja luen kaiken vapaa-aikani, mikä ei mene virkkaamiseen ;) Eilen kääntyilivät kellot, onneksi nykyisin on vain muutamia, jotka pitää manuaalisesti aikaan laittaa. Kauhulla muistelin entistä työtäni, kellokaupassa siirreltäviä riitti.

Jessen uusi lempipeitto

Koska mulle on valmistumassa Kalevala torkkupeitto, piti myös Husbendin torkkupeitto miettiä uusiksi. Mikäpä sopisi vilukissalle paremmin, kuin jättilangasta tehty peitto.Värisävy on tässä villalangassa ihan passeli ja peitto valmistui helposti muutamassa illassa. Tai olihan nuo 30 numeron puikot hiukan kankeat neulomisessa, mutta valmista tuli.

 

Béla kävi jättipeittoa kokeilemassa, mukavasti upposi jalat muhkeuteen.

 Jessen mielestä peitto on hyvän värinen, lämmin ja kivan pehmeä. Kissa onkin löytynyt peiton uumenista päiväunilta monena päivänä. Toistaiseksi ainakin isukki on kisujen kanssa iltasella peiton alle mahtunut.

 Toisena välipalakässynä valmistui pari virkattua tyynynpäällistä moppilenkkilangasta. Kankeaa tehtävää tämäkin, mutta pinnasta tuli mukavan rouhea. Tosin nämä tyynyt ei nyt sitten uusien torkkupeittojen kanssa enää oikein sohville sovi, mutta paikkansa löytävät varmasti jostain.

 Tämä materiaali ei Jesseä juuri kiinnosta.

makramé- nauhat keramiikka-amppeleihin

Tein kesän keramiikkakurssilla kolme suurehkoa amppelia meidän sivuterassille. Nyt vihdoin sain myös kiinnitykset kuntoon, kun ystävien kanssa pidimme makramé- illan. 

Tai oikeastaan sen illan aikana en tajunnut ohjeista mitään, mutta onneksi sen jälkeen työvaiheet avautuivat ja niimpä amppelit pääsivät killumaan terassin katoksen alle.

Ruukut tosiaan omaa tuotantoa, samoin nuo keramiikkapallot, jotka koristavat makraméta. Yksinkertaiset näistä tuli, mutta tykkään oikein paljon. 

Kummallista, kun taas alkaa olla niin pimeää, että kuvien suttuisuus ihan yllättää.

Muoks, lisätty kännykkäkuva paremmalta syysauringolta.

Kalavalacal virkkausprojekti etenee

Kalevalacal -peittoprojekti on nyt reilusti yli puolenvälin ja vielä olen vahvasti kyydissä mukana. Voin jo huokaista, että #peittohantästätulee!, ainakin jonkinkokoinen.  Jos ei minulle, niin kissoille.

Kasan päälimmäiset palat pingottamatta.

Mieleni minun tekevi,

aivoni ajattelevi

lähteäni laulamahan,

saa'ani sanelemahan,

sukuvirttä suoltamahan,

lajivirttä laulamahan.

Sanat suussani sulavat,

puhe'et putoelevat,

kielelleni kerkiävät,

hampahilleni hajoovat.

Veli kulta, veikkoseni,

kaunis kasvinkumppalini!

Lähe nyt kanssa laulamahan,

saa kera sanelemahan

yhtehen yhyttyämme,

kahta'alta käytyämme!

Harvoin yhtehen yhymme,

saamme toinen toisihimme

näillä raukoilla rajoilla,

poloisilla Pohjan mailla.
(Kalevala, 1. runo, 1-20)

Tässä pieni vilautus Väinämöisestä, eli paloja yhdistävästä pitsihommelista. Ainakin vähän värimaailmaa tästä näkyy. Päädyin lisäämään luonnonvaaleille ruuduilleni vaalean ruskehtavan kiinnityksen, tykkään kun palat nousevat pohjasta ylös.

Kalevalacal -projekti pääsi taas uutisiin, tässä linkki YLEn juttuun. Tunnistan niin itseni porukkaan kuuluvaksi.