lauantai 31. elokuuta 2013

pala historiaa

 

" Suomen Trikoo toimi Pyynikin rannassa vuodet 1903-1996. Tehdas työllisti enimmillään vuonna 1957 yli 3700 työntekijää ollen pohjoismaiden suurin trikootehdas.  Tehtaan perusti Alfred Kordelin mutta pian osakepohja laajeni huomattavasti, mukaan tuli pääasiassa tamperelaisia kauppiaita. Suomen Trikoo oli todellinen tamperelaisten yhteinen yritys. Myöhemmin osakkaiksi tulivat Finlayson Oy ja Tampella Oy."




Pyynikin tehdas on osa Tampereen historiaa. Tehdas on myös osa minun historiaani, sillä 18-vuotiaana aloitin rakennuksessa saumaajan opinnot. Saumaajaa minusta ei koskaan tullut, kyllästyin vasemman olkapääsauman surautteluun jo parissa viikossa, mutta työ tehtaassa oli monella tavalla opettavaista. Hämmästelin tiukkoja urakoita, kellokalleja, nappikonetta kymmeniä vuosia käyttänyttä naista ja montaa muuta ihmiskohtaloa. Katoavaa kansanperinnettä.






Pyynikin tehtaan tiloissa toimii nykyisin monenlaisia yrityksiä, on kädentaitajia ja pikkuisia puotejakin, kuten toimistoja. Verhoilukurssilleni kiitos, että pääsin tunnelmoimaan.

perjantai 30. elokuuta 2013

kolmas kerta toden sanoo?


Oikean maalisävyn valinta voi olla vaikeaa.
Ensin meidän makuuhuoneen seinät olivat vihertävän valkoiset ja seuraavalla kerralla sinertävän harmaat. Muutin välillä mieltäni, että haluan harmaansävyiset seinät koska mallasin tapettia työhuoneen harmaaseen ja yhdistelmä oli niin kiva. Mutta se sinisenharmaa ei sitten ollutkaan kiva, vaan ihan kamala! Pienestä väripalasta on todella vaikea nähdä totuutta.  Hiukan varovasti selitin remonttimiehelle, että ei käy (no tuli siinä joku rumakin sana sanottua), mutta onneksi hän lupasi auliisti maalata seinät vielä kerran. Seuraavana päivänä kun palasin kotiin, oli seinillä odottamassa värimalli.
 



Tästä voisi päätellä, että remonttimiehellä riittää vielä huumoria mun valintojen kanssa, eikä ole mennyt hermot ;) Tulin tosi hyvälle mielelle ja värikin näyttää hyvälle ainakin iltavalossa, katsotaan vielä tilanne aamusta.

torstai 29. elokuuta 2013

kolme rohkeaa tomaattia

Hih, huijasinpas. Tämä on Hungarian black pepper

Tässä rohkeita kypsyviä tomaatteja

Lisää satolupauksia

Ilmeisesti herra luumutomaatti ei rohkene valmistua?

keskiviikko 28. elokuuta 2013

kolme rohkeaa kissaa

 
B&G: Ai, säkin oot täällä!? N: Joo, mutta mua jännittää vähän...

Niisk, niisk, nuusk. Tuttuja ollaan ;)

N: mä kierrän tätä kasvihuonetta! B: mitähän mä tekisin? G: mä poseeraan!!

Ja koko kolmikko kiertämään kasvihuonetta...

Nipsu: hui kauhiaa, ihan liian jännää

N: mä meen kotiin nyt!

tiistai 27. elokuuta 2013

verhoilukurssilla

Työpaikan kaatiskuormasta pelastin taannoin kolme työtuolia. Täydellisiä tulevaan studiooni. Kissat tykkäävät näistä kovasti, Gebsu esittelee: 


Hetkisen asiaa pohdittuani totesin, että osaamiseni ei riitä. Tuolit vaatisivat täydellisen remontin. Pikaisesti ilmoittautuminen verhoilukurssille ja tietoa ahmimaan. Tässä kuvasarja siitä, mitä sain kolmessa päivässä aikaiseksi yhden tuolin kanssa. No, tein toki superlonit ja kankaat myös kahdelle kotona olevalle tuolille siinä samalla ....

  

Ensimmäisenä päivänä irroitin ensin tuolista jalan. Sitten ratkoin pala kerrallaan kaikki verhoilut pois, säästellen osia ehjinä jotta niitä voisi käyttää kaavoina. Tyynyt irroitin ja piirsin niistä kaavat. Superlonit olivat murentuneet, joten nekin pitää vaihtaa. Kerran kun teen, teen sitten kunnolla! Rapsuttelin vielä tuolista kaikki siihen liimatut superlonit pois. 

Seuraavana päivänä kävin ostamassa lisää verhoilukangasta (kolmeen tuoliin sitä menee 6 m) ja tyynykangasta (2,3 metriä), 1cm paksuista superlonia täpäkkää laatua ja limi-superlonia joka on puristettu superlonipaloista jämäkäksi, sekä kontaktiliimaa. (200 e tähän mennessä, verhoilukangas Sandersonin laadukasta, mutta tarjouksesta) Lisäksi ostin opettajalta lisää limi-superlonia.

Ja niinpä pääsin sahaamaan. Olikin yllättävän hikistä puuhaa, liekö sitten vain tuskanhikeä... Seuraavaksi 2 cm paksut limi-superlonit liimattiin tuoliin. Pala kerrallaan, tarkasti kohdalleen asetellen.






Kolmantena aamuna ostin taas lisää superlonia ja vihdoin pääsin myös kankaisiin käsiksi. Leikkasin osan paloista kaavojen mukaan. Tarkastusmittauksissa selvisi, että tuolini on kasvanut sen verran, ettei entisen kokoinen verhoilu enää mahdu! Jouduin leikkaamaan palat mittojen mukaan, vain suurinpiirtein, kuten verhoilussa yleensä tehdäänkin. (ratkomistyö taisi mennä hukkaan) Kauhulla jo odotan, miten kummassa siitä osaan kankaat leikata. Onneksi on opettaja. 


Kurssia on jäljellä enää yksi kerta joten tuolini eivät valmistu. Olen tehnyt kotona tänään Husbendin kanssa kaksi tuolia tuohon samaan vaiheeseen kuin kurssituoli on, paitsi yksi pala jäi liimaamatta kun spray loppui kesken. Olen ilmoittautunut vielä yhdelle viikonloppukurssille, mutta se on vasta marraskuulla. Harmittaa vietävästi, kun en heti aluksi ilmoittautunut viikkokurssille koska nyt ne ovat täynnä ja mulla vasta 3. ja 5. varasija. Kuvittelin, että maltan odottaa marraskuuhun mutta eihän siitä mitään tule! Siis siitä odottamisesta. Mä haluun mun tuolit valmiiksi ja heti mieluiten. Juu ja marraskuun kurssillehan mulla se paikka sitten on. Kaiken kukkuraksi en löydä mistään Afrikasta tuomaani verhokangasta, joiden batiikkikuvion kuvittelen mätsäävän näihin tuoleihin!!!

Meillä on kotona suuret mylläykset menossa. Unkarista tulee monta vierasta meille joulukuussa ensivisiitille ja haluan, että vetkutellut remontit vihdoin tehtäisiin ennen sitä.

maanantai 26. elokuuta 2013

loppukesän valo- ja varjoleikkejä puutarhassa

Sunnuntain aamukahvit nautiskeltiin puutarhassa. Aurinko paistoi matalalta ja lämmitti juuri mukavasti. Pakko oli hakea kamera ja ikuistaa nämä kauniit hetket. Loppukesällä on aivan omanlaisensa tunnelma. Raukea, rauhallinen, ei enää paineita puutarhan töistä -jääköön ensi suveen!





 









Erityisesti tummalehtisissä kasveissa valon ja varjon leikki on mielestäni hyvin kaunis. Pintastruktuurit korostuvat ja tummat värit hehkuvat.